Etkö ostaisi bloggaajalta?

Etkö ostaisi bloggaajalta?

Otsikkokuva: Ride Love Laugh -blogi

 

Ensimmäinen postaus WP -pohjalla. Normaaliin tapaani olen taas jälkijunassa, kun muut bloggaajat ovat aiheeseen jo reagoineet… Tämäkin luonnos on tovin roikkunut artikkeleissa. Liekö niin, että Suomessakin alkaa olla jonkinlainen muutos bloggaamisen suuntaan käynnistymässä? Pitkään on puhuttu blogien laskukaudesta, siitä, että blogit alkavat olla ”so last season” ja ne tulevat jyrätyksi vloggaajien sekä tubettajien toimesta. Olen edelleen eri mieltä. Blogeissa on luonnollista poistumaa, kuten kaikessa muussakin, mutta ihan yhtälailla kiertoon tulee uusia blogeja. Lisäksi suurin osa meistä vanhoista bloggaajista on yhä mukana.

Blogien ”alkuhuuman” jälkeen uusia bloggaajia tuli kuin sieniä sateella. Yhtä nopeasti ne sitten hävisivätkin, korkeintaan muutaman nimenmuutoksen ja uudelleen aloittamisen jälkeen. Seurasi suvantovaihe, jolloin osan oli helppo nousta huolellisen blogityön ansiosta enemmän pinnalle. Nyt koen, että elämme blogien ”toista tulemista”. Taas uudet nuoret ovat kiinnostuneet bloggaamisesta sekä sen lieveilmiöistä hyvässä ja pahassa. Ehkä jokainen haluaa vähän huomiota.

Aloittaessani blogini, ei minulla ollut tuon taivaallista tietoa siitä, että jossain päin universumia olisi oikeasti mahdollista tienata bloggaamisella. Etenkin Suomessa se on täysin absurdi ajatus joillekin, mutta kukaan ei ajattele sitä, miten paljon vaivaa ja työtä kunnon blogin pitämisessä on. Olen jauhanut tästä ennenkin. Mainosmyynnissä ja sisältömarkkinoinnissa on eroja. Toiset eivät voi lukea ja toiset eivät taas voi kirjoittaa pakonomaista ”osta, osta, osta” -tekstiä, oikeanlainen mainonta on taitolaji. Onko kuitenkin loppupelissä vain kyse siitä, että muoti-, lifestyle- ja kauneusblogeissa runsas mainonta on ok, mutta hevospuolella ollaan automaattisesti kapitalistisen helvetin ytimessä?

 

Bloggaaminenhan on pelkkää VIP -telttaa toisen perään...
Bloggaaminenhan on pelkkää VIP -telttaa toisen perään…

 

Bongasin vähän aikaa sitten jostain blogista hienon kommentin. Kommentoijaa oli aiemmin ärsyttänyt blogien mainokset, mutta pohdittuaan asiaa hieman, hän tuli siihen tulokseen, että klikkaamalla mainosta tai ostamalla ko. tuotteen hän oikeastaan tukee lempibloggaajansa toimintaa. Miksi emme siis tukisi bloggaajia ja ostaisi heidän kauttaan tuotteita? Blogeja voi hyvin verrata mihin tahansa nettijulkaisuun, joka pyörii enempi vähempi mainostuloilla.

Summista puhuminen on aina vähän epämukavaa. Suomalaisilla ei ole tapana leveillä tuloilla. Se, että joku käärii joitain seteleitä blogillaan on jo suoritus. Tätä ei yhtään kannusta se, että ihmisten asenne on lähinnä kaikkea muuta kuin… no, kannustava. Saa melkein hävetä ja pakoilla tyyliin verottajaa, jos jonkun satasen saa kirjoituksistaan vuodessa. Fakta on se, että hyvillä, menestyvillä blogeilla on miltei poikkeuksetta taustalla jokin mediataho tai -portaali. Tähän ei juuri kuulu hevospuolen blogit. Tienausmuotoja on useita, kuten perinteinen maksettu bannerimainonta, maksettu sisältömainonta ja vaihtokauppa (tuotetestaus tuotetta vastaan tms.). Jos hevosbloggaaja saa onnellisena ratsastushousut ja vitamiinipurkin, muiden alojen bloggaajat nappaa samasta hyvässä lykyssä pari donaa. Olisiko vihdoin meidän hevosbloggaajien aika ottaa pää pois pensaasta ja tehdä ylpeänä meidän juttua näkyville?

Kuten moni on varmasti huomannut, Muuliprojekti poistui Playsson.netin listoilta. En yhtään syytä Kaisaa valinnoistaan, eikä meillä ole asian suhteen ollut mitään kiistaa. Ymmärrän hänen päätöstään, enkä voi toistaiseksi tarjota samaa, kuin isomman mediatalon portaali. But I’m working on it… En kunnioita mitään niin paljoa, kuin Playsson.netin tiimibloggaajia ja yritän tarjota heille mahdollisimman paljon korvausta tekemästään työstä. Kun kävijämäärät nousee, voi korvaustenkin määriä nostaa ja tasapuolistaa. Nyt se joka tekee enemmän, saa enemmän. Niinhän se menee työelämässäkin. Playsson.net on kuitenkin ehkä ainoa blogiyritys hevospuolella, joka tekee tällä rahaa ja vielä positiivisella tuloksella. Suunta on hyvä. Siksi jaksan ihmetellä, miksi jotkut haluavat systemaattisesti tuhota minun työtäni ja sitä kautta halveksua monen muun bloggaajan työpanosta. En toivo, kuin vähän luottamusta.

 

Suurin osa blogitoiminnasta on itsensä tai yrityksensä brändäämistä.
Suurin osa blogitoiminnasta on itsensä tai yrityksensä brändäämistä. Kuva: Kisamatkalla -blogi

 

Sain tänään postissa juuri suorittamani liiketalouden perustutkinnon paperit. Valmistuin kiitettävillä arvosanoilla asiakaspalvelun ja myynnin osaamisalan merkonomiksi. Olen virallisesti kahden ammattitutkinnon ihminen, vaikken hevosalan työtäni voikaan enää varsinaisesti koskaan tehdä. Monesti olen täydellisessä umpikujassa ja huomaan lyöväni päätä seinään. Jos seinä ei anna periksi, on ehkä yritettävä jotain muuta tietä. Silloin on pakko pohtia hetki ja koittaa löytää insipiraatiota jostain. Olen sen tyyppinen henkilö, etten hirveän helposti katso ketään ylöspäin. Paitsi äitiäni. Viime vuosina olen kuitenkin törmännyt muutamiin julkisuuden hahmoihin, joiden ura on siinä määrin mielenkiintoinen, että olen perehtynyt heihin enemmän. Nämä varmasti herättävät hilpeyttä, joten koitan perusella mahdollisimman hyvin!

Inspiraatiolistani kärjessä ovat oikeutetusi Cheek eli Jare Tiihonen sekä Amerikan malliin toimivat Kardashianit. Molemmat esimerkit ovat aivan eri ääripäistä, mutta heitä yhdistää käsittämättömän hyvä brändäystaito sekä markkinointivaisto. Niin Cheek, kuin Kardashianin per(s)he on onnistunut tekemään itsestään eräänlaisia tuotteita. Tiihonen onkin koulutukseltaan tradenomi, joten se selittää osan. Oli heistä mitä mieltä tahansa, lyömätön mediavainu on vakuuttavaa. Kolmantena listallani on Nasty Gal. Jos ette tiedä mistä on kyse, kannattaa googlata tai katsoa Netflixistä Girlboss -niminen sarja. Vähän pitää antaa myös krediittiä Tiian suuntaan. Hän on toiminut eräänlaisena pioneerina koko hevosblogien genressä ja siitä on pakko antaa pisteitä.

Keep on good work.

 

Pqv3hiy

 

Follow my blog with Bloglovin

Allekirjoittanut

Pennie
Vaaleanpunaisia unelmia ja karvasta kalkkia tarjoilee kolmenkympin paremmalla puolella oleva nainen, joka profiloi itsensä media-alan freelanceriksi sekä pitkän linjan hevosihmiseksi. Hankalaksi huhuttu, mutta oikeasti ihan kiva.

Vaaleanpunaisia unelmia ja karvasta kalkkia tarjoilee kolmenkympin paremmalla puolella oleva nainen, joka profiloi itsensä media-alan freelanceriksi sekä pitkän linjan hevosihmiseksi. Hankalaksi huhuttu, mutta oikeasti ihan kiva.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *