1277434_525145164228725_2001901494_o

Se on turvallisuusseikka.

”Turvallisuus hevosten kanssa lähtee taidosta, osaamisesta, kokemuksesta ja siitä oivalluksesta, että hevoset tulevat sellaisiksi minkälaisiksi me ne ratsastamme. Ja siitä toisesta muuttamattomasta totuudesta, että vaikka me tekisimme mitä, hevonen on ja tulee aina olemaan pelokas saaliseläin.” – Christopher Wegelius

Turvallisuus on aina asia, josta jaksetaan keskustella ratsastuksen ja yleensä hevoseharrastuksen yhteydessä. Mikä on turvallista, sallittua tai riskialtista? Turvallisuus koostuu muutamista pointeista, joita nyt käydään tässä läpi. Turvallisuus = tylsää?

Ratsastuksenopettaja / valmentaja


Ratsastusta opettavan tai valmentavan henkilön tulee olla pätevä ja ammattitaitoinen työhönsä. Siitä kostuu turvallisuus etenkin ratsastuskouluissa. Hyvä opettaja tunnistaa riskit etukäteen ja osaa toimia niin, ettei vaaratilannetta pääse syntymään. Siksi onkin outoa, että usein ratsastuspalveluja tarjoavilla talleilla lasten- ja alkeisryhmien tunnit pitää harjoittelija tai joku muu ei-pätevä henkilö. Näillä tunneilla tarvittaisiin nimenomaan opettajaa, jolla on silmää ennakoida.

Ratsastustila ja -ajankohta


Aidatulla kentällä tai maneesissa on myös omat vaaratekijänsä. Jos toisessa päädyssä on menossa estevalmennus, ei toisessa päädyssä ole järkevää pitää esim. alkeistuntia. Tällöin alkeisratsastjien hevoset eivät saa sytykettä muualla laukkaavista hevosista. Ammattimaisesti järjestetty tapahtuma on yleensä turvallinen. Ainoa asia, joka on etukäteen arveluttava on sääolosuhteet. Maneeseissa usein kovalla tuulella kolisee nurkissa ja talvella lumien putoaminen katoilta aiheuttaa säpsähtelyä. Kentällä ollaan enemmän kelin armoilla, silloin tällöin tunteja joudutaan keskeyttämään esim. ukkospuuskan takia.

Kuri


Ratsastuskouluratsastamisessa yksi tärkein seikka turvallisuudessa on kuri. Asioihin muodostuu tietyt tavat ja rutiinit, eikä säännöistä lipsuta. Varsinkin lapsiratsastajien kanssa tulee olla tarkkana, ettei vapauksia anneta väärissä asioissa. Talleilla tulee olla selkeät ohjeet, joiden mukaan toimitaan tilanteissa – myös hätätapauksissa. Perussääntöjen pitää olla samat kaikille.

Varusteet


Ammattilaisen tehtävänä on myös huolehtia siitä, että turvallisuusvarusteet ovat asiallisia ja niitä käytetään oikein. Esimerkiksi monet tallikengät eivät käy ratsastukseen, vaan voivat jopa jäädä kiinni jalustimiin. Väärän kokoinen turvaliivi voi tehdä olon vielä kömpelömmäksi eikä siihen satulassa saa nojata. Pitää opetella ratsastamaan sen kanssa oikein. Turvaliivi ei estä tippumista. Myös kypärän tulee olla pään kokoon ja muotoon sopiva.

Oikeat hevoset


Ratsastukouluissa ja valmennustalleilla hevosten jakaminen ratsastajille on tärkein hetki turvallisuuden kannalta. Ratsastajan pitää pystyä vaikuttamaan hevoseen ja hevosen tulee kestää ratsastajan taso. Kun ratsastuskoulussa on ns. oikeat, turvalliset opetushevoset, ollaan aika kaukana normaalista hevosesta. Normaali hevonen säikkyy aika-ajoin ja reagoi ympäristön ärsykkeisiin. Rauhalliseen tuntihevoseen tottuneelle ratsastajalle voi normaali hevonen olla melkoinen yllätys. Herkempienkin hevosten kanssa pitäisi opetella tulemaan toimeen. Yksi hyvä keino on hevosen käsittely. Jokaisen ratsastajan tulisi saada käsitellä ja hoitaa hevosta, jolla ratsastaa. Pitääkö siis hevosten haku tarhasta jättää henkilökunnalle?

Aikuisratsastajat


Aikuisratsastajat eli ns. tätiratsastajat ovat uusi riskiryhmä, kun puhutaan turvallisuudesta. Ratsastajien aikuistumisen myötä myös vakavien vammojen tiheys on kasvanut. 80 % korvausta hakeneista ratsastajista on yli 19-vuotiaita. Johtopäätöksen voi tehdä sille kantille, että aikuiset loukkaantuvat herkemmin tai hakeutuvat helpommin hoidettavaksi. Aikuiset eivät myöskään ole yhtä ketteriä, kuin lapset ja nuoret. He ottavat useimmin käsillään vastaan pudotessaan tai yrittävät laskeutua jaloilleen.

Yliturvallisuutta


Toimittaja Miia Lahtisella on muutama hyvä pointti turvallisuuden liioittelemisessa. Maneesin tai kentän reunalla ei saa olla takkeja etteivät hevoset säiky. Oksereita harvemmin hypätään. Oppilas ei ehkä osaa laittaa riimua tai hakea hevosta tarhasta. Hevonen on hullu, jos se silloin tällöin lähteekin kulmasta laukalle. Siinä pointteja mietittäväksi!

Tekstin tukena käytetty lähde / referaatti: Hevosurheilu 8.11.2013 / nro 90.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *