UB Horse Show 2012.

UB Horse Show 2012.

Helsinki International Horse Show 18.-21.10.

Huhhuh! Takana pitkä, rankka, mutta erittäin antoisa ja mukava HIHS -viikonloppu! Huippu ratsastusurheilua, superratsastajia, tuttuja, asiakkaita ja hieno työporukka! Matkaan lähdin keskiviikkona iltapäivällä. Ajelin ystäväni Kaisan luo Helsinkiin Oulunkylään, jossa majoituin koko loppuviikon. Kuvautin TAAS itseni ja autoni, sakkoa odotellessa… Nopeutta oli rehellisesti sanottuna kiitettävästi, toivottavasti ei lähde kortti! No, Ogelista kuitenkin oli helppo n. 10 minuutin ajomatka Pasilaan areenalle. Keskiviikkoiltana olin myös kuskina Kaisan ja Enni-collien agilitykurssilla. Riemukasta kerrassaan! Koko viikosta voin kertoa sen, että shoppausvimma on ainakin tyrehdytetty (hetkeksi)!

Torstaina…

…menin aamulla areenalle kaverin lipulla ja kävin esittelemässä itseni Horse Boutiquen kassalle. Sain ohjeita myyntiin ja heti tositoimiin! Perehdytettiin tuotteisiin ym. Samantien otin pääkohteikseni taulut, Parlantin chapsit sekä Tipperaryn turvaliivit. Niitä osasin myydä! Nopeasti pääsin vauhtiin ja sainkin myytyä päivän aikana vajaalla 1000 eurolla tavaraa! Oikeasti kivaa puuhaa! Sai jutella ihmisten kanssa ja suositella oman kokemuksen perusteella tuotteita. Pois lähtiessäni kartutin sakkotilannetta; 60 euron parkkisakko, vaikka paikan piti olla ok. Noh, teen asiasta reklamaation. Illalla käytiin Kaisan kanssa kaupassa, koiran kanssa kävelyllä ja tehtiin kanasalaattia. Tämähän tuntui jo lomalta!

Perjantaina…

…sain koulutuksen Anna Scarpatin tuotteiden tilaukseen, eli asiakkaille kustomoitujen satulahuopien, korvahuppujen jne. myyntiin. Kyseessä siis glitter- ja swarowskikoristeltuja varusteita, keskiverto hinta n. 80-95 euroa / kpl. Päivän aikana puhuin hurjan määrän ihmisten kanssa, näin tuttuja ja häpeäkseni unohdin myös muutamien puolituttujen ihmisten nimiä. :S Kaikki tuntee apinan ja niin edelleen. Yhdeksän tuntia korkokengillä ei ole hyvä idea; kenkä mursi pikkuvarpaani (jänteen?) ja se oli koko päivän aivan turta! Illalla tehtiin possun sisäpaistia, pastaa ja salaattia sekä saunottiin ystävien kanssa. Katsottiin vielä wanhoja videoita n. 10 vuoden takaa, ajalta jolloin oltiin heppapuppia. Näin mm. videon minun ja Playssonin kisaradalta! Saan sen toivon mukaan pian muistitikulla teillekin jaettavaksi!

Lauantaina…

…oli ”pääpäivä” eli suosituimmat näytökset = ruuhka! Meidän tallilaiset tulivat UB Grand Prix -näytökseen, joista Jesse, Roosa ja Hanne järkkäämilleni premiumlippujen paikoille. Kävivät pällistelemässä minua hameessa, korkkareissa, koruissa ja kauluspaidassa, meikattuna ja hyväntuoksuisena. 😀 Osa tutuista ei HIHS:in aikana tunnistanut minua, koska en ollut paskaisissa ratsastushousuissa, Kingslandin takissa/liivissä ja pipo päässä! Päivän aikana oli välillä enemmän vapaa-aikaa, sai kiertää rauhassa tyhjillä käytävillä, kun ihmiset näytöksissä. Löysin vaikka mitä kivaa… 😉 Syömään en ehtinyt ajallani, firma kustansi pizza-aterian. Vuoroni päättyi illalla klo 22.00. Tapeltuani taas hetken areenan parkkihallin kanssa pääsin Oulunkylään ja suoraan suihkun kautta nukkumaan!

Sunnuntaina…

…nukuin aamulla kymppiin. En jaksanut lähteä aamulla muiden kanssa katsomaan mitään! Pakkasin kamat herättyäni ja ajelin klo 11.00 jälkeen areenalle. Työt alkoivat puoliltapäivin. Onneksi pääsin katsomaan muita luokkia, kuten himoittua World Cuppia! Julkimoratsastajiakin tuli nähtyä, mm. Anna-Julia Kontio poikaystävänsä Martin Fuchsin kanssa sekä IHANA sveitsiläisratsastaja Pius Schwizer, joka harmittavasti otti 8 vp. :/ Onneksi Pius voitti International 145 cm luokan! Loppupäivästä pakattiin puoti pikapikaa kiinni ja pääsin lähtemään n. klo 19 kotiin. Väsynyt, mutta onnellinen! Sain uusia tuttuja, ensi vuonna taatusti uudestaan hommiin!

Allekirjoittanut

Pennie
Vaaleanpunaisia unelmia ja karvasta kalkkia tarjoilee kolmenkympin paremmalla puolella oleva nainen, joka profiloi itsensä media-alan freelanceriksi sekä pitkän linjan hevosihmiseksi. Hankalaksi huhuttu, mutta oikeasti ihan kiva.

Vaaleanpunaisia unelmia ja karvasta kalkkia tarjoilee kolmenkympin paremmalla puolella oleva nainen, joka profiloi itsensä media-alan freelanceriksi sekä pitkän linjan hevosihmiseksi. Hankalaksi huhuttu, mutta oikeasti ihan kiva.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *