Ratsun alkeiden ABC, alustus.

Nuorten hevosten kouluttaminen jakaa mielipiteitä. Niin monta, kuin on ratsastajaa, on myös metodeja. Olen ratsuttanut vuosien aikana enemmän tai vähemmän tiiviillä aikataululla noin 40 erilaista hevosta. Kerron nyt parin tulevan postauksen aikana omat käsitykseni ratsutuksesta.

4 -vuotias Miska ja Alex “perunasäkkinä”.
Täytyy myöntää, että blogini
asiapitoisuus on laskenut viimeisien kuukausien aikana, kuin Suomen
taloustilanne konsanaan! Olin jossain vaiheessa hyvin tarkka siitä, että blogini
erottui nimenomaan hyvinkirjoitettujen, ratsastukseen ja
valmentamiseen liittyvien asiapostausten takia. Viime talvena pidin taukoa hevoshommista, kunnes keväällä sain uutta puhtia. Siitä syystä myös blogi on ollut vaitonaisempi. Suurin motivaation lähde tuli nimenomaan keväällä Playsson.netin portaalin
ansiosta! Nyt tuntuu siltä, että teen juuri sitä mitä olen
kaivannut; kirjoitan, koordinoin ja konsultoin! Siltikään en ole unohtanut käytännön töitä, eli
valmentamista ja ratsuttamista.
Valmentaminen on aina ollut lähellä
sydäntä ja nautin siitä, kun näen miten ratsukon yhteistyö
paranee neuvojeni avulla. Ratsutukseen liittyy tiivis valmennus – ja toisin päin. Valitettavasti en pysty kovinkaan aktiivisesti enää itse ratsastamaan, joten tyydyn
ohjeistamaan maastakäsin. Valmentajan roolissa näkee paljon enemmän hevosesta, kuin mihin voisi reagoida selässä. Meidän tiimillä on ollut hieman taukoa
ratsutettavista. Elmo on ollut ainoa varsinainen ratsutusprojekti sekä tietysti Jessellä ratsastettavana ollut suomenhevonen. Ihan
tietentahtoen en enää suostu vieraiden hevosten selkään menemään,
joten ratsastushommia on jaettu tilanteen mukaan Jessen, Roosan ja
välillä myös Alexin kesken.
Minä ja Elmo, kesä 2015.
Olen koko pienen ikäni ”joutunut”
ratsastamaan erilaisilla hevosilla. Se on ollut vain vahvuus
myöhemmin, enkä ole pettynyt siitä, etten teininä päässyt kisaamaan automaattiponeilla. Jo ratsastuskouluvuosina minulle laitettiin
tunneille ne vähän hankalammat ponit, jotka olivat vasta saapuneet
opetuskäyttöön. Yläasteen TET -jakson aikana pääsin
työpaikallani ratsastamaan kahta ns. remonttihevosta. Niiden kanssa
sain jatkaa harjoittelun jälkeenkin työskentelyä. Kuljin useampana päivänä viikossa viisi kilometriä tälle naapuritallille pyörällä ja talvella potkukelkalla. Olen kiitollinen
niille ihmisille, jotka huomasivat taitoni silloin ja auttoivat
eteenpäin! Ollessani vielä nuori, vanhempani ostivat minulle
Tessan, joka oli juuri kääntynyt 4 -vuotiaaksi. Olenkin sanonut,
että se ei todellakaan ollut fiksuin temppu, ostaa nyt lapselle
aivan kokematon poni. Minulla ei ollut hajuakaan miten periaatteessa
hevonen tulisi kouluttaa, mutta kiitos useamman hyvän valmentajan,
ei tammasta tullut pöllömpää! 😉 
Meillä ratsutustoiminta on keskittynyt
pitkälti niihin hevosiin, joita kukaan muu ratsuttaja ”ei halua”.
Lähinnä siis poneja, ex-ravureita ja harrastekäyttöön tulevia
hevosia. Muutamista meillä olleista hevosista on vanhemmiten tullut
menestyneitä ja se lämmittää mieltä! Perustyöskentely on siis onnistunut alkumetreillä. Olen saanut kritiikkiä
aina siitä, että minulla ei ole kisatuloksia siitä ja tästä. Syy
siihen on yksinkertaisesti se, etten ole koskaan kilpaillut ns.
valmiilla hevosilla. Jokainen on aina ollut jossain vaiheessa
koulutusta ja sen takia niitä on kilpailetettu helpoissa luokissa.
Minulla ei ole koskaan ollut hevosta, jolla olisi voinut mennä
paukauttamaan ruusukkeet kisasta kuin kisasta. Olen aina ollut
”remonttiratsastaja”.
Ihmiset tuijottavat sokeana kisatuloksia,
mutta silti meillä on riittänyt asiakkaita.
Roosa & 3 -vuotias Elli, ekoja ravipätkiä.
Meidän kotitallin tiimi on korvaamaton
ja toimii tehokkaasti, vaikken enää ole ”päävastuussa”
hevosten ratsastamisesta. Olen saanut koulittua heistä arvokkaita
ratsastajia. Jessen vahvuus on tieto-taito, jota hän osaa hyödyntää
omassa ratsastuksessaan. Jesse tietää miten hevoset liikkuvat
oikein ja hän tietää kuinka haluttuun tulokseen päästään.
Pitkät jalat tehostavat raskaimpien hevosten ratsastusta – siksi
hän onkin erityisen hyvä etupainoisten hevosten kanssa! Roosasta on
kuoriutunut vuosien aikana todella lupaava ja hänelle onkin nyt
uskallettu antaa ratsastettavaksi jo merkittävämpiä tapauksia.
Roosa tekee pilkulleen satulassa, miten häntä neuvotaan ja hän
osaa toteuttaa ohjeet oikein. Hänelle on myös kehittymässä hyvä
hevostenlukutaito. Alex on vielä vähän ”vaiheessa”, koska ei
ole mitenkään ehtinyt ratsastaa tavoitteellisesti kovinkaan pitkään. Alex
toimii meillä eräänlaisena ”stunttiratsastajana”, sillä
hänellä on käsittämätön tasapaino, joka auttaa nuorten
sisäänratsastuksessa. Kunhan tekninen taito kehittyy, Alexista
tulee sopiva kaikenlaisille hevosille!
Pari kuukautta sitten sain sähköpostin,
jossa kyseltiin 3 -vuotiaan ponin ratsuttamisesta. Minua oli
suositeltu tälle perheelle, joten he päättivät sen perusteella
ottaa yhteyttä! Sovimme tapaamisen, jotta voisimme suunnitella
ponille sopivan koulutusjakson. Sen kanssa oli hieman tehty liinassa
töitä ja totutettu satulaan. Koska poni oli pienikokoinen
connemaratamma, totesimme heti, että Roosa toimisi sen ratsastajana ja
minä auttaisin muuten, näin valmentajan roolissa. Kävimme muutaman kerran
työskentelemässä Ellin kanssa tamman kotitallilla ja sen jälkeen
poni tuotiin meille ”tehotreeniin”.
Roosa & Miska.
Samoihin aikoihin, eli kesän alussa,
noudimme Joutsasta toisen asiakashevosen. Miska on 4 -vuotias ruuna,
jonka kanssa on hyvin vähän tehty töitä, ehkäpä aivan liian vähän. Käsittely tuotti heti
alkuun ongelmia, sillä ruuna ei juuri ollut antanut kiinni tarhassa
tai laitumella. Sitä oli kuitenkin jonkin verran pyöritelty
liinassa 3 -vuotissyksyllä. Miska on hieman huvittava risteytys, suvusta löytyy suomenhevosisä ja
puoliverinen emä. Ruuna on pitkälti eestihevosen näköinen, mutta
selkeä suokin pää. Kooltaan sen on ihan ponikokoinen. Meidän hevoshierojan mukaan ruunasta olisi tullut oiva ravuri. 😉
Molemmat ponit ovat siis olleet suurinpiirtein samassa
pisteessä, joten niiden kanssa on ollut helppo edetä tasaisesti.
Samalla ne ovat saaneet toisistaan ”vertaistukea” ja niitä on
ollut hyvä seurata sekä verrata keskenään. (Tässä vaiheessa
postaustani huomaan, että olen kirjoittanut todella paljon tuubaa
enkä ole päässyt juurikaan asiaan. Niinpä on varmaan pakko tehdä
niin, että jaan tämän aiheen kahteen tai useampaan postaukseen.
Eli te, jotka olette toivoneet nuorten ratsutukseen liittyviä
tekstejä, täältä pesee!
) Ratsutuksessa olevat ponskit lähtevät
tulevana viikonloppuna jo kotiin, mutta kesän ratsutuskerroista
saadaan silti asiaa kasaan.
Nyt olisi vielä mahdollisuus kertoa,
onko jotain tiettyä asiaa, mistä tahtoisitte saada selvyyden?
Liittyen siis nuorten kouluttamiseen. Ajattelin käydä läpi ihan
maastakäsittelyn asiat, varusteet ja niihin totuttamisen sekä
tietysti ratsastamisen alkeet. Palataan!

Roosa & Miska.

Allekirjoittanut

Pennie
Pennie
31 -vuotias hevosalan (ex-)ammattilainen, liiketalouden merkonomi sekä SRL:n I-tason valmentaja. Toimin Playsson.netin ja RIDE! -lehden taustalla, keskittyen hevosmedian tuottamiseen eri muodoissa.

Only registered users can comment.

  1. Pieni kritiikki hyvän kirjoitukseen huonosta kuvituskuvasta: Ei ikinä lenkkareita saati huppareita nuorten (ratsutettavien varsinkaan) kanssa toimiessa. Sinä tämän tiedät varmasti, mutta lukijoille voi jäädä väärä käsitys touhun turvallisuusaspektien huomioimisesta.

    1. Arvasin, että joku puuttuu tuohon. 😉 Ajattelin laittaa selitteen, mutta jätin välistä… Joo, kyllähän se näin on.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *