Teenpä tämän silti. 😉
Saan tasaiseen tahtiin erilaisia postaushaasteita, mutta jostain syystä en halua täyttää blogiani ympäripyöreillä (?), valmiilla ajatusmalleilla. Tai siis, jos jotain postaan blogiini, pitää sen olla oikeasti jotain järkevää. Siitä sitten voidaankin olla montaa eri mieltä… Kuitenkin vastaan nyt tähän haasteeseen, mutta vain sen takia, että Milla, Alex sekä Anne olivat sen ystävällisesti tehneet. Joten tässä tulee! Yritän löytää kuvia, joita en ole vielä missään julkaissut. Vaikka haaste onkin nimeltään ”Mitä hevosen omistaminen on”, ajattelin lähestyä aihetta toisesta näkökulmasta. Niin paljon olemme paikkoja kiertäneet vuosien aikana, että materiaali on.
KUVAHAASTEEN SÄÄNNÖT →
- Valitse neljä kuvaa, jotka kuvaavat parhaiten sanoja luottamus, onnistuminen, epäonnistuminen sekä todellisuus.
→ - Neljän kuvan jälkeen valitse yksi vapaavalintainen kuva sekä valitse siihen kuvaa parhaiten kuvaava sana.
→ - Haasta kuvahaasteeseen viisi blogia, joissa bloggaajalla on oma hevonen. How simple is that?!
LUOTTAMUS
Olimme elokuussa tekemässä osaa portaalin lajiesittelysarjaan. Vuorossa oli ratsastusjousiammunta, joka oli kertakaikkisen visuaalinen ja rohkeutta vaativa laji! Vaikka ratsastus tapahtui aidatulla kujalla, jossa ammuttavat maalitkin olivat, vaatii silti varmasti paljon päästää ohjista irti täydessä laukassa. Sen lisäksi pitäisi vielä osuakin johonkin nuolilla! Meidän Roosa pääsi myös kokeilemaan ja täytyy sanoa, että siinä on peloton tyttö! Vieraalla hevosella matkaan ja maalitaulukin löytyi. Portaalin on tulossa tästä päivästä video ja artikkeli, pahus kun ei ole ehtinyt editoida vieläkään…
ONNISTUMINEN
Niin paljon, kuin toivonkin omaa henkilökohtaista menestystäni, olen vilpittömästi jopa enemmän onnellinen siitä, kun joku oppilaani tai tiimiläisemme onnistuu! Akro on iso, vahva ruuna, mutta kun sen kanssa loksahtaa napit kohdalleen, sijoitus kisoissa on helppo saavuttaa. Kuluneen kisakauden aikana Roosa nähtiin muutamaan otteeseen palkintojenjaossa!
EPÄONNISTUMINEN
Rakas aviomieheni Alex on ehkä sinnikkäin ratsastusta harrastava tyyppi, jonka tiedän. Joka syksy hän käy vähintään kerran tippumassa sänkipellolle. Kaikille on jo tiedossa, että Muurinen tulee rypemään mullassa, se on enemmän sääntö kuin poikkeus. Silti hän sitkeästi kampeaa takaisin satulaan ja kokeilee taas uudestaan. Voiko sitä siis sanoa edes epäonnistumiseksi?
TODELLISUUS
…on karu. Jos kulkee vaaleanpunaiset lasit silmillään, ei näe oikeaa totuutta. Sanonta ”huoleton on hevoseton” pitää hyvin paikkansa. Otanta on laaja; mitä enemmän on omia hevosia, sitä enemmän on murheitakin. Toisille tosin käy niinkin, että se ainut hevonen aiheuttaa aina huolia. Hevosharrastukseen kuuluu myös luopuminen eri muodoissa. Se on sitä vastuuntuntoa, sitä todellisuutta. Hevosestaan on pidettävä huolta loppuun asti.
Vapaavalintainen sana: TUNNESIDE
Alla olevassa kuvassa on prinsessaponini Tessa, joka on ollut minulla yli kymmenen vuotta. Se oli pieni, laiha ja miltei musta tullessaan meille 3-4 -vuotiaana. Tessa oli ensimmäinen poni, jonka ratsukoulutuksesta olin vastuussa. Vaikka järki sanoo, että meillä on hieman liikaa hevosia, ei Tessaa voi missään nimessä ajatellä myyvänsä. Se kuuluu vakikalustoon, siihen on liian vahva tunneside.
 |
| © Linnea Huilla |
Jutun juoneen kuuluu, että pitäisi haastaa viisi muuta bloggaajaa. Tehdään tähänkin twisti. 😉 Haaste lähtee kaikille, jotka ovat tulossa BLOGIEXPO2015 -tapahtumaan. Mikäli otat haasteen vastaan, lisää blogiisi Blogiexpon banneri ja linkkaa postauksesi tähän! Osallistujien kesken laitetaan jotain kivoja palkintoja jakoon… Sopiiko? 🙂Allekirjoittanut
