Kokemusta vai menestystä?

Kokemusta vai menestystä?

Millä mitataan pätevyys?


Olen pyöritellyt viime aikoina ajatuksia ja pohtinut miten jatkan “hevosuraani”. Valmentaminen tuntuu tällä hetkellä siltä ykkösjutulta, joten on välissä sellainen fiilis, että voisin lopettaa kokonaan tavoitteellisen ratsastamisen. Ei vain ole jotenkin motivaatiota tai aikaa kurkotella tähtiin, kun siitä ei saa muutenkaan mitään otetta töiden ohella. Voiko ihminen oikeasti olla pätevä kahdessa asiassa; valmentajana ja kilparatsastajana? Kuinka paljon siihen tarvitaan kokemusta ja mitataanko pätevyys menestyksenä? Jos mitataan, silloin en ole mitään?

On positiivista, että valmentajalla on kokemusta kilpakentiltä. Se auttaa omien valmennettavien kohdalla psyykkisessä valmentautumisessa. Valmentaja osaa kertoa miten toimitaan ja ymmärtää, miltä kilpailutilanteessa tuntuu – myös silloin, kun ei onnistu. Joten mietin omaa pätevyyttäni. En ole juuri koskaan keikkunut palkintosijoilla (hienoin hetki oli voittaa 100 cm luokka asiakkaan hevosella), sillä en ole koskaan ratsastanut valmiilla hevosella. Kaikki kilpailemani hevoset ovat olleet työn alla kokemusta hakemassa tai muuten vain raakoja. Aloitin asiakashevosten ratsastamisen 14-vuotiaana ja siitä eteenpäin olen rakentanut erilaisia hevosia. Noin 20 ratsastusvuoteni aikana olen siis ratsastanut kymmeniä, ellen satoja erilaisia hevosia. Jotkut helpompia, jotkut vaikeampia. En koe olevani taitava kilparatsastaja, vaan suhteellisen hyvä lukemaan hevosia. Olen kieltäytynyt tähän mennessä ratsastamasta vain yhdellä hevosella.

Menestyskin voidaan määritellä eri tavoilla. Vaikka “kilpaurani” on ollut erittäin monivaiheinen ja mitätön, olen silti mielestäni saavuttanut jo enemmän kuin moni koskaan tulee saamaan. 26-vuotias; aloitin yritystoiminann 20-vuotiaana, pyöritän toimivaa hevosalan yritystä ja SRL:n hyväksymää tallia, jossa toimii oma ratsastusseura, olen opiskellut hevostenhoitajan, harrasteohjaajan, I-tason valmentajan ja pian II-tason lajivalmentajan paperit. Olen siis samassa pisteessä useimpien n. 40-50 vuotiaiden, alalla minua paljon pidempään olleiden perheenäitien ja ratsutätien kanssa. Miksi meitä sitten edes vielä vertaillaan toisiimme? En todellakaan ole valmis missään merkityksessä.

Kateellisuus, katkeruus, viha. Oli syy mikä tahansa, minulla on onneksi aikaa. Odottakaa vain! Kenenkään ei tarvitse ottaa yhteistyöhön kanssaan sellaista ihmistä, jonka kanssa ei tule toimeen, jonka ohjeisiin ei usko tai joka ei ole omasta mielestään pätevä. Kaikilla on vapaa valinta ja jokainen määrittelee pätevyyden haluamallaan tavallaan. Toiset eivät uskalla edes kokeilla, olisiko joku muu oikeassa. Joten annetaan joka ikisen ratsastajan valita itse omat valmentajansa ja kunnioitetaan sitä päätöstä. Suositella saa, kriittinen voi olla, mutta jättäkää paskanjauhanta sikseen. 🙂 Että terveisiä:

Allekirjoittanut

Pennie
Pennie
33 -vuotias hevosalan (ex-)ammattilainen, liiketalouden merkonomi sekä SRL:n I-tason valmentaja. Toimin Playsson.netin ja Hevoslehti RIDE:n taustalla, keskittyen hevosmedian tuottamiseen eri muodoissa. Opiskelen tällä hetkellä kansainvälistä liiketaloutta englanninkielisellä linjalla LAB:issa sekä työskentelen media-alan freelancerina.

33 -vuotias hevosalan (ex-)ammattilainen, liiketalouden merkonomi sekä SRL:n I-tason valmentaja. Toimin Playsson.netin ja Hevoslehti RIDE:n taustalla, keskittyen hevosmedian tuottamiseen eri muodoissa. Opiskelen tällä hetkellä kansainvälistä liiketaloutta englanninkielisellä linjalla LAB:issa sekä työskentelen media-alan freelancerina.

5 thoughts on “Kokemusta vai menestystä?

  1. Hän varmaan tarkoitti, että kieltäytyy ratsastamasta yhdellä hevosella.. Eli haluaa ratsastaa useita erilaisia hevosia, eikä mennä aina vaan samalla? 🙂 Näin minä sen ymmärsin..

  2. Tosiaan olen jättänyt vain yhden hevosen ratsastamatta; 5-vuotiaan tinkerorin, jolla ei oltu koskaan käyty selässä ja se olisi pitänyt "ratsuttaa"… 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *