Erikoispostaus: Play Boy.

Erikoispostaus: Play Boy.

Jatketaan kysymys- ja toivepostauksien vastailua… Hitaasti, mutta varmasti. 😉 Lisää saa laittaa, vastaan kaikkiin kyllä!

“Voisitko tehdä erikoispostauksen Play Boysta? ;)” –Soila

Vuokrasin Mäntsälän aikoina eli suurinpiirtein vuosina 1998-2000 kaverini new forestia. Kun he muuttivat pois, vanhempani lupasivat, että saan ottaa kuukaudeksi kesäponin vuokralle. Olin silloin täyttänyt juuri 13-vuotta. Silloin ei juurikan netissä mitään hevospalstoja ollut (paitsi juuri aloittanut hevostalli.net), joten ostin viikottain koulumatkalla huoltoasemalta Keltaisen pörssin. Mummu lähetti aina rahaa, joten sain ostettua 18 markkaa maksaneen lehden, josta etsiä poneja. 😉 Eräässä lehdessä oli sitten myynti/vuokrausilmoitus 10-vuotiaasta shetlanninponista, joka majaili vielä suht lähellä Orimattilassa. Soitettiin ja sovittiin koeratsastus. En tiennyt ponista juuri mitään, mutta edellisenä yönä näin unta kirjavasta ponista. Näinhän ne vuosisadan rakkaustarinat syntyy…

Menimme paikan päälle tallilla ja laitumeln mäen takaa ilmestyi maailman pullein kirjava shettisruuna! Kukapa muukaan hän oli, kuin itse Play Boy eli Poitsu. Laitoin ponin kuntoon ja ratsastin sillä hetken kentällä. Muistaakseni otin muutaman hypynkin ja kysyin voiko sillä mennä ilman satulaa. Silloinen omistaja Anneli sanoi, että saat kokeilla, mutten kuitenkaan kehdannut. Poni osasi heittämällä kaikki HeB:n asiat ja vähän päälle. Olin myyty. Niinpä sovittiin, että poni tulee meille 500 mk (?) maksua vastaan vuokralle kuukaudeksi. Poitsu saapui meille perjantaina 3.8.2001 ja koska olin jo silloin innokas ponityttö, kävin heti ratsastamassa saman päivän iltana – poniparka…

Lainaus ensimmäisestä merkinnästä päiväkirjassa: “Jihuu! Poitsu tuotiin, kierrettiin tarha ja jätin sen karsinaan heinien ja veden kanssa. / Ciao! Oltiin Poitsun kanssa metsälenkillä. Äiti käveli mukana. Poitsu meni reippaasti, tuijotteli vähän. Laukattiinkin! =) NÄHDÄÄN! =) T: Penina & Poitsu

Poitsu majaili naapureidemme laitumella ja kesätallissa. Se oli viikon ensin yksin, ennen kuin tuttavaperheemme NF-tamma tuotiin sille kaveriksi. Näin jälkeen päin ihmettelen, miten minun annettiin pitää ponia siellä yksin ja miten se ylipäätään pysyi siellä. Vanhempani eivät olleet minkään näköisiä hevosihmisiä silloin. Ensimmäinen kuukausi meni nopeasti ja koska olen erittäin vakuuttava ruinaaja, sain ponin jäämään meille vielä toiseksi, kolmanneksi ja neljänneksi kuukaudeksi. Yhtäkkiä se olikin meillä ylläpidossa. Alkutalvesta 2001 Poitsu muutti Hautjärven kartanolle kunnon karsinapaikalle ja minä aloitin yläasteella 7. luokan. Hieman jännitti, miten selviän ponista ja koulusta ilman, että äiti puuttuu jossain välissä asiaan. Vuoden kuluttua äiti ilmoitti, että Poitsu palautetaan ja ostamme tilalle isomman ponin samasta paikasta. Voiko pienen tytön sydän murtua pahemmin? Jollainlailla (ehkäpä selkäpiitä riipivällä itkulla) sain käännettyä tilanteen Poitsun ostamiseksi, mutta koska äiti on vielä itsepäisempi kuin minä, ostettiin myös se isompi poni meille. Tämä tapaus oli NF-ruuna Matchless Lyrion eli Lori. Alusta pitäen suhtauduin Loriin hieman epäluuloisesti, joten äiti otti sen itselleen hoidettavaksi ja ryhtyi siten ponitädiksi.

Niinpä minusta oli sitten tullut ponin omistaja. Kuten myös kahdesta parhaimmasta ystävästäni. Näin meillä oli pieni poniporukka, jonka kesken jaettiin ilot ja surut sekä riideltiinkin välillä. En vaihtaisi niitä aikoja mihinkään! Minulla oli varhaisteini-iässä ongelmia itseni kanssa, enkä tiedä olisinko selvinnyt niistä ilman Poitsua. Pieni, pyöreä poni kuunteli itkut, ei kertonut salaisuuksia eteenpäin, ymmärsi kaiken ja tuki sanattomalla tavallaan.

Keväällä 2002 kävimme ensimmäisissä kisoissamme. Jännitin aivan hirveästi, mutta rata meni hyvin ja voitimme luokan. Siitä alkoi kisainnostus! Poitsun kanssa kilpaileminen oli mahdottoman helppoa. Piti vain osua esteeseen ja poni hoiti homman. Ruusukkeita tuli läjäpäin. Jos kisoista ei tullut ruusuketta, tuntui, että oli epäonnistunut rajusti… Huono asenne silloin. Kilpailimme tasan yhdet koulukisat, ollen hienosti viimeisiä. Sen lisäksi poni sai sillä reissussa lainassa olleessa trailerissa lastauskammon ja meillä meni pitkään, että saimme palautettua ponille luottamuksen matkustamiseen. Tämän ongelman takia meiltä meni mm. shetlanninponien mestaruudet välistä, enkä niihin koskaan itse myöhemminkään päässyt. Se jäi harmittamaan. Esteiden lisäksi kisasimme maastoesteillä ja ohjasajossa sekä näyttelykehissä. Huomasin Poitsun olevan tuomareiden suosikki rotunäyttelyissä, joten meillä oli myös näyttelyiden suhteen kultakausi v. 2001-2005. Championpystejä tuli tulemistaan.

Vaikken halunnut sitä itselleni myöntääkään, kasvoin armottoman pitkäksi Poitsulle ja jouduin lopettamaan aktiivisen ratsastamisen ja kilpailemisen muutaman vuoden kuluttua. Onneksi kaksi pienikokoista ja taitavaa kaveriani jatkoivat sillä kisaamista, toinen heistä saavutti jopa Poitsun ensimmäisen SM-estesijan (pronssia) v. 2006. Poitsu oli mukanani vielä esteleirillä (Tessan kaverina) sekä ohjasajokurssilla, josta innostuin kovin paljon ja pärjäsimmekin siinä! Muutettuamme Hämeenkoskelle Poitsulla aloitti ratsastamisen ja kilpailemisen Elisa, joka sai ponin kulkemaan hienosti ja toinen SM-sija tuli v. 2008 (hopeaa). Elisan kanssa samaan aikaan Poitsua ratsasti myös Heidi, joka kävi ponin kanssa ensimmäkseen laukkalähdöissä sekä ratsasti sitä Helsinki Horse Showssa vuonna 2009 (muistaakseni?). Samoihin aikoihin alkoi meillä opetustoiminta ja vastahakoisesti otin Poitsun myös oppilaiden käyttöön. Jotta legenda olisi valmis syntymään astui kuvioihin v. 2010 Aliisa. Taitava pienikokoinen tyttö, jota hieman koulimalla sain aikaiseksi murskaamattoman pikkuponiratsukon. Yksi elämäni hienoimmista hetkistä oli, kun samana vuonna Aliisa & Poitsu voittivat ylivoimaisesti Sipoossa shetlanninponien estemestaruuden. Herramunjee, meinasin haljeta ylpeydestä! Hienoa, että joku muu sai ottaa ponista irti sen, mitä se osasi! Aliisa ja muut pikkutytöt aloittelivat Poitsun kanssa kisauraa ja siirtyivät sitten papan kuskaamisesta isompiin poneihin. Aliisa varsinkin on yksi lahjakkaimpia nuoria ratsastajia, joita tiedän ja hän sai Poitsun kanssa arvokasta starttia.

Nykyään Poitsu on vakiinnuttanut lempinimekseen Playsson. Se on myös siirtynyt yrityksen ja seuran nimeen. Voiko isompaa kunnianosoitusta antaa ponille, joka on ollut jo 12 vuotta kaikki kaikessa? Playsson täytti toissa viikolla 11.6. mahtavat 22-vuotta ja pappa senkun porskuttaa! Toiset samanlaiset pitää vielä jaksaa! 🙂 Playsson on edelleen osittain tunneilla ja kilpailee Sinin kanssa esteitä. Olen ahkerasti vienyt itse sitä näyttelyihin ja tuntui, että vasta viime vuonna Vermossa kassa räjähti, kun Poitsu oli koko näyttelyn vuoden veteraani. Se oli niin hyvä fiilis nähdä poni BIS-kehässä! Toivomme tälle vuodelle samanlaista menestystä!

Playsson on ollut koko ikänsä kovassa käytössä ja se näkyy vaikkei ikää olekaan niin paljoa rotuun nähden. Pelkään sitä päivää, kun joudun siitä luopumaan. En tiedä, miten selviän siitä vaikka olen yrittänyt tehdä henkistä työtä asian suhteen. Se on nyt hyvässä kunnossa, mutta vuosien varrelle on mahtunut allerginen reaktio, ähky, lämpöhalvaus… Kaikkea voi sattua. Koputetaan puuta. Poitsu otti raskaasti parhaan ystävänsä Lorin poismenon muutama vuosi sitten, mutta onneksi se on saanut Lotasta hengenheimolaisen. Niitä ei vaan voi erottaa, eikä ole tarvettakaan. Jokaiselle tulee vastaan se Elämän Hevonen, minä olen sen jo löytänyt. Mikään tai kukaan ei ole samanlainen eikä niin tärkeä kuin tuo pikku pullero. Rakastan sitä valtavasti, vaikken aina ehdikään enää sen kanssa puuhailla tai viettää aikaa. Olen iloinen, että se tarjoaa nyt muille lapsille sitä samaa hevosharrastuksen riemua, kuin minulle aikoinaan (ja vieläkin). Playsson on yritetty ostaa minulta moneen kertaan ja on ihmetelty, miksi se on vieläkin meillä, mutta kuka myisi parasta ystäväänsä? En minä ainakaan. Se kuuluu tänne ja sillä selvä.

Tässäpä nyt vähän tarinaa ja kuvaa maailman parhaimmasta ponista. Voisin kirjoittaa siitä vaikka kuinka pitkään… Ajattelin, että voisitte laittaa minulle vaikka kysymyksiä, jos joku asia vielä Playsson suhteen kiinnostaa? Vastailen sitten vähän yksityiskohtaisemmin. 🙂 Playssonin löydätte mm. Sukupostista, linkki sen tietoihin on tässä. Myös blogini arkistosta löydätte aikaisempia postauksia kyseisestä ponista.

Allekirjoittanut

Pennie
Pennie
33 -vuotias hevosalan (ex-)ammattilainen, liiketalouden merkonomi sekä SRL:n I-tason valmentaja. Toimin Playsson.netin ja Hevoslehti RIDE:n taustalla, keskittyen hevosmedian tuottamiseen eri muodoissa. Opiskelen tällä hetkellä kansainvälistä liiketaloutta englanninkielisellä linjalla LAB:issa sekä työskentelen media-alan freelancerina.

33 -vuotias hevosalan (ex-)ammattilainen, liiketalouden merkonomi sekä SRL:n I-tason valmentaja. Toimin Playsson.netin ja Hevoslehti RIDE:n taustalla, keskittyen hevosmedian tuottamiseen eri muodoissa. Opiskelen tällä hetkellä kansainvälistä liiketaloutta englanninkielisellä linjalla LAB:issa sekä työskentelen media-alan freelancerina.

4 thoughts on “Erikoispostaus: Play Boy.

  1. ihana postaus 🙂

    ja tossa videossa kohta 2:53, aika taidokkaita pukkeja vetelee toi irtipäässyt poni 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *