Viikonloppu Ypäjällä.

Viikonloppu Ypäjällä.

Kenttäratsastuksen kehitysryhmän katsastus 2.-3.3.

Meiltä siis haki neljä tyttöä tuohon Hämeen kentän kehitysryhmään ja kaksi pääsi katsastuksiin. Sinänsä hyvä prosentti, sillä tässä 1/2 katsastuksessa oli vain viisi ratsukkoa. Mukaan valittiin Roosa Löppönen – Mustang III (13v.) ja Sini Kuokkanen – Anarhia (10v.). Molemmat tytöt ovat suhteellisen vähän aikaa ratsastaneet ko. poneilla ja hypänneet niillä vasta yhdet kisat, mutta silti luottavaisin mielin matkaan! Tytöt olivat aivan pinkeinä koko asiasta!

Lähdimme ajamaan lauantaina päivällä, minä hevosauton ratissa ja Sinin äiti Hanni henkilöauton. Olin varannut meille neljälle kurssikeskukselta majoituksen ja poneille karsinat. Saavuimme Ypäjälle n. klo 15.30. Parkkeerasin auton opistohallin parkkikselle (poneilla paikat opistohallin tallissa) ja siitä siirsimme ponit karsinoihinsa. Ja heti alkoi draama… Jätin Roosan kanssa laukut vielä autoon kun veimme ponit karsinoihin. Ovia en laittanut lukkoon luottaessani siihen, että tulemme juuri takaisin. Tähän meni noin 5 min. Tullessamme takaisin autolle hakemaan tavaroita, kuulin kun kuskin puolen ovi laitettiin kiinni. Autolta käveli n. 50 vuotias pitkä mies, jolla oli päältä kalju pää ja hieman hiuksia. Päällään hänellä oli nahkatakki. Kysyin napakasti “Löytyikö autosta jotain?” ja hän vastasi hämmentyneenä, että “ei, odottelee kaveriaan”. Hän oli jättänyt autonsa käyntiin hevosautomme viereen ja poistui lähes välittömästi. Rekisterinumeroa en saanut ylös, mutta auto oli hieman uudempi, pieni harmaa, joko Fiat Punto tai Nissan Micra. Mies jatkoi parkkipaikalta oikealle kohti vitostallia. Tämän jälkeen ei havaintoja. Tilanteen näkivät kaikki me neljä henkilöä. Tarkistin välittömästi laukkuni ja siellä oli onneksi lompakko ym. tallella. Myöhemmin illalla syömään lähdettäessä kuitenkin huomasin lompakosta hävinneen useita kymmeniä euroja seteleinä. P*rkeleen kiva, sanon minä!! Otin yhteyttä kurssisihteeriin, he kyselevät vartiointifirmalta tietoja. Rikosilmoituksen teko oli jo illalla myöhäistä… Että jos näette Ypäjällä, kertokaa äijälle terveisiä!

No, joka tapauksessa… Ennen iltaa kaikki oli hyvin, sillä en tiennyt rahojen olevan hukassa. 😀 Tyttöjen maasto- ja rataestetunti alkoi seitsemän pintaan. Koska edellinen ryhmä oli myöhässä, ehdimme hyvin kävelyttää poneja ulkosalla. Ratsastajia jännitti selkeästi, mutta meitä Hannin kanssa varmaan vielä enemmän. Varsinkin kun nähtiin ne Haimi-hallissa olleet maastoesteet (jotka eivät tietenkään olleet junnuille). Reippaasti tytöt aloittivat tunnin ja selvisivät hienosti rataesteistä! Valmentajana oli Seppo Laine ja alkuun Roosa & Sini juttelivat myös Piia Pantsun kanssa. Muut ryhmässä olleet ratsastajat olivat paljon vanhempia (varmaan juuri sen 14-15v.) ja suhteessa enemmän ratsastaneita kuin meidän. Hieman mietin, että kuinka näiden käy siinä menossa… Maastoesteenä oli pari tukkia, jotka Muse & Nanna suureksi hämmästyksekseni hyppäsivät tyttöjen kanssa ilman sen ihmeempiä!! Ai että olin ylpeä! Tunnin jälkeen saatiin palauteta, että meidän tytöt ovat oikein päättäväisiä ja rohkeita ratsastajia. Hoidimme vielä ponit nukkumaan ja syömisen jälkeen itsekin yöpuulle…

Yö oli levoton – kiitos kenttäratsastajien illanvieton ja yöllä ikkunan alla räyhänneen aura-auton. Kasilta ruokkimaan ponit ja klo 10.00 alkoi vielä tyttöjen koulutunti. Heillä oli aiheena suora poni ja siirtymiset. Molemmat ponit olivat paljon reippaampia sunnuntaina ja ratsastajat saivatkin siitä kiitosta. Sinillä oli hieman ongelmia myötälaukan kanssa, ei ollut ihan tarkkana asetuksissa ja Nanna nosteli mitä laukkaa halusi… Lopuksi hyviä nostoja. Laine sanoi, että tänään oli meidän tytöillä parempi päivä (niinkuin poneillakin). Tämän jälkeen pakkasimme ponit ja tavarat, hyvillä mielin kotiin! Perästä kuuluu, sanoivat…

Tänään tuli ilmoitus, että kumpikaan tallin tytöistä ei päässyt kehitysryhmään. Sinänsä ihan selvää, mutta toistaalta en tiedä olinko sitten minä ymmärtänyt kehitysryhmän hieman erilailla? Ryhmään kun ilmeisesti pääsivät sitten ne hieman “valmiimmat” ja vanhemmat ratsastajat, vaikka haku oli laaja – 9-15 vuotiaat. Emme ole pettyneitä. Ehkä parempi tässä vaiheessa harjoitella vielä niitä perusasioita ja odottaa myös taloudellisen tilanteen kohentumista. Ryhmään pääseminen olisi tietänyt vanhemmille runsasta rahanmenoa… Tytöt ovat kuitenkin taas yhden kokemuksen ja elämyksen rikkaampia! Pääsivät sentään the Ypäjän maneeseihin ratsastamaan! Tästä jatkamme eteenpäin kohti uusia haasteita, eiköhän heistä kuulla vielä! 🙂 Lopuksi koostevideo tunneista:

Allekirjoittanut

Pennie
Pennie
33 -vuotias hevosalan (ex-)ammattilainen, liiketalouden merkonomi sekä SRL:n I-tason valmentaja. Toimin Playsson.netin ja Hevoslehti RIDE:n taustalla, keskittyen hevosmedian tuottamiseen eri muodoissa. Opiskelen tällä hetkellä kansainvälistä liiketaloutta englanninkielisellä linjalla LAB:issa sekä työskentelen media-alan freelancerina.

33 -vuotias hevosalan (ex-)ammattilainen, liiketalouden merkonomi sekä SRL:n I-tason valmentaja. Toimin Playsson.netin ja Hevoslehti RIDE:n taustalla, keskittyen hevosmedian tuottamiseen eri muodoissa. Opiskelen tällä hetkellä kansainvälistä liiketaloutta englanninkielisellä linjalla LAB:issa sekä työskentelen media-alan freelancerina.

4 thoughts on “Viikonloppu Ypäjällä.

  1. Harmi, ettei kumpikaan päässyt! :/ Mun oli myös tarkoitus hakea tohon kehitysryhmään, mutta toistaiseksi hevonen on saikulla ja taitaa jäädä meidänkin osalta väliin ellei tapahdu ihmeparantumista 😀

    1. Kannattaa vielä kysyä, jos hevonen kokee ihmeparantumisen – tässä kuussa vielä toinen katsastus!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *