Mielen syövereistä.

Mielen syövereistä.

Pari päivää olen harkinnut julkaisenko tätä aivoilua ollenkaan, mutta laitetaan
nyt sitten kuitenkin… En pidä valittajista ja tuntuu, että blogit on täynnä
tulikivenkatkuisia postauksia siitä miten huonosti kaikilla menee. Facebook ei
kuitenkaan olisi tämän postauksen aihetta paremmin voinut kertoa:

”Hei! Esittelen teille kaikille kaverin
nimeltään ”Kateellinen”, tapaat hänet, kun kaikki onnistuu. Hänen siskonsa
”Tekopyhä” on mukava edessäpäin, mutta joskus hän kritisoi sinua ystävälleen.
”Säälittävä” on se joka tarvitsee ravinnokseen osan sinun elämästäsi. Miksi?
Koska te edustatte kaikkea mitä he eivät ole. Minun nimeni taas on ”Hymy” ja minä pilaan heidän elämänsä. :)”

Olen viime päivinä taas itsekseni pohtinut hevosalan oikkuja ja lähinnä sitä,
miksi tiettyjä ihmisiä otetaan silmätikuiksi. Onneksi eräs hevosalan foorumi
alkaa ilmeisesti pikkuhiljaa menettää otettaan, kukaan ei ole enää kiinnostunut
ottamaan tosissaan paskanjauhajia. Miksei asioista ei voisi keskustella järkevästi?
Kenenkään henkilökohtaiset asiat eivät kuulu kenellekään, ei netissä eikä kylillä.
Suomalaisten (ja virolaisten) perisynti on kateus, se nostaa päätää kun toinen
menestyy. Onko se itseltä pois, jos naapuri menestyy?

Silloin tällöin tulee mieleen, miksi minä olen niin provokaatiota herättävä?
Pääasiassa siis meidän seudulla, joka purkautuu juurikin paskanjauhamisena.
En ole SM-tason ratsastaja, mutta en todellakaan sieltä huonoimmastakaan päästä.
Päivän piristyksenä kuulin tuntemattomalta taholta, että olen jonkun mielestä
Päijät-Hämeen parhaimpia ratsastajia (makuasia tottakai). Minun kohdallani ovat
nappulat osuneet paikoilleen; olen tehnyt harrastuksestani työn, kouluttautunut
alalle ja pärjään siinä kohtalaisen hyvin. Sekö riepoo? Myönnän olevani hieman
Persoona, mutta jos viitsisi tutustua, tietäisi mikä oikeasti homman nimi.
Meillä kuitenkin ollut vanhimmat oppilaat alkuajoista asti ja vieläkin käyvät
viikottain. En voi olla NIIN hankala. 😉

Vuonoporsas nimeltä Vincent.

Ennen talli sai olla rauhassa. Mitään negatiivistä palautetta ei koskaan kuulunut,
kunnes aloitin yritystoiminnan. Mikään ei kuitenkaan hevosten hoidossa tai omassa
ratsastuksessani muuttunut merkittävästi. Pikkulinnuille sen sijaan tuli töitä.
Olen opetellut olemaan välittämättä turhista asioista. En käy enää foorumeilla
ja silloin kun kävinkin, en kommentoinut mitään mihinkään. Ihmisillä kumma
käsitys, että talliyrittäjät käyvät kehumassa ja mainostamassa itseään foorumeilla.
Toki varmaan jotkut, mutta miksi kukaan haluaisi vapaaehtoisesti työntää lusikkansa
sellaisiin soppiin, kuin esimerkiksi ht.netissä on?? Jos joku sinua julkisesti
kehuu, sen TÄYTYY olla sinä itse! Eihän kukaan teillä käy tai sinun tunneistasi
pidä, eihän? Se, että minun ratsastajani tai asiakkaani kirjoittelevat netissä tai
joku kirjoittaa minun nimissäni on eri asia. Sille en valitettavasti voi juuri
mitään. Vunderin Marika on sanonut minulle, että täytyy kasvattaa norsun nahka.

Voody, my man.

Ollessani samassa valmentajakoulutuksessa SM-kouluratsastaja Alexandra
Malmströmin kanssa, hän mainitsi kerran, että ratsastuksessa ei pärjää pelkästään
rahalla – täytyy osata luoda suhteita. Tässä asiassa olen ja en ole samaa mieltä.
Rahalla pääsisi pitkälle, suhteilla kun ei vielä makseta polttoaineita hevosautoon
tai valmennusreissuja Saksaan. Keksin ainakin tuhat asiaa, joiden kautta voisin
kehittää ja parantaa itseäni ratsastajana, valmentajana ja amatööriratsuttajana
– JOS olisi turhaa rahaa. Tällä hetkellä on tyydyttävä suhteiden luomiseen
ja sitä kautta odotettava, että saa jalkaa oven väliin ja takapuolta jonkun kelkkaan.
Tässä vaiheessa olisi lottovoitto saada hyvä puoliverikasvattaja
yhteistyökumppaniksi, jonka kautta saisi allensa hyviä hevosiakin. Olen edelleen
kovin kiitollinen siitä, että olen päässyt Marikan mukaan ja oppimaan hänen
johdollaan sekä ratsastamaan hänen hevosiaan. Sillä aikaa kuiteniin jatkan töitäni
siitä missä olen, treenaan itse maksamaani hevosta seuraavalle tasolle ja
haaveilen loskamössöisellä kentällä vastalaukkoja tehdessäni maneesista. 😀
Ja mikä tärkeintä, annan karavaanin rauhassa kulkea ja koirien haukkua!

Allekirjoittanut

Pennie
Vaaleanpunaisia unelmia ja karvasta kalkkia tarjoilee kolmenkympin paremmalla puolella oleva nainen, joka profiloi itsensä media-alan freelanceriksi sekä pitkän linjan hevosihmiseksi. Hankalaksi huhuttu, mutta oikeasti ihan kiva.

Vaaleanpunaisia unelmia ja karvasta kalkkia tarjoilee kolmenkympin paremmalla puolella oleva nainen, joka profiloi itsensä media-alan freelanceriksi sekä pitkän linjan hevosihmiseksi. Hankalaksi huhuttu, mutta oikeasti ihan kiva.

2 thoughts on “Mielen syövereistä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *