Marraskuun virallinen (so called) kuvapostaus.
Syksy ja alkutalvi on niin prkeleen masentavaa aikaa, joten tänään olen
iltatallissa mielessäni kelannut arkipäivän positiivisia asioita. Niinpä
listaan ne tähän teille kaikille… 😉 HOX! Listasta puuttuuvat
sitten kaikki itsestään selvyydet, kuten perhe ja muu diibadaaba.
1. Rakastan työtäni. Olen muuttanut työkseni sen, mitä olen koko ikäni
harrastusmielessä tehnyt. Tähän olen vuositolkulla kouluttautunut niin
oppilaitoksissa kuin töidenkin kautta ja niin aion edelleenkin tehdä.
Tavoitteena ratsuttajan ammattitutkinto ja II-tason valmentajan paperit.
Minulla superihania valmennettavia oppilaina, joilla joka viikko uutta motivaatiota
ja halua kehittyä. Juuri oikeanlainen porukka, joiden kanssa on ilo työskennellä!
Sama koskee ratsutettavia (niistä kyllä kaikki olleet mukavia)!
2. Super-Pete! Totta kai kaikki meidän opetuskäytössä olevat hevoset
ovat parhaita työkavereita, mutta poni jonka ostin ”heräteostoksena” pihakoristeeksi
löydettyäni sen myynti-ilmoituksen neljältä aamuyöllä ja joka osoittautuukin
uskomattoman hyväksi lasten opetus- ja kisaponiksi on ehkä paras heistä! Kyseessä
tietenkin meidän Puuha-Pete eli shettisori Biitti.
3. Viro ja varsinkin Järlepa. Kuten mainittu, Marika on aikuisiän idolini
ja auttanut paljon ratsastukseni ”uudelleen löytämisessä” esteratsastuksen
menettämisen jälkeen. Monia uusia vinkkejä ja suhteita muihin huipputason ihmisiin.
Toivon mukaan tätä kautta pääsen vielä pitkälle…
4. Silinterini. Olen saanut paljon kritiikkiä, miksi ostan silinterin,
vaikken ole vielä lähelläkään sellaisia luokkia… No, tuo olkoon nyt eräänlainen
materiaalinen tavoite. Sitten, kun saan laittaa silinterin päähän minulla on
a) OIKEANLAINEN hevonen ja b) pitkät hiukset, jotka saan nutturalle. 😀
5. Ulkotallin uudet valot. Ulkotalli ollut valmistumisestaan asti
käytössä vain keväästä syksyyn, mutta nyt sitä rempataan talven kestäväksi.
Mikä parasta, katossa nyhjöttänyt surkea hehkulamppu on nyt vaihtunut
sähkömiehen toimesta joka karsinalla oleviksi valoiksi! Vau, luksusta!
Varsinkin kun on tottunut yltiövalaistuun sisätalliin…
6. Kingsland; tarvitseeko sitä edes selittää? Jokainen pikku
tekstiiliratsastaja kääntää päänsä tämän sana kuullessaan, kuten minä. Mitä
enemmän, sen parempi – sanoivat teinit mitä tahansa, tämä merkki ei mene
pois muodista! Kaapeista ja hyllyistä löytyy takkeja, liivejä, pipoja,
hanskoja, huppareita, lippiksiä, T-paitoja, sukkia… Ja olen onnellinen!
7. Söpöt eläimet. Niitä on talo täynnä ja joka paikassa muuallakin!
Kylälle ajettaessa on karvamemmuja (highlandereita), jotka jo itsessään ovat
niin söpöjä, mutta että niillä on siellä vielä vauvamemmujakin!! Kotoa löytyy
ylivoimaisesti söpöimpänä Nyrkki-Pöysti, meidän väkivaltainen kaveriaan
hakkaava marsu. Entäs Playsson sitten?!
8. Ooppeli ja hevosauto – nuo väsymättömän juhdat, vaikka mittarissa
alkaa lukua olla jo kiitettävästi. Tai kuten eräs reipas ponikerholainen
tokaisi: ”Edelleen tuo sama vanha vihreä romukasa”. Niillä on miljoona hauskaa
kisa- ja valmennusreissua sekä paljon muita retkiä tehty! Eiväthän nuo ole mitään Porcheen ja kuuden hevosen rekkaan verrattuna, mutta ainakin ne ovat omia ja toimivat. Katsotaan mikä tilanne sitten, kun edellä mainitut(kin) löytyvät pihasta… 😉
9. Taidekurssi. Maanantait ovat minulle viikottain ainoat vapaapäivät,
joten käytän ne viisaasti. Kolmelta pidän ala-asteelaisille ponikerhon koululla
ja sen jälkeen ajelen Hollolaan omalle taidekurssilleni. Kurssi kestää noin vuoden
ja tämä on jo toinen mihin osallistun. Siellä saa kolme tuntia purkaa tuntojaan
paperille eri tekniikoiden muodossa. Terapeuttista!
Allekirjoittanut
