Geepeetä kerrakseen.

Geepeetä kerrakseen.

Nina Bengtssonin valmennuksessa.

HUOM! Kuvat valitettavasti huonolaatuisia!!

Kyllä nyt vahvasti näyttää siltä, että allekirjoittanut goes dressage for sure…
Ja ”goes dressage” lopullisesti. Laji kiinnostaa koko ajan enemmän, yhtenä
varmana merkkinä on se, että esteet ovat alkaneet hirvittää. Voin kyllä
hypätä, mutta en ikinä enää yli 100 cm rataa! Jos sitäkään!

Olin tämän ja eilisen päivän (16.-17.9.) Virossa Marikan luona, sillä
he järjestivät ruotsalaisen GP-kouluratsastaja/valmentaja Nina Bengtssonin
valmennuksen. Tutustuin Ninaan ja hänen mieheensä Mikisiin jo eilen illalla,
sillä Ninalla oli syntymäpäivä, joita juhlistimme kartanossa Marikan ja Evan
tekemällä illallisella sekä tietysti kuohuviinillä ja kakulla! Jouduin
aluksi tsemppaamaan, sillä keskustelut käytiin tietysti ruotsiksi sekä
englanniksi. Äiti puhui sujuvaa ruotsia – minä en, joten englannilla mentiin.
En juuri ole valmennusta jännittänyt ja vielä vähemmän, kun kävi ilmi,
kuinka sydämellisiä ja mukavia ihmisiä myös Nina ja Mikis ovat!

Minä ja Salnis.

Aamulla klo 9.00 olin sitten Salnis -ruunan selässä (5v. ”Mini-Totilas”,
josta mm. video aikaisemmassa postauksessani). Opetuskielenä oli englanti,
sillä tein selväksi, etten ymmärrä ruotsin hevostermeistä mitään…
Olimme osan ajasta kentällä ja osan maneesissa, sillä satoi aika ajoin.
Treenasimme ympyrällä takaosan väistätystä sekä ravissa askelten kasaamista,
ennen käyntisiirtymistä, jotta hevonen oppisi kantamaan itsensä loppuun asti.
Tästä kuulemma hyvä jatkaa esim. piaffiin… Laukkoja molempiin suuntiin.
Ette tiedä kuinka hyvältä tuntuu, kun TOINENKIN GP-tason kouluratsastaja
kehuu ratsastustaitoani! Ninan mukaan käytän hyvin istuntaani, minulla on
”good hands” eli tasaiset kädet ja mikä parasta – olen sellainen ratsastaja,
josta nuoret hevoset pitävät! ”You are already a dressage rider!”

Menossa ottamaan laukat kentälle, valmentaja itse oikealla.

Ainoat korjattavat asiat olivat tasapainopisteen löytäminen edemmäksi kevyessä
ravissa ja se, että välillä muutun passiiviseksi satulassa. Pitäisi vaikuttaa
enemmän, mutta täytyy sanoa, että silloin tällöin unohdan ratsastaa. Voin
kertoa, että 3-4 -vuotiaiden ratsastaminen tekee todella ns. varovaiseksi
ja herkäksi. Niitä kun ei juurikaan ”voimalla” voi ratsastaa. Nina sanoi,
että ”there’s no hurry” eli ei ole kiirettä löytää hevosta. Voin onneksi
treenata Marikalla ja ostaa sitten kunnon hevonen, kun olen kerännyt rahat.
Olen vähän sellainen, että ostan aina ensimmäinen söpön hevosen. Nyt saan
onneksi apua Marikalta.

Jälkipuintia; minä, Nina ja Mikis.

Seuraava Viron reissu on 6.-9.10. sillä silloin on Tallinn Horse Show!
Muutama viikko siis. Pääsemme tarvittaessa auttamaan Marikaa backstagelle,
koska hän kilpailee itse siellä silloin! Nina tulee ilmeisesti uudestaankin
Marikalle valmentamaan ja olen siellä takuulla! Sillä aikaa voitte tutustua
Nina Bengtssonin nettisivuihin > http://www.dressagebynina.se/!

Thank you Nina!

Allekirjoittanut

Pennie
Vaaleanpunaisia unelmia ja karvasta kalkkia tarjoilee kolmenkympin paremmalla puolella oleva nainen, joka profiloi itsensä media-alan freelanceriksi sekä pitkän linjan hevosihmiseksi. Hankalaksi huhuttu, mutta oikeasti ihan kiva.

Vaaleanpunaisia unelmia ja karvasta kalkkia tarjoilee kolmenkympin paremmalla puolella oleva nainen, joka profiloi itsensä media-alan freelanceriksi sekä pitkän linjan hevosihmiseksi. Hankalaksi huhuttu, mutta oikeasti ihan kiva.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *