Turvallisuusseikat herättävät enemmän ja enemmän keskustelua nykypäivän hevosihmisten keskuudessa, mikä on vain hyvä asia. Viime vuosina on tapahtunut valitettavan paljon vakavia ratsastusonnettomuuksia. Kypärämallit kehittyvät, samoin turvaliivit ja niiden käyttömukavuus. Huipputason kouluratsastajatkin ovat vaihtanneet silinterit kypäriin. EU uusii kypärien turvastandardit ja jo esitetyn VG1 -mallin käyttövaatimusten voimaantuloa siirretään Suomessa liiton puolesta vuoden 2018 alkuun. Samalla kannalla ovat myös muiden Pohjoismaiden ratsastajainliitot.
Kypärän käyttö ja kypärättömyys aiheuttavat periaatteessa täysin turhaa erimielisyyttä. Minulla on asiaan ehkä hieman epäkorrektisti neutraali suhtautuminen. Se miksi jotkut valitsevat ratsastaa ilman kypärää on suorilta käsin ajateltuna aivan heidän oma päätöksensä. Varsinaiset syyt ovat sitten hieman pimennon peitossa. Eiköhän 2010 -luvulla olla päästy eroon jo ”cooliudesta” ja tilalle on tullut ihan kosmeettiset syyt, liika varmuus ja jollainlailla silkka välinpitämättömyys. Loputon saarnaaminen kypärän käytöstä on jotenkin tekopyhää, eikä se enää käännä paatuneiden (vanhempien) ratsastajien päätä. Alaikäisten kohdalla ei ole mitään epäselvää. Kypärä kuuluu alaikäisen lapsen päähän ilman minkäälaisia verukkeita. On vanhempien vastuulla, että lapsi käyttää kypärää ja se on löyhästi rinnastettavissa heitteillejättöön.
”Jättikanttura lähti hyppyyn, etujalka sojossa ”kohti ääretöntä ja sen yli” -asenteella.”
Sitten siirrymme päivän opettavaiseen tarinaan. Ypäjällä on nyt käynnissä kisaviikko, jossa oli 1 -tason luokkia torstaina ja perjantaina. Meidän tallilta osallistui neljä ratsukkoa, myös Alex ja Roosa, ratsuinaan Mauno ja Jättikanttura. Esteiden 80 cm luokat hypättiin derbykentän nurmella, mikä lisäsi luokkien haastavuutta. Kokemuksen kannalta he kuitenkin ilmoittautuivat, vaikkei menestys nyt ollutkaan juuri minkäänlaista. Itse asiaan… Perjantaina Roosa oli verryttelemässä ennen radalle menoa aivan normaalisti. Jättikanttura oli suht hyvässä vireessä, laukka rullasi ja hyppy kantoi. Pystyesteelle tuli huono lähestyminen, mutta kokeneena ja kilttinä kilpahevosena Jättikanttura lähti silti hyppyyn, etujalka sojossa ”kohti ääretöntä ja sen yli” -asenteella. Hevonen laskeutui kauemmas, kuin olisi tarvinnut ja ratsastajan tasapaino petti. Roosa horjahti ja putosi kaulan kautta oikealta maahan selälleen. Isku osui kuitenkin takaraivoon. Roosa oli hetken maassa, mutta pysyi tajuissaan ja pääsi ylös omin avuin. Tyttö tsekkasi itse kypäränsä, tuliko naarmuja ja kaikki vaikutti olevan ok. Sitten huomattiin, että Wembleyn kypärä oli takaraivon kohdalta täysin halki! Kiristysmekanismi pysyi ehjänä, jonka takia kypärä onneksi pysyi päässä. Ensiapuryhmä tarkisti Roosan varmuuden vuoksi, mutta hän sai luvan startata. Kiitos kilpailuiden toimihenkilöiden ja Parkanon Ratsutarvikkeen nopean toiminnan, saimme Roosalle heti uuden kypärän.
Soitin samantien Loimaan aluesairaalan päivystykseen ja saimme Roosalle lääkäriin ajan parin tunnin päähän. Lääkäri teki tutkimukset sisäisen verenvuodon, aivoverenvuodon, niskavamman ym. takia. Mitään ei onneksi löytynyt, mutta yöllä piti herätellä Roosa pari kertaa varmuuden vuoksi. Tänään näyttää olevan niska jäykkänä, muttei sen pahempaa. Haljennut kypärä herättää kyllä ajatuksia, enkä halua edes miettiä mitä olisi käynyt, jos hän jostain syystä olisi ollut ilman tai jos edes kiristysmekanismi olisi pettänyt…
”Kukaan ei ole niin hyvä ratsastamaan.”
Uusi kypärä oli hinnakkaampi Charles Owen, mutta se on jo VG1 -standardin malli. Kyseisen standardin mukaan valmistetuille kypärille ei toistaiseksi ole aikarajoitusta, eli ne ovat käytettävissä myös vuoden 2018 puolella. VG1 on EU:n suositus, mutta ei vaatimus. Uusissa standardeissa on parempi kestävyys eri suunnilta, kuten sivulta, eikä vain suorassa putoamisessa ja kovalla voimalla. Kypärissä on myös parempi suojaus teräviä iskuja vastaan. Siirtymäajan ajan hyväksytyksi katsotaan CE -merkityt kypärät, jotka on valmistettu ennen 4.11.2014 ja tarkistettu EN 1384 -standardin mukaan sekä CE -merkityt kypärät, jotka on valmistettu 4.11.2014 jälkeen ja tarkistettu uuden tilapäisen VG1 01.040 (VG1) -standardin mukaan.
Turha mennä riskillä. Ei ole kauhean suuri vaiva laittaa se ”potta päähän” ja leukaremmi kiinni – kukaan ei ole niin hyvä ratsastamaan, että pysyisi satulassa kaikissa yllättävissä tilanteissa.
Onneksi ei käynyt pahemmin! 🙂 Mulla itelläni on kesken estetreenien, putoamisen seurauksena katkennut se kiristysmekanismi kypärästä kun ponski päätti heittää parit pukit heti esteeltä laskeutumisen jälkeen… Onneksi tallilla on aina kypäriä, ja päästiin jatkamaan treeniä. Pari mustelmaa jäi.
Siitä tuo kiristysmekanismi on huono, että jos se hajoaa iskusta, kypärä on niin löysä ettei suojaa. Hyvä, että selvisit vain mustelmilla!
Hurjan näköinen kypärä. Ajatella jos kallo olisi haljennut samalla tavalla.
Sama kävi mielessä…
Olen periaatteessa samaa mieltä, että aikuiset ihmiset saavat tehdä itse hyvät tai huonot valintansa. Mutta leukaremmi löysällä ratsastamista en tajua. Kun sen remmin (ja kiristysmekanismin, jos sellainen on) tarkoitus on juurikin pitää potta paikallaan. Kun pari kertaa itse on tullut kenttään niin, että kypärä ottaa edes vähän osumaa, tajuaa kyllä, että kypärästä ei välttämättä ole paljon hyötyä, jos leuan ja remmin välissä on nyrkinmentävä tila.
Hyvä, että Roosa selvisi säikähdyksellä!
Totta… Muistan, että joskus puppana oli leukaremmi niin löysällä, että kypärän sai takaraivolle. Se oli "hauskaa" silloin.