karppa

Nuorten ratsuttaminen.

Ajatuksia nuorten hevosten ratsuttamisesta. Tukena tiivistelmää Stella Hagelstamin jutusta uusimmasta Hevoset & Ratsastus -lehdestä (3/2012). Lukekaa se ihmeessä! Kaikki kuvissa olevat ovat minulla 3-5 -vuotiaina ratsutettavana olleita hevosia.

Siinä vaiheessa kun omistettavasta ponista tai hevosesta aiotaan tehdä ratsu, olisi kaikkien kannalta mukavaa, että jo nuoresta pitäen varsaa käsiteltäisiin monella eri tavalla. Opetettaisiin 2-3 -vuotiaana ajolle – myös ratsuvarsat, liikkumaan liinassa ja toimimaan maastakäsin. 3-4 -vuotiskausien vaihteessa aloitetaan ns. sisäänratsastus, eli nuori hevonen totutetaan satulaan ja painoon selässä sekä pikkuhiljaa ratsastajaan ja sitä kautta perusasioiden opettamiseen ratsain. Meillä nuoret opetetaan aina ensin liikkumaan liinassa, sillä se auttaa selkäännousussa, kun aluksi on isoimmat energiat saatu kulutettua. Avustaja on nuorten kanssa toimittaessa tärkeä, yksin voi tulla ongelmia etenkin eloisamman hevosen kanssa. Virossa olen oppinut, että nuori hevonen on hyvä opettaa makupalojen perään, tätä myös Stella Hagelstam suosittelee. Makupalojen avulla on helppo opettaa mm. paikallaan seisominen satulaan noustaessa ja jo pelkästään jalan saamisessa jalustimeen ensimmäisillä kerroilla.

Kokemuksen ja vanhempien ratsuttajien avulla olen oppinut helpon nyrkkisäännön nuorten kanssa työskentelemisestä; 3-vuotiaalla kolme kertaa viikossa, 4-vuotiaalla neljä kertaa ja 5-vuotiaalla viisi. Kaikki työskentely ei ole aina ole välttämättä ratsastamista vaan nimenomaan esimerkiksi juoksuttamista. Kaikessa uuden opettamisessa on tärkeää, ettei liikaa yhdellä kerralla tai liian usein. Nuorta ei saa väsyttää, jottei liikkumisesta tule vastenmielistä. Noin 20-30 minuuttia per kerta. Kehittyäkseen hevosen pitää kuitenkin myös hikoa ja hengästyä.

3-4 -vuotiaan sisäänratsastettavan kanssa lähdetään liikkeelle ”kaasusta ja jarrusta” eli pohkeesta eteenpäin, puolipidäte valmistelee ja pidäte pysäyttää. Tässä kohtaa avustaja on ensin tulkkina toimille, pyytää maasta eteen samalla kun ratsuttaja antaa pohkeella merkin. Lisäksi harjoitellaan kääntymistä ja suoraan menemistä. Täytyy muistaa, että nuori hevonen ei ymmärrä ratsastuksesta vielä tässä vaiheessa mitään. Haluan opettaa nuoren hevosen alusta pitäen herkäksi ja pienillä avuilla toimivaksi, pehmeällä ohjastuntumalla ja napakalla, kevyellä pohkeella. Tästä olenkin saanut omistajilta usein kiitosta, että nuori toimii helposti ja voimaa käyttämättä. Nuorten kanssa pidän raippaa mukana merkinantovälineenä. Raippaa ei koskaan käytetä rangaistusvälineenä, nuori ei opi rankaitsemisesta vaan myötäyksen kautta kiitoksesta. Väärin tehty asia korjataan ja yritetään uudestaan. Sisäänratsastus tapahtuu yleensä talven ja alkukevään aikana, jonka jälkeen nuori pääsee kesäksi kotiin laitumelle tai muuten vain lomalle miettimään oppimaansa. Omistajasta riippuen usein sisäänratsastettava saattaa tulla myös kesäksi, jolloin lepokausi tapahtuu talvella.

Toiset ratsuttajat lähtevät liikkeelle siitä, että ensin opetetaan putkeen kaikki askellajit ja sitten vasta aloitetaan ”yksityiskohtien hienosäätö”. Minä etenen erilailla; opetan ensin edellä mainitut perusasiat sisäänratsastuksessa, mutta myös pätkissä ravin. Jatkokoulutuksessa 4-vuotiaana tai myöhemmin menen myös tarkemmin taivuttaviin apuihin sekä jonkin verran väistättäviin apuihin. Hevonen tarvitsee kuitenkin jo hieman väistättävää pohjetta pelkästään voltin ratsastamiseen. Kyra on sanonut aloittavansa väistöharjoitukset jo muutaman ratsutuskuukauden jälkeen, mutta koska Kyra on Kyra, me muut etenemme hieman hitaammin… Jatkokoulutuksessa harjoitellaan lisäksi työskentelemistä ravissa ja kun ravi alkaa olla kuosissa, laukannostot löytyvät yleensä helposti. Laukatkin on hyvä opettaa aluksi liinassa ”laukka” -käskyllä, joka auttaa ääniapujen kautta ratsain. Ollessani ruotsalaisen GP-ratsastaja Nina Bengtssonin valmennuksessa Virossa, hän mainitsi hyvän nuorten hevosten ratsastajan käyttävän paljon ääniapuja.

Kun ollaan päästy nuoren kanssa vauhtiin, on äärettömän tärkeää, että ratsuttajalla on hyvä tasapaino ja kehonhallinta. Nuorelta ei mielellään kannata sisäänratsastuksessa tai jatkokoulutusvaiheessa kovinkaan paljon pudota. Siitä seuraa taatusti fiksun hevosen kanssa myöhemmin ongelmia. Hevosen tulee luottaa ratsastajaan ja ratsastajan täytyy olla nopea reaktioissaan. Nuorilla tulee tietty ”uhmaikä” aina jossain välissä, yleensä 4-5 -vuotiaana. Silloin alkaa kokeilu, onko pakko tehdä töitä ja pääsisikö tilanteesta pystyyn hyppimällä, kyttäämällä tai pukittelemalla. Jos nuori aloittaa jumittamisen eikä liiku eteen, tulee ratsastajan olla hieman vahvempi ja kiittää heti, kun hevonen liikkuu eteenpäin. Hyvä ratsuttaja osaa lopettaa ajoissa onnistuneeseen harjoitukseen.

Usein helpon tason harraste- ja kilpahevoset palaavat ratsutuksesta viimeistään omistajilleen 5- ja 6-vuotiaana. Siinä vaiheessa ratsuttajalla ei ole juuri enää sananvaltaa ja täytyy vain toivoa, että opit ovat menneet myös omistajalle perille ja hän osaa jatkaa kotona samalla linjalla esim. valmentajan kanssa. Ei ole harvinaista, että ratsutettavat tulevat jossain vaiheessa takaisin ratsuttajalle palauttamaan asioita mieleen. Nuorten hevosten kanssa toimiminen on erittäin haastavaa, mutta myös palkitsevaa! Odotan vain, että pääsen jossain vaiheessa amatööriratsuttajan työstä pidemmälle ammattitutkintoa hakemaan ja ehkä jo aikaisemmin muualle apuratsuttajan töitä tekemään. Harjoitus tekee mestarin – joka asiassa! 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *