Motivaatio tekee paluun.

Motivaatio tekee paluun.

Kun vähiten yrittää, voi vihdoin alkaa onnistua.

Kuten olen muutaman kerran maininnut, on henkilökohtainen motivaationi treenaamisen suhteen ollut nollilla – jopa miinuksen puolella. Nyt tuntuu, että on alkanut nousujohdanne, johon vaikuttaa niin moni asia! Ensinnäkin meidän kenttä alkaa olla tosiaan hyvässä mallissa, pian meillä on n. 60 metriä tilaa (eli pitkän radan verran) harjoitella ohjelmia. Toisekseen olin viikon Marikan luona Järlepassa selvittämässä päätäni ja ottamassa taas itseäni niskasta kiinni. Se tuottikin tulosta. Kukaan ei potki persauksille niin hyvin, kuin Marika! Hän sanoo niin suoraan ja rehellisesti asiat, että oksat pois…

Alkuperäisen suunnitelman mukaan minun piti mennä kolmet kisat Virossa, mutta ne jäivät välistä Akron puuttumisen takia. Alkuviikon olin kipeänä, sillä stressimaha purkaantui. Loppuviikon ratsastin torinruuna Unzilla, joka on sieltä helpoimmasta päästä. Silti onnistuin sössimään useammat tehtävät hienosti… Päivittäiset treenit koostuivat lähinnä takaosakäännöksistä, avotaivutuksista, keskiravista, keskilaukasta, vastalaukoista ja sulkuväistöistä. Menin myös erästä ERL:n kouluohjelmaa läpi harjoitusmielessä. Marika sanoi, että olen selvästi parantanut ratsastustani, vaikka vähän taas alku kangerteli. Olen pantannut kisoihin menemistä vähäisen treenin takia, mutta Marika käski vain mennä ratoja alle. Ihan viisasta, kun tarkemmin ajattelee. Emme Akron kanssa koskaan kehity, jos en kertakaikkisesti vaan mene kisaamaan.

Tullessani viime viikonloppuna kotiin, ratsastin Akron itsekseni maanantaina ja tiistaina. Ensimmäisenä päivänä kangilla ja toisena nivelillä. Oman kehon ja käsien kuntoon saaminen auttoi taas ja hevonen toimi todella hyvin! Janitan kera ruuna oli viikolla kuulemma tapellut, mutta Jesse oli läpiratsastanut sen vielä sunnuntaina. Tein sen kanssa samantyyppisiä harjoituksia, kuin Marikalla. Lisäksi olemme nyt työstäneet laukkaa, etenkin vasemmalle. Olen teettänyt Akrolla tehtävää, jossa laukkaamme pienellä keskiympyrällä, kasaan siitä sulkutaivutukseen ja vielä siitä hitaammaksi puolipiruettiin. Kun ruuna kokoaa itseään ihan sen verran, että on täysin alla, ratsastan heti eteen ja isommalle ympyrälle. Ravissa ratsastan paljon pituushalkaisijalla avotaivutusta ja siitä sulkuväistöä niin, että etuosa menee hiukan edellä. Ja jonkinverran keskiravipätkiä uralla. Pahoittelen, että olen seuraavissa kuvissa ilman kypärää! Tarkoitukseni ei ollut ratsastaa juuri silloin, enkä yleensä mene kypärättä jo oman tekopyhyyteni sekä esimerkillisyyden takia. Etenkään, jos lapsia on maisemissa. SRL:n tallilla on oppilailla kypäräpakko ja siinä asiassa ei meillä jousteta. Yli 20-vuotta ratsastaneena aikuisena uskallan ehkä tämän verran mennä ilman kypärää omalla hevosellani tilanteen niin vaatiessa…

Eilen keskiviikkona tehtiin extemporeen valmennusreissu Orimattilaan ja mentiin Jessen kanssa pitkästä aikaa Pinkille tunnille! Erosin EqB-Teamista viime vuonna, sillä henkilökemiat eivät tiimin kanssa toimineen henkilön kanssa olleet selvät. Pinkkiä vastaan ei ole ollut koskaan mitään pahaa sanottavaa. Pinkki kyseli, millä tasolla olen nyt kisannut ja hiljaa mutisin, että seuraluokkia… “MITÄ??” oli vastaus ja jatkoehtona oli, että menen alueluokkia vielä tällä kaudella. Hmm, joo. Ja on kuulemma kiire pikapikaa saada hevonen ensi kaudelle kansallisiin ja VaB -luokkiin. Jotain harkkari VaB:tä tahtoisin kyllä kokeilla jo loppukesästä. Miksi siis jynssään paikallani, enkä yhtään ota riskejä? 
Jokatapauksessa teimme tunnilla HeA -asioita. Aluksi uralla koottu käynti, lisätty käynti, keskikäynti -siirtymisiä. Sitten hieman samaa ravissa, eli harjoitusravia ryhdissä ja taas päädyssä kevyessä ravissa eteenalas. Nämä tuntuivat Akrolle todella vaikealta, sen on hankala muuttaa ryhtiä ja ruunan mukavuusalue on todella pieni. Jatkoimme ravissa pituushalkaisijalla suorituksia sekä linjalta väistöjä portaikkoina. Pinkki sanoi, että Akrolle suoritustehtävät ovat helppoja (totta), mutta taipumisissa on enemmän työtä. Toisaalta on ihan kiva, että hevonen tulee suorana alku- ja lopputervehdykseen, taipumisten kanssa pystyy tekemään töitä paremmin kuin vinon hevosen. Laukassa teimme uralta täyskaartoja jatkaen vastalaukkaa. Koska olin pelkällä kolmipalalla liikkeellä, alkoi ongelmat laukan kohdalla. Akro kun osaa jyräämisen jalon taidon ja korjaan tilanteen aina yleensä pelkällä kädellä, vaikka pitäisi käyttää niitä keskikehon lihaksia. Muutaman yrityksen jälkeen sain korjattua homman.
Olipahan hyvät treenit! Olin kovin tyytyväinen hevoseen ja itseeni, selvitimme kaikki pyydetyt tehtävät! Jäi oikein hyvä fiilis ja nyt täytyy vain järjestää aikaa, jotta pääsisi tunnille useammin. Viikon kuluttua meillä siis kisat, Hämeenlinnassa Alaspäällä kenttäratsastuksen HeA -ohjelma. Odotan innolla! Kaikista kuvista kiitos Alexille!

Allekirjoittanut

Pennie
Pennie
33 -vuotias hevosalan (ex-)ammattilainen, liiketalouden merkonomi sekä SRL:n I-tason valmentaja. Toimin Playsson.netin ja Hevoslehti RIDE:n taustalla, keskittyen hevosmedian tuottamiseen eri muodoissa. Opiskelen tällä hetkellä kansainvälistä liiketaloutta englanninkielisellä linjalla LAB:issa sekä työskentelen media-alan freelancerina.

33 -vuotias hevosalan (ex-)ammattilainen, liiketalouden merkonomi sekä SRL:n I-tason valmentaja. Toimin Playsson.netin ja Hevoslehti RIDE:n taustalla, keskittyen hevosmedian tuottamiseen eri muodoissa. Opiskelen tällä hetkellä kansainvälistä liiketaloutta englanninkielisellä linjalla LAB:issa sekä työskentelen media-alan freelancerina.

2 thoughts on “Motivaatio tekee paluun.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *