Aina sattuu ja tapahtuu…
Viime lauantaina vedin ensimmäistä kertaa traileria + ponia, tosin ihan farmariautolla ja kevyellä kopilla. Vietiin shettistamma takaisin kotiinsa Vihtiin kesätöiden päätyttyä. Menomatka meni hienosti, mutta takaisin tullessa riemu sitten repesi. Oli pimeää ja sateista ja minulla surkea hämäränäkö. Pelotti ajella vastaantulijoiden kanssa, kun ei erottanut omaa kaistaa… *hrrr*
Traileri piti sitten palauttaa mutkaista ja nyppyläistä hiekkatietä kotiinsa. Tuntematon tie ja ajoin suht hiljaa sekä hieman keskemmällä kapeaa tietä (isä huutaa vieressä, että ”älä aja noin reunassa”). No eiköhän sieltä joku sitten tullut lujaa vauhtia mutkan takaa suoraan keulaan! Molemmat ehti väistää jonnekin, mutta kolisi silti. Meidän Skodasta meni lokasuoja ruttuun. Onneksi oli tyhjä traikku ja vielä enemmän onni ettei lainakoppi vaurioitunut!
No ei tässä vielä kaikki. Illalla alkoi niskassa tuntua kummalta ja keskellä yöllä heräsin palellen, huonovointisena ja pää ei kääntynyt. Eikun oksentelemaan… Aamulla äiti kiikutti mut PÄKSiin ja siellä todettiin, että kolarissa pää on retkahtanut. Sain kipupiikin, lihasrelaxanttia ja läjän mömmöjä. Viikko saikkua ja ratsastuskielto. Edelleen pöhnä olo, päivä menee levätessä.
Ja ah tätä v*tutusta! Pihassa nyt uusi hevonen, joka tuli mulle kisakäyttöön. Latvialainen tamma Regate, josta pitäisi rakennella sellainen kiva mahd. kansallisen tason estehevonen. Tällä hetkellä Jesse saa sitä ratsastella…
Yritän toipua pian, sillä minut valittiin Ypäjälle SRL:n I-tason valmentajakoulutukseen! Eka jakso ensi viikolla eli 19.-21.11. PERKELE!
Salliponi viedään viikonloppuna Mäntyharjulle, löysi sieltä kivan ylläpitokodin, jossa sillä tehdäänkin jotain. On siellä ~vuoden verran ainakin. Pääsee kilpailemaankin Iidan kanssa. Toivotaan, että Sallin kanssa kaikki sujuu!
Meillä vapaana sitten loppuvuodesta pari talli/ratsutuspaikkaa täysihoidolla!