Naureskelin tänään itsekseni, kun mietin minkälainen opetussanasto minulle
on vuosien aikana muodostunut. Tässä perussetti ja selitykset:
”njaa / njoo” = nyt ei onnistunut, yritetään vielä
”okei” (pitkällä iillä) = sinnepäin, mutta hyvä yritys
”hyvä” (no niin -) = onnistunut harjoitus
”oikein / jaa” (venytetty aa) = hyvin tehty, nopeasti reagoinut ratsastaja
”super” = lähes mallisuoritus, tee noin seuraavallakin kerralla
”ajattele, että…” = ja tätä seuraa jokin älykäs mielikuva
”taas” = joku mättää vieläkin
”tuuppa vielä kerran” = ei osunut just kohdalleen
”uudestaan” = ks. edellinen, tämän voin toistaa MONTA kertaa
Loppukevennyksiä kevätaurinkoisia kuvia Voodysta lenkillä. Kävin taluttelemassa
noin puolen tunnin verran maastossa, jotta sain sen kävelemään reippaasti ja
venyttämään itseään. Roosa ja Lotta olivat mukana henkisenä tukena. Lopuksi
juoksutin vielä Voodyn kentällä, tänään ei yhtään jäykkä. Alan epäillä, että
ruunalla on vanha vika edellisestä kodista tullut takaisin, eli satula on se
pääsyy kaikkeen. Pitää siis varmaan luopua ihanasta koulupenkistäni ja hankkia
joku toinen millintarkka satula…
Allekirjoittanut
