Muutoksia ja menestyksestä asiaa.

“Mieti itse minkä hinnan oot valmis maksaa, menestyminen on kallist paskaa.”


Cheek sen sanoi. Olen pohtinut pari päivää taas menestymistä hevosalalla, lähinnä mielenkiintoisen nettimietiskelyn ja tuttujen kanssa juttelu jäljiltä. Mutta ensiksi kuulumisiin… Miekkiössä tunnit siis pyörivät tällä hetkellä noin neljänä päivänä viikossa ja vakiryhmät täyttyy / muodostuu hyvää vauhtia! Isoimmista ratsastuskouluista vaihtaa meille ratsastajia, joten kaipa pienryhmätunneille on sitten kysyntää. Meidän sopimus vaan muuttui hieman lennossa, eli yrittäjänä toimimisen sijaan meillä on ns. työntekijäsopimus. Plussana se, että vastuu ja kulut on nyt vähemmät, mutta miinusta ettei meille kahdelle ole vielä tarpeeksi palkkatöitä, joten tulot on pienemmät. Koska minulla ei henkilökohtaisesti ole juuri tarvetta treenata Miekkiön puitteissa, vein Akron ja Tessan takaisin kotiin Palomaalle. Tessa vapautui opetustehtävistä, sillä hankimme Miekkiöön pari uutta hevosta ja lisääkin pitäisi tulla. Palomaalla Tessalla käy pari vuokraajaa ja Roosa auttaa tarvittaessa. Kisse ja Elmo ovat toistaiseksi vielä Miekkiössä.

Olen pidemmän aikaa ollut kiinnostunut pedagogisista opinnoista, joten hain Hämeenkoskelle koulunkäyntiavustajan sijaisuutta sekä etsin mahdollisuutta opiskella oppisopimuksella koulunkäynnin ja
aamu- ja iltapäivätoiminnan ohjauksen ammattitutkinto. Olisi sitten “plan B” hevostöiden ohella. Odottelen, että minulle vastataan… Sillä aikaa käväisen Asikkalassa, jossa minulle olisi töitä 4H -iltapäiväkerhojen ohjaajana. Jonkin verran olen kuitenkin kerhoja pitänyt, joten ei se ihan outoa olisi! Jos työkuviot nappaa, täytyy vakavasti suunnitella muuttoa Orimattilasta takaisin Hämeenkoskelle (tosin edelleen omaan asuntoon) tai Hollolaan. Miekkiöön on Koskeltakin hyvä matka käydä tekemässä hommat.

Akro on tällä hetkellä kysymysmerkki. Se humputtelee Palomaalla satunnaisten ratsastajien kanssa, mutta ilmiselvää on, että se menee siellä hukkaan. Hevonen ei ole ollut halpa ja olen sen kanssa tehnyt paljon töitä, joten en ole sitä myymässä. Niinpä ajattelin nyt tarjota sitä jollekin treenattavaksi ja kisattavaksi. En halua ilmaiseksi laadukasta hevosta antaa kenellekään käyttöön (tai rikottavaksi), joten leasing/vuokrasopimus on ainoa vaihtoehto. Fakta on se, että minulla ei riitä fyysinen kunto sellaiseen ratsastukseen, kuin tämä hevonen vaatii. Jos nyt keventelen silloin tällöin sillä, niin se on ihan plusmiinusnolla. Akro ei ole helppo hevonen, sen tietää jokainen joka sen kyydissä on käynyt. Se ei ole paha tai vaikea hallita, mutta vaatii ratsastajalta paljon töitä. Mieluummin annan sen jollekin taitavalle kuskille, joka saa siitä enemmän irti ja tyydyn itse tuuppailemaan tätiratsuilla sekä ratsastamaan nuorille perusasioita läpi. Toivottavasti ihmiset luki tämän nyt ajatuksen kanssa läpi, ettei taas tule (tahallaan) väärinymmärryksiä. 😉 On ollut todella kivaa ratsastaa vaihteen vuoksi Miekkiössä 4-vuotiasta Noble Barockia, kun se on nuoresta iästään huolimatta helppo, kevyt ja nopea oppimaan. En ole aivan katkipoikkipuhki sen ratsastamisen jälkeen!

Sitten itse asiaan, jota Cheek jo pohjusteli. En tiedä kuinka paljon saan tästä tekstiä aikaiseksi, kun sapettaa niin paljon… 😀 Ratsastuskeen on ilmestynyt pitkän ajan jälkeen yksi epämiellyttävä piirre. Ratsastus alkaa taas olla elitistinen (= money talks) laji. Hevostalli.netin foorumilla oli kiva keskustelu siitä, voiko hevosurheilussa menestyä ilman rahaa. Pari asiaa. Yksi; aivan ilman rahaa ei pääse mihinkään. Vaikka saisikin suhteilla hevosen, valmentajan jne., maksaa AINA jokin. Kisamatkoilla bensat, ruuat, majoitukset, lähtömaksut ja alkupäässä hevosen kulut. Johonkin tarvitaan kuitenkin rahaa, jollei löydä oikeasti itsellensä “sponsoria” maksamaan kaiken. Kaksi; kova työntekokaan ei enää mahdollista vapaata tietä huipulle. Jotta pääsee työnteolla kilparadoille, pitää ensin oppia ratsastamaan. Helpoiten se tapahtuu ratsastuskoulussa tai niin, että vanhemmat kustantaa oman hevosen ja valmennustunnit. Kun omaa hyvän ratsastustaidon, voi helposti saada ratsastettavakseen ensin ns. raaempi hevosia ja sitten pikkuhiljaa parempia ja parempia. Lahjakkuutta pitää olla, ihan joka toinenkaan perusratsastaja ei pääse tavoittelemaan kisauraa.

Re: Voiko ilman rahaa menestyä?
Lähettäjä: &
Päivämäärä: 8.8.14 15:37:37 
 

Suhteilla pääsee ja suhteet pystyy luomaan itsekin. Tähän minä uskon ja tätä tavoittelen. Ei ainakaan muhun uppoa noi teidän nuorten unelmien murskaamiset ettei ilman miljoonia huipulle pääse. Minä aion tulevaisuudessa kilpailla ja ratsuttaa ammatikseni VÄHINTÄÄN Suomen huipulla. Aion tehdä töitä niin paljon kuin se vaatii ja hakeudun kisoihin ja valmennuksiin josta pääsee piireihin. Luon urani itse.

Tämän kommentin luettuani naurahdin. Erittäin ihailtava asenne, mutta valitettavasti kovin naiivi. Jotkut harvat ratsastajat pystyvät itse luomaan uransa kärjessä, mutta siihen tarvitaan paljon aikaa, voimia, tukijoukkoja – ja rahaa. Nykyään kaikki maksaa, ihmiset eivät juurikaan tee hyväntekeväisyyttä. Yhtälailla voi syyttää nykyajan ratsastajia. Enää ei olla valmiita ylipäätään tekemään töitä oman oppimisen eteen vaan kaikki pitäisi tuoda hopealautasella. Amatööreille, jopa harrastelijoille pitäisi maksaa hevosten ratsastamisesta, vaikkei rahkeet riitä tai siitä ole hevoselle (saati omistajalle) mitään hyötyä. Mutta nälkä kasvaa syödessä. Vaikka en minäkään olekaan rahakkaasta perheestä, ovat vanhempani tarjonneet minulle aina eväät lajissa etenemiseen. Näin jälkeenpäin mietittynä sillä rahalla, jolla minulle ostettiin jääräpääponeja, olisi saanut yhden hyvän kilpurin. Mutta sitten en olisi oppinut ratsastamaan erilaisia hevosia. Enkä olisi saanut poltetta päästä eteenpäin omin avuin. Nyt kun oma kilpaura alkaa olla hiipumaan päin, haluan olla se joka tarjoaa ahkerille ratsastajille mahdollisuuksia. Loppuun vielä vähän videota Barockista:

Allekirjoittanut

Pennie
Pennie
31 -vuotias hevosalan (ex-)ammattilainen, liiketalouden merkonomi sekä SRL:n I-tason valmentaja. Toimin Playsson.netin ja RIDE! -lehden taustalla, keskittyen hevosmedian tuottamiseen eri muodoissa.

Only registered users can comment.

  1. Viisaita sanoja lausuit tosta kilpailemisesta ja huipulle pääsemisestä! Tosi on että ratsastus on perhanan kallis laji, ja samaan aikaan aika epävarma; ikinä et tiedä koska hevonen sairastuu. Se että onnistut saamaan yhden hyvän hevosen allesi ei edes riitä, huipulla tai vähänkin tasokkaammissa piireissä hevosia kannattaa olla useampi. Tuosta videosta tuli mieleen, että itse välttäisin harjoitusravia, jottei eteenpäinpyrkimys nuorelta kaverilta katoa. Se vähän nössötti paikallaan eikä lähde työntämään takaa. Mutta viehättävän näköinen kaveri! 🙂

    1. Kiitos palautteesta. Nuoria työstetään yleensä kevyessä ravissa, mutta harjoitusraviinkin pitää totuttaa. Moni 4v. kilpaileekin jo. Videon harj.ravipätkä oli vain malliksi videolle. 🙂 Tällä ruunalla vielä ongelmana epätasainen tahti, eli juoksee mielellään alta…

  2. Minä olen ainakin oppinut pullealta jääräpääponiltani enemmän kuin koskaan mistään muualta! Se on opettanut minua ratsastamaan paremmin kuin ratsastuskoulun hevoset, Se on opettanut paljon kaikessa hevosenpitoon liittyvässä – mitä tehdä jos hevonen sairastuu, miten tulkita hevosen eleitä eri tilanteissa, miten tehdä kompromisseja jos jokin ei onnistukkaan niinkuin haluan. Ponille tuli ähkyn lievä kohtaus jouluaattona, pari päivää sen jälkeen kun Se tuli minulle.. Kukaan ei myöskään kertonut esimerkiksi että paljonko Se syö ja mitä, joten opin kaiken kantapään kautta.

    Monesti olen kyllä miettinyt, että 4500 eurolla olisin saanut paljon, paljon paremman hevosen, jolla pääsisin kilpailemaan jne. Mutta en kadu päätöstäni ainakaan toistaiseksi 😉

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *