Corners of my mind.

Corners of my mind.

Päiväkirjamaista purkautumista.


Tämä nyt tulee varmaan vähän off-topic, mutta ajattelin nyt kasvaa aikuiseksi. Tietysti se olisi suositeltavaa jo 26-vuoden iässä, mutta parempi myöhään kuin ei koskaan. Ajattelin, että aikuistuminen tietyin osin on varmasti mukavaa, mutta Angry Birds -maskoteista, isosta virtahepopehmolelusta enkä eläinten äänillä puhumisesta aio luopua. Kihlautumisen jälkeen tuli jonkinlainen elämys siitä, ettei tämä taidakaan olla kaikki nyt tässä. Kaiken ei ole pakko olla näin loppuelämäni ajan. Niinpä olen huomannut sivusilmällä katselevani hääjuttuja ja kaikkea muuta sen semmoista… Itseasiassa en avioliittoon instituutiona usko, mutta koska me olemme Alexin kanssa muutenkin vähän kirkon ulkopuolella niin eikai se sama asia ole… En ole siis juuri nyt naimisiin menossa, kunhan vain annoin esimerkin. 😉

Ehkäpä suurin uutinen meidän mäellä viime viikkoina on se, että tuntitoiminta loppuu nykyisessä muodossaan. Olen sairastellut pitkään lähinnä stressi(vatsa)n takia, joten tuntui, että nyt on aika lopettaa tähän. Kaikelle on aikansa. Tunnit ei kuitenkaan lopu kokonaan, jatkamme uudella systeemillä sopimusten mukaan. Eli kun tunnille tulijoita on aina tarpeeksi, sovitaan kaikkien aikataulujen mukaan tunti. Keskityn vähän enemmän ulkopuolisten ratsukoiden valmentamiseen ja aloitan myös “normaalien” ihmisten päivätyöt. 😉 En ole oikeastaan juuri ratsastanut useampaan viikkoon, tallilla onneksi väki hoitanut hevosten liikutusta. Kaikille on ollut omat passihevosensa. Jenni puuhaa Akron kanssa ja Janita aloittaa treenaamisen Vespalla. Minulta on kyselty poneja ylläpitoon/leasinkiin, mutta toistaiseksi en ole suostunut… Mieluummin etsin niille kotiin vuokraajat ja käytän sitten sovituilla tunneilla päälle.

Vespa antaa Jennille rakkautta.
Vasemmalla Turun visiitillä, oikealla muutama tärkeä; Vespa, Roosa ja Jenni.

Tämä talvi tuntuu olevan kelien suhteen todella surkea. Kenttä on jo toista viikkoa aivan luistinrata. Sataisi vettä tai lunta, että se joko sulaisi tai saisi lumikerroksen. Oikeasti odotan vain jo kevättä, en ole oikein talvi-ihmisiä. Haluaisin saada kentän kuntoon ja sen loppupään valmiiksi! Ehkäpä taas kaivelen sitten treeni-innon takaisin… 😉 Ja joo joo, jälleen joku pääsee valittamaan, että soutaan ja huopaan tai että mun hevoselämä on niin vaikeaa. Niinhän se vähän onkin.

Joulu on muutaman päivän päässä ja tänään haettiin jo kuusi. Yleensä se on tuotu sisään vasta aatonaattona, mutta olihan se huomattavasti helpompaa hakea kun ei tarvinnut kahlata hangessa. Harmi sinänsä. Vuosikin alkaa loppua, kalenterikin on kohta viimeisellä sivulla. Pitäisi ostaa uusi, että saisi merkattua kaikkia asiat ylös. Tammikuussa tulossa II-tason lajivalmentajien koulutusjakso, jossa kv-osuus ja helmikuussa estetuomarikurssi. Kevätkausi tuo paljon uutta, josko sitä pääsisi omaan kämppäänkin vihdoin (asutaan yhtä osaa tilan päärakennuksesta)… Minusta tulee siis Aikuinen. Tai sitten ei.

Mutta, hauskaa joulua ja parempaa uutta vuotta 2014! Kiitos kaikille tänä vuonna meidän kanssa tekemisissä olleille sekä SUURKIITOS tukena ja apuna olleille (Alex, Satu, Jenni, Janita, Saija, Pauliina S., Elisa)! 🙂

Allekirjoittanut

Pennie
Pennie
33 -vuotias hevosalan (ex-)ammattilainen, liiketalouden merkonomi sekä SRL:n I-tason valmentaja. Toimin Playsson.netin ja Hevoslehti RIDE:n taustalla, keskittyen hevosmedian tuottamiseen eri muodoissa. Opiskelen tällä hetkellä kansainvälistä liiketaloutta englanninkielisellä linjalla LAB:issa sekä työskentelen media-alan freelancerina.

33 -vuotias hevosalan (ex-)ammattilainen, liiketalouden merkonomi sekä SRL:n I-tason valmentaja. Toimin Playsson.netin ja Hevoslehti RIDE:n taustalla, keskittyen hevosmedian tuottamiseen eri muodoissa. Opiskelen tällä hetkellä kansainvälistä liiketaloutta englanninkielisellä linjalla LAB:issa sekä työskentelen media-alan freelancerina.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *