Tai lähinnä ei…
En ole itse ehtinyt Voodylla treenata vähään aikaan ja herra on ryhdistäytynyt alkamalla perseillä tädeille tunneilla. Ruuna on keksinyt alkaa ”pelätä” kaikkea kentän reunoilla olevaa, kuten tuoleja, agilitymattoa ja kavalettikannattimia… Niinpä allekirjoittanut kiipesi tänään itse satulaan aikeina harjoitella vähän ensimmäistä kertaa tulevaa A-merkin ohjelmaa – kyseinen merkki olisi tarkoitus yrittää suorittaa 3.6. Messilässä. Miksen vain hanki helppoja hevosia…? Näin siinä käy kun ex-esteratsastaja vaihtaa lajia aivan toiseen suuntaan!
Ensimmäisen vartin verran keskustelimme voiko S-sivua mennä normaalisti vai pitääkö ihan kaikkea jännittää ja tehdä tehokkaita uukkareita sekä sivuloikkia. Jonkin ajan kuluttua asia oli ok, kun Voody huomasi ettei mamma ole moksiskaan ja pääsimme aloittamaan itse ratsastuksen. Haettiin vain raville tahtia ja Jessen tultua antamaan analyysinsa, mentiin myös keskiravipätkiä. Ongelmana edelleen ettei Voody liiku tarpeeksi eteen, ryhti kuitenkin alkaa jo löytyä! Vastalaukat sen sijaan oli tänään aivan sieltä ja poikittain. Vasen laukka ihan jees, mutta oikeaa alkaa itsekseen koota liikaa.
Parin kerran jälkeen muistin jo radan miltei kokonaan. Tein varmaan oman ennätykseni, sillä ratsastukseen meni reilu 1 ½ tuntia, joka on oikeasti meille paljon! Väsynyt hevonen on onnellinen hevonen – vai miten se meni? Voody ensi viikolla Hannen ja Aliisan kanssa estekisoissa ja meidän Viron reissun jälkeen sitten koulupuolen kisat… jos en päätä olla menemättä. 😉
Allekirjoittanut
