Englantilaisia unelmia (+ video).

Englantilaisia unelmia (+ video).

When your life is absolutely lovely.
 
Jokatapauksessa teimme pienen exkursion toukokuun alussa Isoon-Britanniaan. Lensimme Tukholmasta Lontooseen ja sieltä ajoimme vuokra-autolla Chipping Sodburyyn majoitukseemme. Pääkohde ei ollut sen enempää tai vähempää, kuin vuosittaiset Badmintonin kenttäratsastuskilpailut (siitä lisää portaalissa, linkki). En oikein tiennyt mitä odottaa koko reissulta, mutta kyllähän englantilainen maaseutu on kuin suoraan Emmerdalesta. Ihmiset on ylikohteliaita, pahoittelee kaikkea ja jokainen asia on ”lovely”. ? Käydessämme syömässä Bristolissa, luonnollisesti jättiscreenillä pyöri – kyllä – jalkapallo. Toisella näytöllä rugby.Nyt täytyy myöntää, että blogin hiljaisuus ei ole johtunut motivaation puutteesta! (Ehkä kerrankin bloggaamisen historiassa.) Syynä on ihan puhtaasti laiskuus. Mitä pidemmälle kevääseen mennään, sitä enemmän on kädet täynnä töitä…

Nelisen päivää Briteissä jätti toki minuun jäljen ja aloin pohtia omaa englantilaista unelmaani. Minulta kysyttiin, voisinko muuttaa Englantiin. Rumasti sanottuna, voisin tällä hetkellä asua ihan missä tahansa muualla, paitsi Suomessa. Jossain vaiheessa vaan alkaa olla niin pienet ringit, että ahdistaa. Loppupelissä ei yllättänyt, että Englannissa oli, niin noh, englantilaista. Hevospuolella perinteet on tiukassa, enkä yhtään ihmettele miksi kyseinen maa on kaiken ratsastuskulttuurin alku ja juuri. ? Yhtälailla Saksan kanssa… Mörkö nimeltä Brexit leijui myös Badmintonin yllä, mutta englantilaiset ovat tulleet siihen tulokseen, että poistuminen EU:sta tuo hevosalalla jopa enemmän mahdollisuuksia kaupankäyntiin.

(Välikommentti: Maanantai-iltana tapahtunut terroriteko Manchesterissa oli jälleen järkyttävä näyte siitä, mihin maailma on menossa. ? Onneksi emme silloin olleet maassa – lentokenttien turvatarkastukset ovat varmasti nyt, jos koskaan aika massiiviset.)

Pieni videopostaus Englannista (kuvattu GoProlla):

 

Aina voi haaveilla, mutta en silti koe ykköstavoitteenani muuttamista Brittein saarelle. Nuorena ehkä olisikin voinut lähteä Keski-Eurooppaan hevoshommiin, sitäkään en tehnyt… Haaveilusta saadaankin onneton aasinsilta viime viikon keskiviikkoon. Tämä nyt ei tavallaan liity mitenkään Englantiin, mutta kävin Opiston iltakisoissa umpimähkään ratsastamassa Helppo B -ohjelman. Ratsuna minulla oli 17 -vuotias latvialaistamma Kepa, joka on meillä lainassa. Kepan mummoravi on hyvä istua, joten paketoin itseni niin, että selvisin just ja just sen reilut kolme minuuttia. Se meni ihan kivasti, 57 % ja puutuneet varpaat. Eipä tarvitse taas hetkeen koettaa mennä satulaan. ? Olin kuitenkin todella tyytyväinen itseeni ja hevoseen, siksi ajattelin tässä postauksessa tästä mainita.

Ensi kerralla olisi asiaa bloggaajien tienesteistä. Pari onkin jo ehtinyt ottaa asian esille blogeissaan, mulla aihe on roikkunut tovin luonnoksissa…

 

Kuvat Jatta Juutilainen.

 

 

 

(Ei niin hyvä laatu, terveisin YouTube.)

Allekirjoittanut

Pennie
Vaaleanpunaisia unelmia ja karvasta kalkkia tarjoilee kolmenkympin paremmalla puolella oleva nainen, joka profiloi itsensä media-alan freelanceriksi sekä pitkän linjan hevosihmiseksi. Hankalaksi huhuttu, mutta oikeasti ihan kiva.

Vaaleanpunaisia unelmia ja karvasta kalkkia tarjoilee kolmenkympin paremmalla puolella oleva nainen, joka profiloi itsensä media-alan freelanceriksi sekä pitkän linjan hevosihmiseksi. Hankalaksi huhuttu, mutta oikeasti ihan kiva.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *