Löysin vihdoin tämän muutama vuosi sitten kirjoittamani tekstin ja sain sen
muutettua skannausversiosta blogikelpoiseksi! Vaikka kisakausi alkaakin olla
ohi, voi jokainen ehkö löytää tästä jutusta jotain… Olen psyykkistä
valmentautumista ”tutkinut” vähän enemmänkin. Valmentajakoulutuksessa oli
aiheestä luentokin, jossa eräs tyttö mm. hypnotisoitiin. Kiinnostava aihe – eikö?
Mitä on kilpailujännitys?
Kasvaneen hevosharrastajien määrän ohella on myös kilparatsastus entistä suositumpaa. Samalla yhä useampi ratsastaja kärsii kilpailujännityksestä.
Kilpaileminen on kehittävää ja lisää harrastuksen miellekyyttä. Tarkoituksena ei ole, että kisakentillä esiintyvät ainoastaan tietynlaiset yksilöt, ”synnynnäiset kilpa urheilijat”. Jännittäjät kärsivät vatsa perhosista, nopeutuneesta pulssista ja hengityksestä, vapisevista käsistä ja järkevän ajattelun heikentymisestä, mitkä haittaavat keskittymistä ja suoritusta. Motivaatiotila, jota joskus kutsutaan ”positiiviseksi stressiksi”, vaihtuu varsinaiseen haitalliseen stressiin vasta silloin, kun paineet ovat voimavaroja suuremmat. Psykologi Seppo Heinon mukaan kilpailemiseen liittyvä jännitys – tai voimakkaammin ilmaistuna pelko – voi olla fyysistä tai psyykkistä. (Roivas 2007: 42.)
Mistä jännitys syntyy ja miten päästä siitä eroon?
Psyykkisille peloille on monenlaisia syitä. Yksi pelkää epäonnistumista, joku toinen taas häviämistä. (Roivas 2007: 43). Ensinnäkin, tavoitteet on hyvä selvittää itselleen perusteellisesti. Tavoitteet, ongelmat ja onnistumiset on hyvä kirjata vaikkapa pieneen vihkoon, jossa ne muistuttavat kilpailijaa myönteisen asenteen tärkeydestä ja innostavat jatkamaan tavoitteiden saavuttamista. (HevosfaktaJi 2007) Pitää voida siis vastata kysymykseen: ’ miksi kilpailla? Kilpailuissahan on tarkoituksena se, että ratsukko pyrkii näyttämään osaamisensa mahdollisimman hyvin. RatsastajaIla täytyy kuitenkin olla realistinen käsitys sekä omista että hevosensa taidoista, eikä saa asettaa itsellensä mahdottomia vaatimuksia, jotka toteutumattomina johtavat vain pettymykseen ja turhautumiseen. Tavoitteeksi riittää, että onnistuu hieman paremmin kuin viime kerralla, eikä vaadi itseltään sitä, että luokka täytyy voittaa. Liian kunnianhimoinen ratsastaja voi tietäessään vastuksien olevan kovia alkaa yliratsastaa ja siten prässätä itseään ja hevostaan liikaa. Tämän takia ratsukko ei yllä edes normaalille tasolleen. (Kyrklund 1996: 154.)
Pääajatuksena on se, että vältä hankkimasta liian korkeita tavoitteita ja näin vältät myös pettymyksiä. Kilpailuja jännittävän ratsastajan on siis asetettava tavoitteensa oikein ja hankittava paljon kokemusta ja rutiinia kilpailemiseen. (Roivas 2007: 43). Kilpailutilanteessa on hyvä seurata kanssa kilpailijoita, katsoa ennen omaa suoritusta rata tai kaksi.
Kenttäratsastaja Piia Pantsu sanoo, että kisajännitys voi syntyä esimerkiksi seurauksien tai riittämättömyyden pelosta tai siitä, että kilpailu koetaan liian tärkeäksi ja vaikeaksi. Nuorille sosiaaliset paineet voivat olla raskaita. Esteratsastaja Anu Leväaho kertoo, että suurin osa valmennettavista on nöyriä. Harjoituksissa ei välttämättä uskalleta sanoa, jos jännittää, vaan
pyydetyt tehtävät suoritetaan. (Roivas 2007: 44.) Nuorten ratsastajien kohdalla voi olla ongelmana kunnianhimo ja se, että kaiken täytyy toteutua parhaimmalla tavalla. Kun suunnitelmat eivät onnistukaan, ratsastaja rankaisee hevosta, joka turhautuu ja jos ratsu hermostuu, niin ratsastajakin hermostuu. Kummankin suoritustaso alenee vielä normaalistakin alemmaksi. Kilparatsastajan on hyväksyttävä se fakta, että jokaisella hevosella on suoritusten suhteen oma rajansa ja heikkoutensa. Oleellista on se, etteivät heikkoudet kehity varsinaisiksi ongelmiksi. Lisäksi kotona harjoiteltaessa on itsestään selvää, että ratsastaja etsii hevosestaan ne heikkoudet ja työskentelee parantaakseen niitä. Harjoitus tulisi päättää sellaiseen tehtävään, josta hevonen suoriutuu vaivattomasti ja mieleen jää positiivinen kokemus. Monet ratsastajat treenaavat vain heikkoja alueita, tällä tavalla saa hevosesta vain huonomman. (Kyrklund 1996: 147, 150.)
Psyykkinen valmentautuminen
Jännitystä ei tarvitse salailla ja kiistää, sen voi hallita esimerkiksi psyykkisen harjoittelun ja valmentautumisen avulla. Psykologi Seppo Heinon mukaan mielikuva harjoittelulla voi negatiiviset ajatukset korvata positiivisilla plus-ajatuksilla. Kilpailijan persoonan voimatekijöitä ovat itseluottamus, itsenäisyys ja tarve tietyn asian saavuttamiseen. Toinen tärkeä asia ajatusten hallitsemisen lisäksi on hengitys. Piia Pantsu kehottaa miettimään hengitystä, sillä se on yksinkertaisin tapa hallita jännitystä. Tavoitteena on rauhallinen, syvä hengitys vatsan kautta, ei pinnallinen. (Roivas 2007: 42, 44, 45.)
Kyra Kyrklund itse käyttää paljon psyykkistä valmentautumista. Hän ratsastaa mielessään tulevan kilpailuohjelman parhaalla mahdollisella tavalla. Hevosen voimat eivät riitä radan harjoittelemiseen sataa kertaa, mutta omassa päässäsi voit mennä radan niin monta kertaa kuin on tarvis. Psyykkistä valmentautumista harjoittavat urheilijat ovat havainneet, että oikein suoritettuna se on aivan yhtä tehokasta kuin fyysinenkin valmennus. Ratsastajan tulee siis oppia rentoutumaan täysin ja sulkemaan ympäristö pois niin, että voi keskittyä vain omiin ajatuksiinsa. Tätä kautta pysyy voittamaan tai hallitsemaan hermostumisensa. ’Toki täydelliseen suoritukseen tarvitaan myös tietty määrä hermostuneisuutta ja adrenaliinia. Hermostuneisuus ei kuitenkaan saa häiritä. Psyykkisen valmentautumisen tavoitteena on saada täydennystä käytännön harjoitteluun, oppia vaikuttamaan tilanteeseen automaattisesti niin, että tietää heti mitä pitää tehdä. Pieninkin yksityiskohta tulee käydä täsmällisesti läpi. Psyykkinen valmennus ei kuitenkaan voi koskaan korvata huonoa tekniikkaa. Jokainen ihminen on yksilö ja jokaisella on oma tietty psyykkinen kapasiteetti.
Täydellisen ratsastussuorituksen saavuttamisessa on tärkeää keskittyä positiiviseen puoleen. Jos heikkoa sekä hyvää ratsastajaa pyytää kuvailemaan, miltä tuntuu, kun hevonen liikkuu hyvin ja miltä tuntuu kun se liikkuu huonosti, heikko ratsastaja kuvailee tuntikausia negatiivisia asioita ja mainitsee vain ohimennen myönteiset seikat. Hyvä ratsastaja taas päinvastoin keskittyy pelkästään positiivisiin kohtiin. Mitä useammin tekee huonoja suorituksia, sitä useammin niitä tulee ja sitä enemmän niitä alkaa pelätä. Jos on tyytyväinen aina vain huippusuorituksiin, kohtaa liian paljon epäonnistumisia. (Kyrklund 1996: 149, 155, 156, 157.) Jälkeenpäin on hyvä käydä kilpailusuoritusta läpi ja käsitellä hyvät ja huonot kohdat. On hyvä muistaa, ettei suoritus kuitenkaan parane selittelemällä. Toiset ovat hyviä keksimään selityksiä, toiset ratkaisuja.
Muut syyt ja ratkaisukeinot
Yleisesti ottaen kilparatsastajaIla täytyy olla vahva lähipiirin ja valmentajan tuki. Erityisesti juuri valmentajalla on tärkeä rooli kannustavana voimana.
Hänellä tulee olla oikea asenne. Ratsastajan on myös osattava sopeutua yllättäviin tilanteisiin. Kilpailupaikalla voi tapahtua mitä tahansa. (Hevosfakta.fi 2007)
Henkisten jännitystilojen lisäksi kilpailijaa voivat stressata ulkoiset tekijät, kuten meneekö hevonen traileriin, ehditäänkö ajoissa paikalle, miten hevonen käyttäytyy vieraassa paikassa jne. Ulkoisiin seikkoihin perustuva etukäteen selittely onkin joskus pelkkä tekosyy mahdolliselle epäonnistumiselle. Tällä tavoin ratsastaja ikään kuin tekee itselleen hätäuloskäynnin. Jos hevonen jännittyy kilpailupaikalla, satulaan ei saa jäädä kukkakepiksi, vaan sitä pitää päästä todella ratsastamaan. Jännittävälle hevoselle pitää valita sellainen kuski, joka ei ole jännittäjäluonne. Tämäkin tulee ottaa huomioon, kun hevosta ostaa tai sen kanssa on miettinyt kisaamisen aloittamista.
Ratsastajan kisajännitystä voi myös katsoa tunneilmaisun näkökulmasta. Piia Pantsun mielestä on kiehtovaa, että ajatuksilla on niin iso voima. Kisajännityksestäkin voi nauttia, kunhan se on ensin saatu kontrolliin.
Lähteet:
Lemkow, Jytte – Kyrklund, Kyra 1996: Kyra ja ratsastuksen taito. WSOY
Psyykkisen valmentautumisen kurssi. 2007. Verkkodokumentti. Luettu 5.3.2007.
Roivas, Marianne 2007: Miten eroon kilpailujännityksestä? – Hevoset ja
ratsastus. 3/07. 42-45.
Kuvat lainattu internetin ihmeellisestä maailmasta.
Allekirjoittanut
