Viikon blogihaaste – harrastusanalyysi.

Viikon blogihaaste – harrastusanalyysi.

Uuden blogiportaali Blogitallin haaste.

Analyysien tekeminen on tuttua hommaa, sillä onhan jokainen itseään kunnioittava valmentaja ottanut tuntumaa SRL:n ratsastuksen lajianalyysistä. Kyse siis siitä, että mitä, miksi ja miten. Oma taustani on vahvasti esteratsastuksessa, sittemmin kouluratsastuksen parissa. Mutta mitä olen eniten? Olen taustatuki, takapiru ja ennenkaikkea valmentaja. Mietin pitkän aikaa minkälaista lajianalyysiä tekisin, mutta se on vaikeaa, koska en itse juuri enää ratsasta.
MITÄ

Valmentaja on se henkilö, jota kaivataan ja tarvittaessa taas syytetään. Meidän tehtävänä on auttaa ja viedä ratsukkoa eteenpäin. Hyvä valmentaja pitää linjansa, mutta kuuntelee myös oppilaansa mielipiteitä ja toiveita. Valmentautumisella on yleisesti asetettu selkeä tavoite, johon päästään suunnitelmallisella harjoittelulla. Tavoitteeseen päästään välitavoitteiden kautta, tavoite voi olla tuloksellinen tai taidollinen. Valmentajan tulee tuntea ratsastajansa kokonaisvaltaisesti, molempien osapuolien tulee sitoutua valmennukseen vahvasti. Valmennuksen lopputavoitteena on kilpaileminen ja halu voittaa. Myös pelkkä ratsastuksn opetus voi kuitenkin olla tavotteellista. Tavoitteet vaan ovat muualla kuin kilpailuissa. Opetuksen ja valmennuksen erona on se, että opetus on lähinnä ratsastuksen tekniikan harjoittelemista, valmennus taas kokonaisvaltaisempaa. Valmentautumisessa asenne ratkaisee. Innostus lajiin ja halu kehittyö. Kilparatsastajan ominaisuuksia, joita pyritään vahvistamaan ovat mm. itsekuri, pitkäjänteisyys ja itseluottamus. Jokaisessa valmennuskerrassa tulisi tapahtua jokin muutos. 
MIKSI

Kukaan ei varmastikaan pidä yksin ratsastamisesta. Kehittyy virheitä eikä aina ratsastus suju. Silloin tällöin tulee vastaan ongelmia, joita ei pysty itse ratkaisemaan. Silloin haetaan valmentajan apua. Valmentaja on ratsastajan tärkein tukihenkilö, joten valmentajaan tulisi luottaa sekä hänen taitoihinsa. Jos ratsastaja ei luota valmentajaansa, hän ei myöskään yritä korjata täysillään. Tällöin oppiminen venyy. Hänen tehtävänsä on auttaa ratsastajaa löytämään omat suorituskykynsä rajat. Mitä nuorempi ratsastaja, sitä vähemmän itsenäistä ratsastusta tulisi olla. Valmentajan tehtävänä on löytää ongelmiin ratkaisu taustalla olevista syistä ja paneutua niihin. Hänen tulisi pystyä korjamaan virheisiin johtaneet syyt, ei ainoastaan seuraksia eli oireita. On myös erittäin tärkeää, että valmentaja osaa suunnitella harjoitukset niin, että ratsastaja selviää niistä. Valmentaja pitäisi jakaa harjoitus pienempiin osiin. Täytyy ottaa huomioon, että ratsastaja pystyy keskittymään yhden olennaisen ongelman korjaamiseen kerrallaan. Ratsastajan tulee myös kyetä erottamaan hevosestaan pelko ja tottelemattomuus. 
Omat syyni valmentaa, ovat halu antaa oppeja eteenpäin ja nähdä kehitys ratsukoissa. On myös hieno fiilis, kun opettamani ratsukon meno muuttuu silmissä neuvojeni ansiosta! Olen ennenkin sanonut, että valmennan kuten ratsastan. Vaihe vaiheelta. Ajattelen itseni satulaan ja mietin, mitä tekisin ratsastajan housuissa. En vain hoe fraaseja, vaan käyn ongelmiin todella käsiksi. Keskinkertainen, ellei jopa huono valmentaja jatkaa mitättömien ohjeiden antamista. Positiivisen muutoksen tulee näkyä, jotta tietää opin menneen perille. Valmentamisen tulee olla miellyttävää molemmille osapuolille, lähestyn usein ongelmia huumorin kautta. Nauru rentouttaa ratsastajan ja hän lakkaa yrittämästä liikoja. Huhuista ja luuloista huolimatta olen aika pehmeä tapaus…
MITEN

Kuitenkin pyrin olemaan valmentajana tiukka, mutta en ehdoton. Jokainen ratsastaja tuntee hevosensa valmentajaa paremmin, joten häntä kannattaa kuunnella. Valmentaminen on yhteistyötä, Kun saavun pitämään tuntia, oli uusi tai vanha oppilas, kysyn ensin kuulumiset. Mitä on tehty, tarkistan varusteet ja kyselen mieleen tulevat asiat. Sitten käydään läpi päivän harjoitukset, minkälainen tehtävä on kysessä ja mitä sillä haetaan. Käynnissä korjaan ensimmäisenä perusasiat; istunnan, kädet, hevosen tahdin jne. Teemme käynnissä alkuharjoitukset, eli tutustutaan tehtävän ideaan. Kevyessä ravissa ensin verryttelyä ja siitä siirrymme jatkamaan harjoitusta. Joskus muutan hieman harjoitusta ravia varten tai lisäämme siihen uusia elementtejä. Välillä tuntuu, että hoen samoja asioita, eli korjaan tehtävien aikana rytmiä, ratsastajan istuntaa ja tekniikkaa. Sitten pikkuhiljaa huomaan, että virheet häviävät enkä joudukaan huomauttamaan aina samoista asioista. Hetken mietin, että olenko ollut huolimaton, mutta sitten tajuan, että ei – ratsastaja ei tee enää niitä virheitä. Muutosta on siis tapahtunut! Laukkasessiota varten muutan taas hieman tehtävää tai sitten laukka lisätään nykyiseen harjoitukseen. Tärkeintä on, että harjoitukset ovat yhteydessä toisiinsa eli aihe säilyy. Kaikissa askellajeissa käydään molemmat suunnat läpi, jotta toispuoleisuus tulee korjattua. Lopuksi itsenäinen verryttely ravissa, jolloin valvon vielä tahdin säilymistä. Loppukäyntien aikana käydään tunti läpi ja annan palautetta. Tässä vaiheessa ratsastajalla on vielä mahdollisuus tarkentaviin kysymyksiin. Seuraavalla tunnilla jatketaan uudella tehtävällä tai hiotaan vielä vanhoja juttuja.
Haastan mukaan kolme bloggaajaa; Alexin, Miran ja Millan. 🙂 Kertokaa omat analyysinne!


Allekirjoittanut

Pennie
Pennie
33 -vuotias hevosalan (ex-)ammattilainen, liiketalouden merkonomi sekä SRL:n I-tason valmentaja. Toimin Playsson.netin ja Hevoslehti RIDE:n taustalla, keskittyen hevosmedian tuottamiseen eri muodoissa. Opiskelen tällä hetkellä kansainvälistä liiketaloutta englanninkielisellä linjalla LAB:issa sekä työskentelen media-alan freelancerina.

33 -vuotias hevosalan (ex-)ammattilainen, liiketalouden merkonomi sekä SRL:n I-tason valmentaja. Toimin Playsson.netin ja Hevoslehti RIDE:n taustalla, keskittyen hevosmedian tuottamiseen eri muodoissa. Opiskelen tällä hetkellä kansainvälistä liiketaloutta englanninkielisellä linjalla LAB:issa sekä työskentelen media-alan freelancerina.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *