HIHS testimielessä.

HIHS testimielessä.

Reaaliajassa vinkkejä teille, jotka menossa HIHS:iin viikonloppuna!


Olin tänä vuonna Helsinki Horse Show’ssa kahtena ensimmäisenä päivänä, eli torstaina ja perjantaina. Jos hyvin käy, saatan mennä vielä sunnuntaina… No, mutta anyway. Ajattelin antaa vinkkejä kaikille niille, jotka menossa Helsinkiin vasta viikonloppuna. Netti on pullollaan juoruja ja epäkorrekteja faktoja, joita yritän nyt oman kokemuksen kautta oikoa! Tämä vuosihan on HIHS:n 30-juhlavuosi ja se järjestetään ensimmäistä kertaa Hartwall Areenaa vanhemmalla Jäähallilla.
Torstaille sain tutulta sponssiliput klo 9-19 näytökseen. Mukaani lähti syyslomaa viettävät lapsoset eli EA ja Roosa. Urheiluhengessä matkustimme junalla Lahdesta Pasilaan. Perhelipun hinta oli n. 24 euroa, mutta eipä kukaan lippuja kysellyt… Pasilan asemalta ei ole hallille pitkä matka, mutta koska oli niin helkkarin kylmä, hilasimme peffamme taksilla sen alta 2 km kohteeseen. Saimme liput ovelle ja heti alkuun halusin saada ”uudesta” paikasta jonkinlaisen käsityksen. Ensimmäinen tunne oli se, että hallillakin oli kylmä! Katsomossa oli viileää ja käytävällä vielä jäätävämpää, puhumattakaan expo-osiosta. Ja joo joo, ei pidä olla kermapylly ja kyllä hevosihminen selviää, mutta ei ole miellyttävää seurata hevosurheilua kun on varpaat ja nenä ihan jäässä. Minulla oli onneksi paljon päällä, mutta Jäähalli on Hartwallia paljon kylmempi ja kolkompi.
Seuraava isku vasten kasvoja oli ruokatarjonta. Makkarabaari ja nachokiska auki, paninikoju aukesi myöhemmin. Ostin hotdogin ja limun, hinta oli käsittämätön 8 euroa! Olen tottunut kisapaikkojen kiskurihintoihn, mutta rajansa kaikella! Ovimieheltä tarkistin asian ja lipulla pääsi kulkemaan klo 18.30 asti vapaasti. Niinpä suuntasimme myöhemmin 200 metrin päässä olevaan McDonald’siin. Niin oli muutama muukin tehnyt. Sieltä sain onneksi lämpimän latenkin mukaan.
Expoalue oli mielestäni onnistunut ja viihtyisä! Ehkä hieman pieni (suhteessa esim. HA:n kahden kerroksen tilaan) ja viileä, mutta kiva kierrellä. Aluksi emme tajunneet, että myyntipisteet jatkuivat sivukäytävillekin. Siellä mm. SRL:n ja Hevosurheilun osastot. Hintataso aika lähellä normaalia, joitain tarjouksia oli jo asetettu. Varsinkin saksalainen Reitsport Manski jatkoi mainioilla Kingsland ja Pikeur -hinnoilla. 
Kello 14.00 aikaan kävin osallistumassa pressihuoneella järjestettyyn valmentajien kokoukseen, jossa perustettiin (lisenssi)valmentajille oma yhdistys. Yhdistyksen nimeksi tuli Equestrian Trainers Finland ry. eli ETF. Hallitukseen valittiin mm. Anu Korppoo, Teppo Hakala ja Tepa Sillantie. Takaisin Pasilan asemalle lähdimme klo 18.00 jälkeen, tällä kertaa kävellen. Z-juna vei tasaisesti takaisin Lahteen.
Kaverikuva. En oo noin paksu oikeasti.
5-, 6- ja 7-vuotiaiden parhaat.
Perjantaina eli tänään otimme eri lähestymistavan. Lähdin matkaan Alexin kanssa omalla autolla hieman ennen klo 8.00 aamulla. Lahdesta motarille ja Hesassa klo 9.00 jälkeen. Tuskanhien otsalle nosti parkkipaikan metsästys, sillä olin varautunut etsimään parkkia oikein huolella. Vahingossa löytyi paikka puolesta välistä Urheilukatua (Jäähallin takana). Seuraava pulma oli, että kuinka kipeäksi saa pulittaa itsensä parkkikoneella. Noh, 8 euroa ja parkkiaikaa klo 17.30 asti. 
Hallilla oli positiivinen yllätys heti vastassa, lämmöt oli vedetty tappiin päin! Olin pukeutunut pitkähihaiseen, villapaitaan ja KL:n talvitakkiin, mutta nyt tarkenikin ihan hienosti. Opasteiden mukaan yläkerrassa oli auennut ravintoloita. En käyny tarkistamassa, söimme taas mäkkärillä. Hurraa. Expoon oli tullut muutamia alennuksia. Alex osti Kingslandin kisapaidan ja hanskat, minä Eskadronin riimun. Torstailta mukaan tarttui myös vain riimu Playssonille. 
Yksi suunnattoman suuri plussa oli uusi mahdollisuus päästä seuraamaan verryttelyalueelle kilparatsukoita. Verkka-alueelle pääsee rappusia pitkin alas ennen expon ovia. Olimme siellä pariin otteeseen ja näin vielä radalla idolinikin eli sveitsiläisen Pius Schwizerin!! Kannattaa suhtautua ”uuteen” HIHS:iin positiivisella mielellä, pukeutua varmuuden vuoksi hyvin ja panostaa ruokabudjettiin. Kaikki on erilaista verrattuna Hartwall Areenaan, mutta koitetaan nähdä hyvät puolet, sillä järjestäjillä on tapahtuman järjestämisessä paljon työtä!
Mun auto parkissa, eiku…
Verkka-alue oli välillä rajattu koti- ja ulkomaalaisille ratsukoille erikseen.
AH Pius Schwizer AH!!

Allekirjoittanut

Pennie
Vaaleanpunaisia unelmia ja karvasta kalkkia tarjoilee kolmenkympin paremmalla puolella oleva nainen, joka profiloi itsensä media-alan freelanceriksi sekä pitkän linjan hevosihmiseksi. Hankalaksi huhuttu, mutta oikeasti ihan kiva.

Vaaleanpunaisia unelmia ja karvasta kalkkia tarjoilee kolmenkympin paremmalla puolella oleva nainen, joka profiloi itsensä media-alan freelanceriksi sekä pitkän linjan hevosihmiseksi. Hankalaksi huhuttu, mutta oikeasti ihan kiva.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *