Elmo edistyy.

Elmo edistyy.

Lapsihevosesta kilparadoille, osa 2.


Tähän hetkeen mennessä Elmo 3,5 v. on nyt ollut meillä parisen viikkoa ja olemme aloitelleet ratsuttamista. Elmoa on aikaisemmin juoksutettu, ohjasajettu ja irtohypytetty, joten se suurinpiirtein ymmärtää helpot käskyt. Satulaksi valitsimme Harry’s Horse -merkkinen estepainotteisen yleissatulan, joka on synteettinen ja vaihtokaarellinen. Se menee toistaiseksi ja jatkossa vaihdetaan muuhun. Kuolaimina on normaalit kolmipalat. Joissain tapauksissa käytän ensimmäisenä kuolaimena kuminiveltä, mutta koska Elmo on tottunut jo suitsiin on metallikuolain ihan ok.

Jokainen ratsutusta ”liukuhihnalla” tekevä (eli enemmän tai vähemmän työkseen) kehittää itselleen systeemin, jolla ratsutus on helpoin, turvallisin ja tehokkain tehdä. Myös minulla on tällainen, siitä voi lisää lukea esim. arkiston teksteistä. Tässä kuitenkin nyt kuvina ja teksteinä Elmon toinen virallinen ratsastuskerta! Aluksi aina talutellaan tai juoksutetaan, jotta isoimmat virrat saadaan pois. Kenttä on ollut jäässä, joten olemme vain kävelleet reippaasti 10-15 minuuttia. Elmo myös onneksi hyvin selväpäinen, joten ei riehaannu turhasta. Varusteiden kanssa nuoren pitää liikkua mahdollisimman normaalisti, eli ei saa ihmetellä juurikaan alkujärkytyksen jälkeen enää satulaa vaan toimia halutusti.


Alkulämmittelyiden jälkeen tehdään selkäännousuharjoituksia. Meillä tehty Elmon kanssa sellainen jako, että Alex käy alkuun selässä ja minä jatkan, kun sisäänratsastus osittain hoidossa. Selkäännousussa minä avustajan roolissa pidän hevosesta kiinni ja Alex nousee satulaan niin, että paino on pelkästään vasemmalla jalustimella. Jos hevonen pysyy paikallaan, voi selkään jäädä mahalleen makaamaan. Tärkeintä on, että hätätilanteessa selästä pääsee nopeasti pois. Mahallaan roikkuvaa ratsastajaa voi talutella, jos fysiikka kestää hengailun… 😉 Muutama toisto, että hevonen tottuu massaan joka käy selässä ja liikkuu.
Toistojen jälkeen ratsastaja nousee kokonaan selkään ja istuutuu satulaan niin pehmeästi kuin mahdollista. Tässä vaiheessa hevosta tulee kehua paljon ja lahjoa makupaloilla. Kriittisin vaihe on ensimmäinen liikkeelle lähtö. Vaikka kuinka tuntisi hevosen, ei voi tietää miten se reagoi liikkuessa ensimmäisiä kertoja. Avustajalla on taas suuri rooli. Hän pyytää hevosta eteenpäin liinasta ja ääniavuilla, samalla kun ratsastaja antaa kevyesti pohkeita. Opetetaan pohkeiden, äänen ja eteenpäin liikkumisen yhteys. Elmo lähti hyvin haparoiden liikkeelle. Ei siis ponnahtanut pitkin seiniä, vaan horjui askel kerrallaan. Ihmetteli selkeästi, että mitä tuo nyt tuolla tekee. Avustajana pyysin sitä reippaammin kävelemään ja pikkuhiljaa askel tasoittui. Alexin tehtävänä oli olla kyydissä kuin minkä tahansa muunkin hevosen selässä ja kuunnella minun ohjeitani pohkeista jne.

Ensimmäisillä ratsastuskerroilla haetaan heti varmuutta ja annetaan hevoselle luottamusta uuteen tehtävään. Avustaja ja ratsastaja toimii yhteistyössä, jolloin avut saavat vahvistusta hevoselle tutulta taholta (taluttaja) sekä selästä. Meillä harjoitellaan aluksi pysähdykset ja liikkeelle lähdöt. Kun avustaja sanoo ”prrrt” ja hidastaa liinasta, tulee ratsastajan tehdä selästä niin oikeaoppinen pysähdys kuin vain on mahdollista. Jos nuoren opettaa ”vähän sinnepäin” alkuun, tulee myöhemmin lisää työtä. Hevosen pitää seistä paikallaan niin kauan kuin halutaan ja sitten kiitos. Liikkeelle lähdetään taas maiskautuksesta, taluttajajohteisena ja ratsastajan pohjeavuista.
Pysähdyksiä tehdään molempiin suuntiin ja taluttajan kanssa. Suunnanmuutoksissa voi harjoitella jo ohjan seuraamista ja avustaa pohkeella käännöstä. Muuten mennään koko ajan taluttajavetoisena, eli nuorta ei jätetä heti yksin. Elmo nyt treenaannu taluttajan kanssa, joten tästä jatketaan ”yksilösuoritukseen”!

Allekirjoittanut

Pennie
Vaaleanpunaisia unelmia ja karvasta kalkkia tarjoilee kolmenkympin paremmalla puolella oleva nainen, joka profiloi itsensä media-alan freelanceriksi sekä pitkän linjan hevosihmiseksi. Hankalaksi huhuttu, mutta oikeasti ihan kiva.

Vaaleanpunaisia unelmia ja karvasta kalkkia tarjoilee kolmenkympin paremmalla puolella oleva nainen, joka profiloi itsensä media-alan freelanceriksi sekä pitkän linjan hevosihmiseksi. Hankalaksi huhuttu, mutta oikeasti ihan kiva.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *