VOHR *)

VOHR *)

*) Vakavasti Otettava HarrasteRatsu

Tämä ei ole mikään uusi aihe, mutta aina yhtä tunteita nostattava
ja mielipiteitä hajottava – lämminverinen ravihevonen ratsuna eli
ravurista ratsuksi. Ajattelin lähestyä asiaa nyt omalta näkökantiltani.

Näiden 20 ratsastusvuoteni aikana, joita tähän mennessä on kertynyt,
olen useampia ex-ravureita ratsastanut ja ratsuttanut. Ensimmäisen
tapauksen selkään kiipesin joskus vuonna 2004 Mäntsälässä asuessani
ja tämän projektin parissa menikin vuoden verran. Vuoden 2008 aikoihin
lämminverisiä ja ex-ravuri suokkeja tuli enemmän. Näistä yksi oli
suosikkini lv-tamma Chili Melody, josta olisi tullut varmasti
hyvä harrastetason ratsu, jos omat resurssit olisivat olleet toiset.
Jouduin tammasta hyvin nopeasti luopumaan, oli siis hetken omistuksessani.

Chilin ensimmäisiä ratsastuskertoja.

Perusasiahan on, jota kukaan ei varmaankaan kiistä, että lämminverinen
ravihevonen on juoksija ja se on rakenteeltaan jalostettu juoksemaan
kovaa. Ihanne ravihevonen on keskikokoinen, sillä on pitkät raajat
ja suora kinner. Toisin kuin ratsulla, jolla on pysty vuohinen, ravihevosen
vuohisen kulman tulisi olla pieni. Muita ominaisuuksia ovat kevyehkö,
neliömäinen runko ja korkea säkä sekä suuri lapakulma. Kavioiden tulee
olla suuret, sillä niihin kohdistuu valtava voima, parin tuhannen kilon
suuruinen.

Entäs ratsu? Otetaan esimerkiksi ihanne estehevonen. Sillä tulee olla
vahva takaosa sekä hyvät takajalan kulmaukset, jotka ovat esim. kouluhevosen
kulmauksia suuremmat. Runko pitää olla selkeästi jaettavissa etu-, keski-
ja takosaan. Rungossa on riittävää syvyyttä, vahva selkä ja lanne sekä pitkä,
lihaksikas lautanen. Lisäksi ratsuhevosella on treenattu eri lihaksia,
kuin ravurilla.


Ratsu- ja ravihevosen rakenteet; löydätkö eroja?

Suurin merkittävä ero on siis rakenne, ovathan ne luotu kahteen aivan
eri tarkoitukseen. Ravurin tulee juosta pystylinjassa kovaa eteenpäin,
kun taas ratsu haetaan pyöreäksi alas ja pyydetään liikkumaan kootumpana.
Tämän eron opettaminen raviuransa päättäneelle juoksijalla onkin se halutuin
asia. Jokaisesta hevosesta saa varmasti jonkinlaisen ”ratsun”, kyllähän
treenattavilla ravihevosillakin ratsastetaan vaihtelun vuoksi. Oikea
ratsukoulutus kuitenkin vaatii ammattilaisen apua, joko valmentajan tai
ratsuttajan muodossa.

Mielestäni lämminverisestä ravihevosta saa mukavan harrasteratsun, olenkin
useaan sellaiseen potentiaaliseen hevoseen törmännyt ja valmennattavienkin
ratsuina ollut. Parhaimmista saa myös seuratasolle kivan kisakaverin, mutta
mm. jalostuksesta tuleva nelitahtilaukka estää esimerkiksi aluetasolla
koulukilpailuissa menestymisen. Puoliveriseen verrattavaa kilpahevosta
lämminverisestä ei saa, poikkeuksia lukuunottamatta.

Valitettavan usein lähdetään ex-ravurin kanssa menemään ”takapuoli edellä puuhun”,
eli unohdetaan perusasiat ja nostetaan vaan puomin korkeutta esteessä.
Ammattiaan vaihtavan hevosen kanssa lähdetään liikkeelle miltei samoista
asioista, kuin nuoren ratsuhevosen kanssa. Aikuinen ajettu hevonen ymmärtää
toki nopeammin eteen ja seis -avut, tärkeämpää onkin opettaa oikea tempo
liikkua ja väistättävä pohje, jotta ympyröiden, volttien jne. ratsastus,
asetus ja taivutus onnistuu. Myöhemmin kuvioon tulevat mukaan väistöt ja
taivutukset. Kun hevonen lähtee taipumaan, se alkaa myös sitä kautta löytää
pyöreämmän työskentelymuodon ja takajalkansa. Usein ex-ravurilla on ravissa
yksi vaihde ja se on täysillä eteen. Tämän takia itse aloitan pelkillä
ravisiirtymisillä, joko suoralla tai myöhemmin ympyrällä, jotta oikea tahti ja
tempo löytyvät. Sitten tulevat laukat, nostojen kautta. Virhe on lähteä päästelemään
pitkiä matkoja, tärkeämpää on nostot ja laukan laatu. Jossain vaiheessa mukaan
tulevat puomit, irtohypytys ja lopulta esteet.

Tässä nyt pintaraapaisu ikuisuuskysymykseen, pysykää housuissanne! 😉

Oman tekstin tukena käytetyt lähteet:

Hevosmaailma 5/02, Ravihevosen rakenne

Suomen Ratsujalostusliitto

Estejalostusohjesääntöehdotus

Allekirjoittanut

Pennie
Vaaleanpunaisia unelmia ja karvasta kalkkia tarjoilee kolmenkympin paremmalla puolella oleva nainen, joka profiloi itsensä media-alan freelanceriksi sekä pitkän linjan hevosihmiseksi. Hankalaksi huhuttu, mutta oikeasti ihan kiva.

Vaaleanpunaisia unelmia ja karvasta kalkkia tarjoilee kolmenkympin paremmalla puolella oleva nainen, joka profiloi itsensä media-alan freelanceriksi sekä pitkän linjan hevosihmiseksi. Hankalaksi huhuttu, mutta oikeasti ihan kiva.

2 thoughts on “VOHR *)

  1. Olen kyllä kanssasi samalla linjalla tämän ikuisuuskysymyksen kanssa; ravurit ja ratsut on jalostettu niin eri asioihin, mutta se ei tarkoita etteikö ravurista voisi edes jonkinlaista ratsua itselleen saada, tai etteikö ratsulla voisi körötellä kärryllä metsätiellä. Mutta jalostuksen ero näkyy juurikin pärjäämisessä (mutta tämäkään ei tarkoita etteikö ravuri voisi menestyä ratsulinjalla). Ikuisuuskysymys, as you said! Mutta anyways, kiva blogi, taidan liittyä lukijaksi =)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *