…ja sen käyttö.
Olemme nyt viimeaikoina pitämilläni tunneilla ja valmennuksissa
keskittyneet ja perehtyneet ulko-ohjan tukeen sekä sen käyttöön.
Meidän työssäoppija Jenni toi hannoverilaisen ruunansa meille
pariksi viikkoa ratsutukseen kotona olleiden ongelmien takia.
Nopeasti selvisikin, että kyseinen hevonen tarvitsee ratsastettaessa
vahvaa vaikutusta sekä ulko-ohjan jatkuvaa tukea. Näiden jälkeen
hevonen liikkuu rennommin ja hakee paremmin eteen alas. Ruunalla
on tapana paeta ohjasotetta ylöspäin.
Jesse ja the ruuna.
Ideananihan siis on, että ratsastaja tekee puolipidätteitä ulko-ohjalla
eli ratsastaa hevosen sisäpohkeella ulkoavuille, jolloin pystyy
hellittämään sisäohjasta ja saa hevosen antamaan periksi. Kyseisen
ruunan kanssa tehtiin ympyrällä harjoitusta, jossa ulko-ohjalla tukien
ratsastetaan takaosaaa ympyrältä ulos. Näin saadaan aiemmin mainittu
reaktio aikaiseksi ja päästään antamaan sisäohjasta. Muutaman kerran
jälkeen hevonen ymmärsi mitä haettiin ja teki niin myös Jennin kanssa.
Virossa oppimiani asioita on mm. se että puolipidäte on kolmivaiheinen;
1) energia lähtee sisäpohkeesta, 2) siirtyy hevoseen ja 3) ulko-ohja
ottaa sen vastaan = ratsastetaan energia sisältä ulkoavuille.
Ulko-ohjasta tulisi tulla käteen pieni ”vetävä” tunne, eli paine.
Ei saa kiskoa, mutta pientä painetta tulisi olla koko ajan. Liian
helposti ratsastaja päästää ulkoa ohjan löysäksi. Esimerkiksi laukannostossa
on ulko-ohjan tuki tärkeä (= paine), jolloin hevonen saadaan kuulolle
ja nostosta tulee täsmällinen. Meillä ainakin hevoset oppineet, että
kun ratsastaja ottaa ulko-ohjasta ja valmistelee laukkaa, laukka myös
nousee määritetyltä kohdalta ravista tai käynnistä.
Tässä teille taas mietittävää, käytätkö sinä ulkoapuja oikein? 😉
Pennie's
Based on a true story
Tarkentaisin, että paineen ohjassa tulisi olla vetävä hevosen eikä ratsastajan suunnasta.