Oho – kylläpä on jälleen jäänyt tämä oman blogin päivittäminen vähäiselle. Ihan hävettää! Viimeinen puoli vuotta on mennyt vauhdilla ja ehtinyt tapahtua yhtä sun toista, joten lupaan tehdä koosteen kuluneista käänteistä mahdollisimman pian. Sillä välin voitte lukea heinäkuussa tekemäni matkaratsastusjutun Virosta ja siihen kuuluu myös videopätkä. Koko setti on julkaistu alunperin Oho Live TV:n kanavilla. Oho on yksi niistä tahoista, joille teen mediatöitä freelancerina. Pitkälti koko kesä on mennyt matkustellessa niin kotimaassa juttujen perässä, kuin reissaamalla myös Helsingin ja Tallinnan väliä. Tuntuu, että olen enemmän istunut laivassa, kuin mitä kulkisin muuten vaikkapa junalla tai bussilla! Jokainen Suomenlahdella liikennöivä laiva on tullut tutuksi ylipäätään vuosien varrella – jos ei muuten, niin taxfreen ja 10€ kasino polettien sekä pelikoneiden muodossa…
Kesällä Viron Kõrvemaalla kilpailtiin matkaratsastuksen Pohjoismaiden ja Baltian mestaruudet. Lauantaina olivat pääluokat, joiden pituudet olivat 80 ja 120 km. En juurikaan tietä matkaratsastuksesta sen enempää, joten paikalla olo oli kaiken kaikkiaan mielenkiintoista! Hevosen hyvinvointia tarkkaillaan tehokkaasti koko kilpailun läpi, eikä tulosta hyväksytä, ellei hevonen läpäise maaliin tultuaan eläinlääkärin tarkastusta. Huoltotiimin tärkeys korostuu reitin varrella sekä kilpailun jälkeen. Kilpailevia ratsastajia oli paikalla useasta eri maasta.
13-vuotias Linda Lampinen ratsasti 80 km matkan ja hänen äitinsä Tanja Lampinen osallistui hevosellaan 120 km luokkaan. – Tänään tuntuu kropassa aika pahalta, toteaa Linda Lampinen. – Täytyy vaan yrittää selviytyä, hän hymyilee. Linda ratsasti matkan yhdessä isoäitinsä Ritva Lampisen kanssa, jolla on myös pitkä ura lajin parissa. – Matkaratsastus on helppo laji aloittaa, sillä peruskuntoinen hevonen selviää leikiten lyhyistä luokista, Tanja Lampinen lisää.
Jokaisella ratsukolla on lisäksi iso huoltotiimi, jolla on koko kilpailussa merkittävä rooli. Tiimi vastaa hevosen viilentämisestä sekä auttaa varusteiden kanssa. Huoltopaikoilla hevonen juotetaan ja tarkistetaan, että kaikki on kunnossa. Suorituksen jälkeen hevosen tulisi palautua mahdollisimman pian ja läpäistä eläinlääkärin tarkastus, jotta suoritus voidaan hyväksyä. Viilentäminen tapahtuu vesiämpäreillä sekä jääpalapusseilla. Kävelyttäminen auttaa laskemaan sykettä. Vaikka matkojen pituus tuntuu hurjalta, hevosista pidetään hyvää huolta ja niiden kuntoa valvotaan tiukasti niin joukkueiden suunnalta kuin kilpailun valvojien ja eläinlääkärien puolelta. Uutta kilpailua ei voi heti perään ottaa, sillä hevosella on kolmen viikon palautumisaika, eli niin sanottu karenssi ennen seuraavaa kisaa.
Matkaratsastuksessa suositaan paljon arabianhevosta niiden kestävyyden vuoksi. Arabialaiset ovat luotu kulkemaan pitkiä matkoja aavikolla ja ne ovat rakenteeltaan kevyitä. Jollei ratsu ole kokonaan arabialainen, suositaan sen sukutaulussa ainakin pisaraa täysveriverta. – Moni kilpaileva hevonen on usein arabiristeytys, toisena hyvänä rotuna käytetään lämminveristä ravihevosta, Tanja Lampinen kertoo. – Kylmäveriset rodut eivät ole lajissa parhaimpia, sillä ne ovat rakenteeltaan liian raskaita. Niiden viilentäminen on paksun nahan takia hankalampaa, Ritva Lampinen toteaa. Helpoissa luokissa tosin voi pärjätä millä tahansa hevosella, oli se sitten suomenhevonen, eestinhevonen tai puoliverinen. – Matkaratsastus on siitä hieno laji, ettei ratsun tai ratsastajan tarvitse osata mitään erikoista. Riittää, että ratsastaja hallitsee hevosensa maastossa ja ratsu on varma kulkija, Tanja Lampinen tuumaa.
Allekirjoittanut
