Mitä ponini kertoisi?

Mitä ponini kertoisi?

Arkistoiden kätköistä…

Tänä kesänä tuli kuluneeksi 10 vuotta, kun sain ensimmäisen oman ponini
eli shettisruunan nimeltä Play Boy. Poni tunnetaan paremmin
kutsumanimellään Playsson ja sen ympärille onkin rakennettu
koko talliyritys, nettisivut sekä tuleva ratsastusseura ja kasvattajanimi.
Onhan minulla tatuoitunakin nimi oikeaan ranteeseen… 😉 Ja Playssonhan
minulla on edelleen ja tulee aina olemaan.

Miltei kymmenen vuotta kirjoitin JOKA PÄIVÄ ponin kanssa tehdyistä
ratsastuslenkeistä päiväkirjaa. Lopetin niiden pitämisen pari vuotta
sitten, kun opetustoiminta alkoi ja tekstit menivät lähinnä oppilaiden
ratsastuksiksi. Nyt kun Horzen blogikilpailussa haluttiin saada teksti
ponin näkökulmasta kaivoin vihkot esiin ja löysin alla olevia
”päivityksiä” (ottakaa huomioon, että olin tuolloin juuri täyttänyt 14-vuotta).
Asuimme tuolloin Mäntsälässä ja meillä oli ponit noin kilometrin päässä
olevalla tallilla. Silloin päivät menivät kavereiden kanssa ratsastellessa
ja koulua käyden. Ihan alhaalla on kuva meidän ensimmäisistä kisoista v. 2002!

Ke 17.10.2001

Hirnu…

Vihdoinkin minä, Play Boy, pääsin kirjoittamaan Penina välityksellä.
Siis olimme aluksi Mirkun kanssa pellolla, se Mirkun tyyppi tippui ja Penina
sitten pysäytti. Sitten Mirkku meni tielle ja me jatkoimme pellolla. Sitten
Mirkun tyyppi meni jo kotiin, kun MINUN tyyppini käänsi minut AIVAN
väärään suuntaan. Siel me sitten jo laukattiin, kunnes käännyin ja menin
pelastamaan Liisan pimeydeltä (PENINA HUOM! POITSU PELKÄKSI PIMEÄÄ JA
LIISA OLI POITSUN TUKENA). Sitten piti kävellä vielä KAUEMPAA ja pimeydestä
yritti SUSI hyökätä (PENINA HUOM! PELTOLAN KOIRA)… Lopuksi käveltiin
REIPPAASTI ja nopeapsti kotiin.

To 18.10.2001

*hörinää*

Ja MINÄHÄN kirjoitan vielä…! Eli minä, Play Boy! *the mahtavin* Tänään
oltiin sitten rääkissä motocrosskuopilla. Wanha rouva Mirkku ja Maija oli
mukana. Olihan siellä ihan nastaa ja sillä tavalla… mutta hiki tuli!
Minä sitten vähän hilluin ja pukittelin sekä hyppelin alamäkiä, tällainen
Milton kun olen… *hörähtelyä* Laukkasuoralla rouva yritti ohittaa, mutta
minä (tottakai) voitin. *nyökyttelyä* No, ihan hitusen voitin… Olenhan
kiltti poni! Sitten tallilla Penina laittoi loimen ja sain sen kiemurreltua
pois päältäni melkein. Nyt hörähtelemisiin!

Pe 19.10.2001

*pärsk-hörh-pärsk*

Ja Poni jatkaa… Tänään menimme ns. Vadelmalenkin kahdestaan Peninan
kanssa. Vastaan tulivat Mirkku ja Snekkja, mutta en saanut liittyä leidien
joukkoon. Siinä sitten yritin U-käännöstä, mutta Penina hallitsi tilanteen…
Loppupäässä laukattiin pellolla, mutta minä olisin jo halunnut mennä kotiin.

Su 21.10.2001

*läähkis…*

Oltiin sitten tänään ”läskit pois” -tyylillä hyppäämässä kentällä. Hiekka
oli raskasta ja uuvuttavaa, joten hikihän siinä tuli! Hyppäsin aluksi
siten, että potkin puomit pois, mutta kun se ei tehonnut, hyppäsin sen
sitten lopuksi hyvin… Okseri, pysty, ristikko. Ääh, turhaa! Mutta kyllähän
se sujui, Milton nro 2 kun olen! Wanha rouvakin yritti ja kyllähän sekin sujui…

Allekirjoittanut

Pennie
Vaaleanpunaisia unelmia ja karvasta kalkkia tarjoilee kolmenkympin paremmalla puolella oleva nainen, joka profiloi itsensä media-alan freelanceriksi sekä pitkän linjan hevosihmiseksi. Hankalaksi huhuttu, mutta oikeasti ihan kiva.

Vaaleanpunaisia unelmia ja karvasta kalkkia tarjoilee kolmenkympin paremmalla puolella oleva nainen, joka profiloi itsensä media-alan freelanceriksi sekä pitkän linjan hevosihmiseksi. Hankalaksi huhuttu, mutta oikeasti ihan kiva.

4 thoughts on “Mitä ponini kertoisi?

  1. Sä voisit alkaa tekee bisnestä "Poitsun päiväkirja" -kirjasarjalla! 😀 Ihanaa luettavaa 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *