Jotain ihan muuta.

Jotain ihan muuta.

Luku 1: ”Muffinssi ja myräkkä”.

Tänään oli tarkoitus ratsastaa useampi hevonen ja ottaa uudempia videoita.
Etenkin Voodyn ratsastusta odotin, kun kenttäkin nyt vihdoin luminen…
No, kuten olette varmasti huomanneet on tänään hieman tuullut ja tuiskunnut,
joten ei päässyt kukaan meillä ratsaille. Aamulla kävin Topia testaamassa
ja tulin siihen tulokseen, että olkoot… Niinpä tein toista lempiasiaani,
eli leivoin! Nyt jaan teille marjamuffinssieni reseptin:

(20 kpl)

1,5 dl vehnäjauhoja

1,5 dl perunajauhoja

2 tl vaniliini- tai vaniljasokeria

2 tl leivinjauhetta

200 g margariinia/voita tai n. 1,5 dl öljyä

2 dl sokeria

2 kananmunaa

tilkka maitoa

oman maun mukaan marjoja

1. Sekoita kuiva-aineet keskenään.

2. Vatkaa sokeri ja margariini/voi/öljy vaahdoksi.

3. Lisää kanamunat ja vatkaa vähän lisää.

4. Lisää jauhoseos pienissä osissa ja sekoita samalla. Heitä sekaan haluamasi
määrä marjoja, sulata niitä kuitenkin ensin hetki vaikka mikrossa. Sekoita vielä.

5. Jaa taikina muffinssivuokiin (asettele ne pellille). Ei liian täyteen!

6. Paista 200 asteessa uunin keskiosassa n. 10-15 minuuttia. Sitten syö ne.

Epäilyttävän värinen massa menossa uuniin.

Muffinssien kanssa käy hävyttömän iso (litran) pullo enegriajuomaa!

Valmiiden muffinssien päälle voi tehdä tomusokerista, vesilirauksesta ja
kaakaojauhosta kuorrutuksen. Koristeeksi strösseleitä.

Tässä tämän kertainen kokkikorneri! Pitäisiköhän perustaa leivontablogi… 😀
Allekirjoittanut viettää jälleen viikonlopun Virossa, palataan ensi
viikolla asiaan! Jos vaikka aloittaisi nyt kunnon treenaamisen molempien
ruunien kanssa ja saisi ponitkin liikkumaan epämääräisen talvitauon jälkeen.
Fiilistelkää te sillä aikaa muffinssien ja Rihannan kanssa. 🙂

Allekirjoittanut

Pennie
Vaaleanpunaisia unelmia ja karvasta kalkkia tarjoilee kolmenkympin paremmalla puolella oleva nainen, joka profiloi itsensä media-alan freelanceriksi sekä pitkän linjan hevosihmiseksi. Hankalaksi huhuttu, mutta oikeasti ihan kiva.

Vaaleanpunaisia unelmia ja karvasta kalkkia tarjoilee kolmenkympin paremmalla puolella oleva nainen, joka profiloi itsensä media-alan freelanceriksi sekä pitkän linjan hevosihmiseksi. Hankalaksi huhuttu, mutta oikeasti ihan kiva.

2 thoughts on “Jotain ihan muuta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.