II-tason lajivalmentajakoulutus, lajisuuntautuminen.
Mistähän sitä lähtisi liikkeelle… Olen siis Ypäjällä jatkamassa valmentajakoulutusta. Mukana on vain Samsung Tab, joten toivottavasti ei mene hermo tällä päivittämiseen…. 😉 Pää on täynnä ajatuksia laidasta laitaan. Aamulla oli hieman huono fiilis tänne tullessa. Koen jostain syystä ”altavastaavan” roolia muiden vanhempien ja kokeneempien valmentajien seassa. Varsinkin, kun mukana on ns. nimiä. Kun sitten hetken kuuntelin kouluttajia ja muita valmentajia, huomasinkin olevani samoilla linjoilla. Taas. Ja joka kerta hämmästyn omasta pätevyydestäni. Sitä miettiikin, milloin vihdoin luottaisi omaan tieto-taitoonsa ja arviointikykyyn? Haluan antaa valmennettavilleni parasta opetusta ja siksi kehittän itseäni eteenpäin.
Kävin tässä iltasella seuraavassa ratsastuskoulun tuntia. Ryhmässä oli kuusi ratsukkoa ja pohdin, miten nuori opettaja ehtii korjata kaikkia. No, eipä ehtinytkään… Jotenkin tuntui, että tunti eteni epäjohdonmukaisesti, yksi ratsastaja istui vinossa vasemmalle, toinen oikealle. Aloin miettiä, että kuinka suurella intohimolla ja tarkalla suurennuslasilla katson oppilaitani. Tämä ei ole läpihuutojuttu, eikä liikenteenohjaamista, vaikka kotona toimitaankin ”ratsastuskouluna”. Olen pirun tarkka ja mielessäni korjasin ko. tunnin oppilaita katsomosta käsin. 🙂 Tässä työssä on tärkeää kehittää virhesilmäänsä aina kun mahdollista.
Kävimme aamusella läpi tulevaa tehtävää, eli portfoliota valmentamisen arviointiaineistosta. Siihen pitää siis kerätä todistusaineistoa valmentamisen suunnittelusta ja sen toteuttamisesta, videoita jne. Aluksi panikoin tehtävien määrää, mutta silloin tajusin olevani kovin valmis ja ylpeä kaikesta! Pienillä puitteilla olemme päässeet jo pitkälle ja saamassa jalan sijaa. Onneksi on hyvä tukiverkosto ja suhteitakin!
Oma motivaation on ollut retuperällä ajan ja rahan puutteen takia. On tahtoa käydä valmennuksissa, mutta resursseja ei aina ole. Valmennukseen lähteminen on joka kerta miltei 100 euron keikka, siis 400-500 euroa kuussa, jos valmentautuisi 4-6 kertaa sinä aikana! Joten ymmärrätte varmaan miksi valmennan, enkä valmentaudu… 😉 Tästä päästäänkin pettymyksiin, jotka ovat tässä(kin) lajissa isossa roolissa. Te, jotka koette aina epäonnistuvanne ratsastuksessa tai muuten, lukekaapa Richard Carlsonin kirja ”Älä hikeenny pikkuasioista”. Parhaimmat pointit:
1. Suvaitse epätäydellisyyttä; sen sijaan, että olisimme tyytyväisiä ja kiitollisia siitä mitä meillä on, keskitymme siihen mikä on vikana ja haluumme puuttua asiaan.
2. Opettele elämään nykyhetkessä; todellisuudessa kenelläkään ei ole takeita siitä, että hän on täällä vielä huomenna.
3. Hyväksy elämän epäoikeudenmukaisuus; säälittelemme muita ja keskustelemme vääryyksistä.
4. Älä vähättele itseäsi tai sinusta tulee vähäpätöinen; ensimmäiseksi on vaiennettava suurin arvostelijasi, oma itsesi.
5. Ota ongelmat opetuksina; opittuamme oikean suhtautumistavan ne tavallisesti katoavat.
Allekirjoittanut
Ihana postaus! 🙂
Luotat vaan ittees.
Kiitos tästä. 🙂