Puh pah pelistä pois.

Puh pah pelistä pois.

Herra Akrobaattos hevosklinikalla.

Känni-Akro ja kortisonipiikit.

Akrobats on ollut minulla nyt noin neljä vuotta Suomessa. Sitä ennenhän ratsastin ruunaa ystäväni tallilla Virossa. Ennen Suomeen tuloa, sille tehtiin eläinlääkärin tarkastus ja jalat rtg-kuvattiin. Koska maksoin ruunasta viisinumeroisen summan, oli ihan kiva, että ostotarkastuksen paperit olivat myös puhtaat! Akron kera ei ole tarvinnut rutiinitoimenpiteitä lukuunottamatta eläinlääkäriä vaivata, paitsi kerran, kun se otti yhteen naapuritarhan ponin kanssa. Jo kotiin tullessaan sillä oli “kamelikyttyrä”, joka hävisi aktiivisen treenin myötä. Nyt se on tullut taas takaisin muuttuneet liikutustilanteen takia…

Akro on erittäin herkkä pohjille ja olenkin huomannut sen olevan varovainen esimerkiksi kaarteissa silloin tällöin. Ennen Ypäjälle lähtöä sille laitettiin pohjalliset ja liike parani heti, kun kaviot saivat iskunvaimennusta. Kun hain sen lopulta Ypäjältä kotiin, lihaskunto oli romahtanut ja Roosa aloitti treenin alusta. Ruokinta nostettiin myös tappiin. Tämän kevään ja kesän aikana Akro on onnistunut repimään aina vasemman kenkänsä irti luvattoman monta kertaa, napaten osan kaviosta mukaan. Heinäkuun kisojen jälkeen tulin siihen tulokseen, että nyt asia täytyy selvittää! Pelkäsin, että vasemmassa jalassa on jotain häikkää. Iso, etupainoinen hevonen = massiivinen rasitus etujaloille. Mieli piirteli piruja seinille; voisiko se olla sädeluuontumaa, nivelrikkoa tai jopa kinnerpatin alkua? Soittelin Kangasalan hevosklinikalle, mutta heidän asiakasruuhkan takia Akrolle saatiin aika vasta elokuun puoleen väliin. Tästä syystä Akroa ei nähty esimerkiksi Miksun esteklinikalla sunnuntaina, vaikka tarkoitus olikin.
Eilen sitten lastasimme ruunan kyytiin heti aamusta ja ajelimme Roosan kanssa Kangasalalle. Eläinlääkäri teki ensin jalkojen ja selän palpaation. “Kamelikyttyrä” rusahti ja ikäänkuin putosi hieman. Sisällä katsottiin suoralla uralla liikkeet käynnissä ja ravissa, sitten ulkokentällä liinassa pehmeällä pohjalla. Oikea takajalka oli heikompi ja laukka ponnetonta, mutta ei sen suurempaa reagointia. Liikkeet ympyrällä kovalla pohjalla ok. Tämän jälkeen lääkäri teki taivutuskokeet suoralla uralla. Ei tässäkään merkittävää reagointia. Aristi hetken VTJ yläniveltä ja OEJ vuohisniveltä (eli ei edes ns. ongelmajalkaa).
Tutkimisen jälkeen ruunalle kevyt keskiviikkokänni päälle ja päätettiin ottaa etujaloista rtg-kuvat. Eikä aikaakaan, kun Akro oli mukavissa pössyissä. 😀 Etujalkojen kuvat olivat puhtaat, ei löydöksiä nivelissä tai muualla. Ottivat myös kintereistä kuvat, nekin puhtaat. Huokaisin helpotuksesta! Lääkäri oli sitä mieltä, että haluaa nyt tutkia lanneselän, koska oireilu viittaisi siihen suuntaan. Niinpä Akro joutui noloon tilanteeseen ja selkänikamat ultrattiin rektaalin kautta. Sen jälkeen vielä päältä pintaultralla. Sieltähän sitten löytyikin jotain, nimittäin arpeumaa ja uudempi vamma selkänikaman ja välilevyn suunnilta. Eläinlääkäri epäili, että ruuna olisi mahdollisesti kaatunut lähiaikoina. Tämä ei ole yhtään yllättävää, sellainen koheltaja tuo hevonen pitkien koipiensa kanssa on! Mäkitarha + kömpelö eläin = ei hyvä yhdistelmä… Tästä syystä takapään moottori ei toimi kunnolla, ei kanna itseään, muuttuu etupainoiseksi ja etujalat rasittuu.
Lääkäri kertoi hoitosuunnitelman ja kävin vessassa tirauttamassa kyyneleet. En suinkaan onnettoman hevoseni takia, vaan tulevan järkyttävän suuren laskun vuoksi. Tuumasta toimeen. Akron selästä ajeltiin karvat ja se sai samantien Shockwave -hoitoa. Sen jälkeen nikamiin piikitettiin suoraan kortisonit aika härskin isoilla piikeillä. Ruuna oli edelleen tukevassa humalassa ja huulipuristimessa kiinni. Tästä hän siirtyi karsinaan virkoamaan…
Jatkotoimenpiteet; kaksi päivää karsinalepoa, kaksi viikkoa kävelytystä, kolmannella viikolla kevyttä ratsastusta. Sitten uudestaan Shockwavea. Taas kevyttä treeniä muutama viikko ja vielä kerran Shockwavea sekä mahdollisesti kortisonipiikit. Hiphurraa.
Kiitin ja kumarsin helpottuneena siitä, että saimme selville mikä mättää. Lähtiessä ruuna oli pienessä darrassa ja erittäin känkkäränkkä. Lastaaminen takaisin traileriin ei sitten ollutkaan ihan heittämällä tehty… Tuollainen 175 cm norsu kun päättää olla ymmärtämättä trailerin ideaa, niin siinähän sitä ollaan. Herra ei kertakaikkiaan tiennyt mihin olisi pitänyt pää pistää ja mihin jalat. Seisoi kerta toisensa jälkeen poikittain rampilla. Voi tsiisus. Eikä liinastakaan ollut apua. Lopulta joku ystävällinen henkilö tuli auttamaan toisen liinan kanssa, kun olin juuri menettämässä mielenterveyteni ja ruuna saatiin vihdoin kyytiin. Kiitos tälle avustajalle vielä!
Kotimatka sujui hyvin ja ruuna sai Hesburgerista lohdutukseksi lasten miniporkkanapussin. Tästä sitten jatkamme hoitoa ja toivotaan, että Akro on kunnossa viimeistään aluevalmennusten valintoihin mennessä! Toistaiseksi siis ruuna on pelistä pois. Yritän saada blogiin vähän tiuhempaan tekstiä hänen tilanteestaan, tulossa myös juttua mm. nuorten ratsuttamisesta – niitä kun on meillä nyt useampi!

Väsy potilas.

Allekirjoittanut

Pennie
Pennie
33 -vuotias hevosalan (ex-)ammattilainen, liiketalouden merkonomi sekä SRL:n I-tason valmentaja. Toimin Playsson.netin ja Hevoslehti RIDE:n taustalla, keskittyen hevosmedian tuottamiseen eri muodoissa. Opiskelen tällä hetkellä kansainvälistä liiketaloutta englanninkielisellä linjalla LAB:issa sekä työskentelen media-alan freelancerina.

33 -vuotias hevosalan (ex-)ammattilainen, liiketalouden merkonomi sekä SRL:n I-tason valmentaja. Toimin Playsson.netin ja Hevoslehti RIDE:n taustalla, keskittyen hevosmedian tuottamiseen eri muodoissa. Opiskelen tällä hetkellä kansainvälistä liiketaloutta englanninkielisellä linjalla LAB:issa sekä työskentelen media-alan freelancerina.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *