Kysymysten äärellä.

Kysymysten äärellä.

Jos vaikka vihdoin opettelisi ratsastamaan…?

Avasimme tänään Akrobatin kanssa kisakauden ja kovin kuralla on meidän tämän hetken kisataso. Menimme Hämeenlinnassa Alaspäällä B-merkin ohjelman (koska A:ta ei ollut) ja hyvin vähäisellä treenillä lähdin ohjelmaa yrittämään. Soitellen sotaan ja miten se menikään… Meillä ollut kenttä semi-hyvässä kunnossa, eli tilaa ei ole aurauksen takia sitä vähääkään. Kokoilin siis ohjelman kasaan vasta maneeissa verrytellessä. 😀 Ajattelin, että mennään ihan vaan tasotestinä tälle kaudelle tämä ja siltä se vähän tuntuikin. Valmennuksen puute näkyy valitettavasti ja nyt ei oikeasti ole vikaa hevosessa, vaan ihan ohjien toisessa päässä. Tavoite oli 60 %, mutta tulos jäi 58,6 %:iin. Muoto oli koko radan epätasainen, vaikkakin välillä oikein ok. Ratsastaja vaan tuppaa edelleen jäämään p*rkeleen passiviseksi pötköksi kyytiin, jolloin esim. siirtymiset kusee. Homma kimpoilee edestakaisin minun ja Akron välillä, sillä Akro ei pysy nivelillä vielä kokonaan ryhdissä / jaksa kantaa itseään eikä ratsastaja kyllä auta siinä yhtään jököttämällä.

Toisaalta asian voi katsoa myös positiiviselta kantilta. Tiedostan ongelmat eikä 58 % ”treenittä läpi” ehkä olekaan niin huono… Ehkä uskottelen itselleni tai sitten asia on niin. Jesseltä löytyy asiaan parannusehdotuksia ja valmennusvinkkejä, mutta kun ohjeet tulee niin läheltä, en niistä piittaa enkä kyllä aina ymmärräkään. Tiedän mitä minun tulee tehdä, mutten tiedä miten. Jonkin aikaa olen miettynyt, kannattaako minun keskittyä omaan kisauraani, sillä oppilaat ”vievät” suurimman ajan. Enkä mitenkään syyllistä valmennettaviani oman ratsastukseni vähyydestä, mutta johonkin täytyisi keskittyä 100 %. Miten olla yhtä aikaa kunnon valmentaja ja menestyvä kilparatsastaja? Toisilta se onnistuu, minulla vaikeuksia. Tällä hetkellä vahvasti keskittymiseni on siinä, että valmennettavani pääsevät eteenpäin ja kilpailemaan. Minun urani tulee laahaten toisena. Pitäisi saada tasapaino näiden välillä kuntoon ja uskonkin sen löytyvän kun tulee kesä = lisää aikaa saadaan kuvioihin. Lisäksi kentän laajennus tulee todella tarpeeseen! Mietin myös, että olenkohan liian leipääntynyt kisaamiseen? En jännitä, joten vedän vähän sinne päin?

Loppuun kuitenkin tiivistelmä video radasta. Jouduin vähän editoimaan toisen pohkeenväistön pois, sillä Jesse kuvaili välillä kaikkea muuta… 😀 Katsotaan löytyykö jostain kuvia. Huomenna suuntaan taas Vierumäelle lajivalmentajakoulutukseen, seuraavat kisat ajattelin tuupata Mäntsälässä 7.4. ja siellä A:10 (kangilla!!).

Allekirjoittanut

Pennie
Vaaleanpunaisia unelmia ja karvasta kalkkia tarjoilee kolmenkympin paremmalla puolella oleva nainen, joka profiloi itsensä media-alan freelanceriksi sekä pitkän linjan hevosihmiseksi. Hankalaksi huhuttu, mutta oikeasti ihan kiva.

Vaaleanpunaisia unelmia ja karvasta kalkkia tarjoilee kolmenkympin paremmalla puolella oleva nainen, joka profiloi itsensä media-alan freelanceriksi sekä pitkän linjan hevosihmiseksi. Hankalaksi huhuttu, mutta oikeasti ihan kiva.

6 thoughts on “Kysymysten äärellä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *