Ihan sivistääkseni itseäni, katsoin Yle Areenasta paljon sosiaalisessa mediassa keskustelua herättäneen ”Kätketty” -dokumenttisarjan viimeisen jakson. Tämä ruotsalainen realitysarja kertoo rikosten uhreista sekä niihin liittyvistä kiemuroista. Kuudes jakso ”koskettaa” siinä mielessä aiheeltaan, että se käsittelee nuorten työntekijöiden hyväuskoisuutta käytetään hyväksi hevosalalla. Siinä missä tallityöntekijoitä riistetään Suomessa alipalkalla, on se vähintäänkin yhtä räikeää Ruotsissa.
Ohjelma kertoo kahden tytön tarinan, jotka ovat tallilla työskennellessään loukkaantuneet ja jääneet ”pimeän” työn takia ilman vakuutusturvaa. Keskeisin kuvio kyseisissä tapauksissa on tuoda esille hevosalan huono palkkataso, työn vaativuus ja vaarallisuus sekä huonot työolosuhteet. En yhtään ihmettele, miksi Kätketty on saanut polemiikkia aikaiseksi, sillä me kaikki olemme varmasti olleet joskus tuossa tilanteessa – tehneet töitä tallilla mitä ihmeellisimmillä diileillä. Ei ole mitenkään harvinaista, että tallitöitä vastaan kustannetaan oman hevosen ylläpito, mutta sekin on veronalaista toimintaa. Hevosalalla on monia ongelmia palkkauksen suhteen ja yhtään puolustelematta harmaata taloutta, ajattelin vähän purkaa aihetta…
- Hevosten pitäminen on kallista. Se toimii joka suuntaan: tallin pitäjä haluaa maksimaalisen tulon hoidettavista hevosista, koska kulut ovat korkeat, eikä hevosen omistajat eli asiakkaat ole halukkaita maksamaan tallipalveluista maltaita. Silloin talli otetaan täyteen tai vähän yli, etenkin jos haluaa elättää siivella vaikkapa omat kilpahevoset. Suurta määrää hevosia ei yksin hoideta, joten työvoimaksi otetaan pienituloinen nuori, joka taas haluaa harrastaa, mutta päästä hevosen pidossa edullisesti. 1 +1 = vastaus kaikkien rukouksiin.
- Valmentautuminen ja kilpaileminen on kallista. Ulkomailla (ja Suomessakin) monet kilpatallit saavat ns. ilmaista työvoimaa ottamalla working student -systeemillä ratsastajia. Nuoret ratsastajat ratsastavat päivittäin useita hankaliakin hevosia ja luovat paskaa saadakseen guruilta valmennustunteja. Palkkana on usein juurikin oma ja hevosen ylläpito. Käytännössä työ sitoo vähintään kuutenä päivänä viikossa, ympäripyöreitä tunteja. Tämä kuitataan kommentilla ”tämän eteen pitää jaksaa tehdä töitä”.
- Työntekijät ovat kalliita. Jos sitten sattuu käymään niin hyvä tuuri, että löytää ihan virallisen työpaikan tallilta, ei varmasti tuntipalkka ole huima. Työntekijät ovat talliyrittäjälle kalliita. Palkan lisäksi päälle napsahtaa sotut, verot ym. Jotta yrittäjä voi maksaa kaikki vaaditut kulut, varsinainen palkka jää usein pieneksi. Pimeänä kouraan saatu raha on suurempi, mutta laiton. Hyvässä vaiheessa kannattaa jo turvata oma selusta, perustaa toiminimi ja tehdä kaikki keikkaduunit laskutuksella. Jää jotain lapaseenkin.
- Hevosilla on helppo huijata. Kun nuori haluaa tavoitella unelmaansa kilparatsastuksessa tai vain harrastaa laadukkaasti, on helppo hevosten perusteella loukuttaa työhön. Pääsee tunneille, kilpailemaan ja kehittymään. Vastapalkaksi ratsastaa pomon hevosia ja siivoa tallia. Jos mitään ei satu – hyvä, jos sattuu – kuka korvaa? Osittain myös sosiaalinen status kiehtoo. Jos nimekäs ratsastaja ottaa töihin tallillensa, voi uskotella vielä itsellensä, että onkin kiitollinen ilmaistyön tekemisestä. Ilman kokemusta, kontakteja ja suosituksia ei hevospiireissä pääse etenemään. Pahimmassa tapauksessa joutuu jopa maksamaankin, että saa tehdä töitä… Tätä voidaan löyhästi rinnastaa jopa hevosalalla tapahtuviin seksuaalisiin hyväksikäyttöihin. Periaate on sama.
Onko kaikessa kyse siitä, että taas meillä hevosihmisillä olisi syytä tarkistaa asenne? Millään muulla alalla ei tällainen olisi mahdollista. Meillä siihen lutviutuu vielä tuhansia euroja maksavat, elävät olennot sekä intohimo lajiin. Mikäli opiskelet nyt hevosalaa, työskentelet jo tai olet hakeutumassa tallitöihin, muista myös itsesi. Vaikka hevosalalla ylläpidetään myyttiä korkeasta työmotivaatiosta, ei kukaan ole robotti. Töihin mennessä tulee tarkistaa palkanmaksun laillisuus, vakuutukset ja eläkkeen maksu. Itsellensä ei kannata tehdä hallaa, eikä suostua kaikkeen vain palavan halun takia. (Työskennellessäni 16 vuotiaana eräällä tallilla, palkkani oli 3,5 eur / h. Eläkettä kertyi kyseiseltä ajalta uskomattomat 50 euroa. Sillä muuttaa jo Espanjaan.)
Vahinko kiertämään -ajatus toimii tässäkin. Nykyhetken talliyrittäjät ovat oman oppinsa saaneet nuorempana samanlaisista orjatöistä. Nyt he ”kouluttavat” uusia. Moni talli pyörii palkattomilla työharjoittelijoilla tai työkokeilijoilla, jotka vaihtuvat puolen vuoden välein. Tämän taas mahdollistaa ihan valtiotaso. Moraalisesti pystyn hyväksymään, jos tallitöillä autetaan osittaisesti omaa harrastusta, esim. vaihtamalla sen samanarvoisiin ratsastustunteihin tai muuhun vastaavaan hyödykkeeseen. Jos taas tallityö on pääasiallinen tulonlähde (tai siihen verrattavissa), tulisi työsopimuksen olla riittävän kattava. Sen verran olen omalta osaltani selvitellyt eloa loukkaantumisen jälkeen (tosin yrittäjänä, en työntekijänä), että en suosittele kokeilemaan hevosalalla vammautumista.
Olisikohan tässä ollut taas paatosta kerrakseen. Millaisena sinä koet hevosalan ”working student” -systeemin? Kuuluuko se vain lajin henkeen?
Allekirjoittanut
Hyvä postaus!