Vastaus tallitoimintaan.

Vastaus tallitoimintaan.

Kuten huomaatte, olen julmetun nopea vastaamaan näihin kysymyksiin… 😀 Ja tämä on 450. postaus.

“Tahtoisin
kovasti tietää, miten siulla on toiminta lähtenyt käyntiin tallin
parissa? Oletko mukana valmiissa talliyrityksessä, vai alusta asti itse
ollut laittamassa toimintaa käyntiin, kotisivujen perusteella talli on
ollut pystyssä kuitenkin jo pidempään?” – Ella

Jotta pääsette hyvin kärryille tässä meidän bisneksessä, täytyy palata vähän taaksepäin. Eli muutimme pois Mäntsälän rivitalosta v. 1998 omakotitaloon Hautjärvelle, josta kilometrin päässä oli iso talli. Vuosina 1998-2000 vuokrailin siellä ensimmäistä kertaa ponitammaa, jota sain pitää kuin “omaani”. Omistajien muutettua poneineen pois, etsin uuden vuokraponin v. 2001. Ponin piti olla meillä vain yksi kuukausi ylläpidossa, mutta olikin sitten kaksi ja kolme kuukautta ja puoli vuotta ja… Vuoden jälkeen porukat suosuivat ostamaan ponin minulle (“koska eihän sitä nyt enää voi palauttaa”) ja samassa tehtiin tuplakaupat myös yhdestä new forest ruunasta. Siitä se ajatus sitten lähti ja poneja alkoi tulla lisää!

Minun piti aloittaa lukio v. 2003, mutta tein oharit ensimmäisenä aamuna koulutaksia odotellessani ja ilmoitin, että enpäs tulekaan. Jäin puuhastelemaan hevosten kanssa kotiin ja hain Koulutuskeskus Salpauksen Asikkalan toimipisteen hevostenhoitajalinjalle päästen saman tien sisään. Välimatkan takia en saanut opiskeluja aloitettua, eikä ollut vielä ajokorttia, joten koulu ystävällisesti jätti paikan minulle varaukseen. Tallilla silloin toiminut islannishevosyritys otti minut naurettavalla 3,5 euron tuntipalkalla töihin, mutta sekin riitti minulle. Pidin joitain kenttätunteja, siivosin karsinoita ja vedin maastoja. Sen lisäksi ratsastin kahta hevosta naapuritallilla ja ratsukoulutin Tessaa.

Samoihin aikoihin aloimme etsiä aktiivisesti omaa tilaa läheltä Asikkalaa. Vuonna 2005 meille tarjoutui mahdollisuus ostaa tämä Hämeenkosken paikka, josta sitten kaupat tehtiin loppukesästä. Syksyn aikana työmiehet rakensivat tarhat, kentän ja remontoivat talliin karsinat. Muutimme joulukuussa kolmen ponin, kahden kissan, marsujen ja koiran kanssa. Koska opiskelupaikan varaus oli mennyt, hain uudestaan ja pääsin (taas) sisään kouluun. Aloitin hevostenhoitajaopiskelut syksyllä 2006 19-vuotiaana. Välivuosia tuli siis kolme kappaletta. 😀 Samoihin aikoihin alkoi nurkissa pyöriä ihastuttava heppapoika…

Kaksi vuotta kävin peruslinjaa pätien ja ollen ärsyttävä. Numerot olivat hyvät, kiitos aikaisemman pitkän hevostaustan. Työharjoittelut vain alkoivat olla liikaa, sillä niiden töiden lisäksi piti itse hoitaa vielä oma talli ja ratsastaa hevoset. Lisää poneja oli tullut ylläpitoon ja täysihoitoon. Väsymys meni burn outin puolelle ja sitten oli pakko keksiä jotain, jotta lanka ei pala lopullisesti molemmista päistä. Samoihin aikoihin rikoin selkäni ja esteura tyssäsi siihen. Olin kovin maissa. Silloinen koulun ratsastuksenopettaja ja ryhmäohjaajamme pelasti minut ehdottamalla, että perustaisin toiminimen ja suoritan koulun loppuun yrittäjän oppisopimuksella. Näin tehtiin ja vuonna 2008 perustettiin minulle T:mi Palomaan Ponitalli! Kävin koululla lähijaksoilla kerran kuussa ja muuten tein hommia kotona. Mainostettiin lehdissä ja kotiin jaettavilla mainoksilla… Niin niitä ratsastajia alkoi sitten tulla, vaikka alkuun toiminta oli aivan lapsen kengissä eikä taatusti niin laadukasta kuin nyt. Suurinosa tämän hetken asiakkaista on käynyt jo perustamisvuodesta lähtien – ja jatkavat edelleen.

Valmistuin vuonna 2009-2010 sitten hevostenhoitajaksi sekä SRL:n harrasteohjaajaksi. Näytöt sain tehdä vanhan luokkani kanssa. Silloiset numerot olivat 1-5; koulu- ja estenäyttö 4, ratsastuksen ohjaaminen 5 ja vaellusnäyttö 5. Nälkä kasvaa syödessä ja kun tutustuu oikeisiin ihmisiin, pääsee pidemmälle. Niinpä jatkoin rohkeasti SRL:n I-tason valmentajan koulutukseen. Se ei ollut helppoa, mutta työllä sain sen tehtyä läpi nuoresta iästä huolimatta. Ne ketkä väittää, että I-taso on pala kakkua, eivät tiedä mistä puhuvat… Nyt käynnissä siis II-tason lajivalmentajan koulutus, suuntautuen kouluratsastukseen.

Ihan itse olen siis tämän perustanut ja vienyt eteenpäin, suurimmaksi osin kuitenkin äidin avulla ja tuella. Lisäksi Jesse on korvaamaton joka asiassa; potkii minua eteenpäin ja tiputtaa tarvittaessa maan tasalle. Töitä on tehnyt, valmiina ei ole mitään saatu ja raha ei kasva meilläkään puissa (vaikka välillä kuuleekin, että olen kuulemma syntynyt kultalusikka perseessä). Suurimpina saavutuksina pidän 2009 SRL:n hyväksyntä tallille sekä 2011 oma SRL:n jäsenseura Playsson Riders ry. Voitte siis kuvitella miksi ylpeänä paasaan meidän tytöistä ja edustamme nykyään OMAA seuraa! Asiakaspalvelu ei ole helppoa, mutta tekemällä oppii myös nöyryyttä. Kaikki eivät tykkää kaikesta, eikä sille voi mitään. Valitettavasti minun kohdalleni on siunaantunut sellaisia juorukelloja ja pahanpuhujia, että ei heikommasta väliä… Jos itse ei ole jotain saanut tai olen syystä tylyttänyt, niin asia on kostettu heti kylilä ja nettipalstoilla. Pahaltahan se aina tuntuu, mutta kuten “aikuisiän idolini” ja mentorini Marika Vunder on sanonut, pitää vain kasvattaa norsun nahka. Nyt teen niin, että valikoin valmennettavani ja ketkä saavat täällä käydä. Elitististä tai ei ja rahasta viis, näillä mennään. En suostu pilaamaan tallin ilmapiiriä mätämunilla. Minulla nyt noin 40 valmennettavaa viikottain, se riittää. Mitä enemmän saa nimeä, sitä enemmän tulee asiakkaita. Tulosta täytyy tehdä ja minulla se on vielä tiukemmassa, sillä en pysty “helposti” niitä hakemaan kisaradoilta. Onneksi erikoinen nimi jää mieleen, niin hyvässä kuin pahassa. 😉

Tällä hetkellä talli on vielä toiminimellä, mutta olemme muutamassa sitä osuuskunnaksi (eli osakkaita mukaan). Silloin virallisista tiedoista häviää Palomaan Ponitalli ja tilalle tulee Playsson Equestrian, joka myös jo logoineen käytössä. Nimi Playsson esiintyy joka paikassa tietysti shettisruuna Play Boy:n takia. Se poni on ollut minulle aina äärettömän tärkeä ja rakas, joten oli helppoa päättää mistä lähdetään nimeä vääntämään… 😉

Allekirjoittanut

Pennie
Pennie
33 -vuotias hevosalan (ex-)ammattilainen, liiketalouden merkonomi sekä SRL:n I-tason valmentaja. Toimin Playsson.netin ja Hevoslehti RIDE:n taustalla, keskittyen hevosmedian tuottamiseen eri muodoissa. Opiskelen tällä hetkellä kansainvälistä liiketaloutta englanninkielisellä linjalla LAB:issa sekä työskentelen media-alan freelancerina.

33 -vuotias hevosalan (ex-)ammattilainen, liiketalouden merkonomi sekä SRL:n I-tason valmentaja. Toimin Playsson.netin ja Hevoslehti RIDE:n taustalla, keskittyen hevosmedian tuottamiseen eri muodoissa. Opiskelen tällä hetkellä kansainvälistä liiketaloutta englanninkielisellä linjalla LAB:issa sekä työskentelen media-alan freelancerina.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *