Kirjoitan Shetlanniponiyhdistyksen lehteen
valmennussarjaa, tässä vitososa!
Viime jaksossa käytiin läpi riding class –ohjelma valmentajan vinkkelistä. Tällä kertaa paneudutaan pintaraapaisun verran hieman toisenlaiseen valmentamiseen. Joka vuosi tämä koskee uusia poneja, poninomistajia sekä ratsastajia, eli nuoren ponin kouluttaminen ja sisäänratsastaminen.
Ennen kuin työt aloitetaan nuoren ponin kanssa, sen tulee olla kasvanut niin henkisesti kuin fyysisestikin. Rakenteen ja lihasten täytyy olla jo ”valmiin ponin” mallin suuntaan ja käsittelyn toimivaa ja asianmukaista. Toki kaikilla on omat koulutusmetodinsa, mutta tämän olen hyväksi todennut meillä koulutuksessa olleiden kanssa. 3-vuotis talvella voi opettaa ohjasajolle tai ajolle sekä liinassa juoksuttamisen alkeet. Keväällä tehdään sisäänratsastus. Ponit saavat lomailla laitumella kesän ja jatkaa vielä syksyllä tovin ratsastusta ennen 4-vuotiskautta.
Ohjasajo ja ajo-opetus
Viime vuonna oma shetlanninponitammani Knuuttilan Lotta kääntyi 3-vuotiaaksi. Koska Lotta oli jo kooltaan iso ja rakenteeltaan hyvin valmis, halusin, että se opetetaan ajolle heti alkutalvesta. Siihen hommaan en yksin tahtonut ryhtyä, joten pyysin apuun ravilinjalta valmistuneen ystäväni Heidin.
Aluksi Lotta totutettiin ohjasajosiloihin, suitset olikin jo tuttu juttu näyttelyreissuilta. Kun ohjasajon opetuksessa päästään kentälle asti, aloitetaan homma niin, että toinen on taluttajan roolissa ja toinen ohjien päässä. Ponin tulee tottua pepun päällä liikkuviin ohjiin ja kevyeen kuolaintuntumaan. Ensin tehdään vain siirtymisiä, eli pysähdyksiä ja eteenpäin liikkumista. Taluttaja näyttää suunnan ja toimii pysäyttäjänä sekä kertoo koska lähdetään liikkeelle. Ohjasajajan tehtävänä on yhdistää ajo-avut taluttajan apuihin niin, että poni oppii toimimaan myös ajajan käskyistä. Pikkuhiljaa taluttaja vähentää vaikuttamistaan ja pyritään siihen, että poni toimii ajajan käskyillä. Nuorten kanssa ääniapujen käyttö on erittäin tärkeää! Maiskuttaminen, ”hyvä” –sanan käyttö jne. Myöhemmin, kun kaasu ja jarru toimii, taluttaja voi siirtyä etäämmälle. Kärryihin totuttaminen onkin sitten hankalampaa, aisat kun tekevät tilanteesta huomattavasti jännittävämmän. Siinä kannattaa olla mukana asiansa osaava ihminen! Kun poni toimii ohjasajaen, on ajolle opetuskin paljon helpompaa!
Työskentely liinassa
Juoksutus on hyvä taito opettaa jokaiselle hevoselle, joskin ei ehkä välttämätöntä. Juoksuttamisesta on apua ratsuttamisen kanssa, kun ponista täytyy esimerkiksi purkaa ylimääräiset energiat ennen selkään nousua. Liinassa ympyrän opettaminen ei ole kovin vaikeaa. Hevoset ja ponit ovat saaliseläimiä, jotka liikkuvat aina takaa eteen. Samalla idealla toimii niin ohjasajo kuin juoksuttaminenkin. Juoksuttaja seisoo ympyrän keskellä ja alkuun voi taas auttava taluttaja näyttää ponille ympyrän linjaa. Kovin pitkään ei kannata ympyrää hinkata käynnissä, sillä ravissa sen muodostaminen on helpompaa ja ponin hallinta mukavampaa. Juoksuttaja ohjaa ponia hieman takaviistosta pyytämällä sitä liikkumaan eteenpäin. Kannattaa taas käyttää ääntä, kertoa mitä ponin tulee tehdä ja missä vauhdissa. Pienestäkin onnistumisesta kiitos ja juoksuttaminen alkaa sujua kerta kerralta paremmin! Heti, kun poni toimii halutusti, on järkevää lopettaa siltä päivältä. Mieluummin liian aikaisin, kuin sitten kun peli on jo menetetty.
Palataan Lottaan. Lotta siis opetettiin sujuvasti ohjasajolle ja ajolle talvella 2011. Se oppi kovin nopeasti ja asiaa helpotti varmasti osaavan auttajan lisäksi myös se, ettei tammalla ole tullut minkäänlaisia traumoja mistään pienen elämänsä aikana. Pari kertaa sitä aluksi hirvitti kärryjen aisat, mutta Heidi piti ponin aivot kiireisinä tehden reippaita ravipätkiä. Vähitellen aisat unohtuivat.
Ratsutus
Keväällä aloitettiin sisäänratsastus, joka ratsutuksessa tarkoittaa sitä ajankohtaa, kun nuori poni totutetaan ratsastajaan sekä perusapuihin että askellajeihin. Se, tehdäänkö sisäänratsastus 3- vai 4-vuotiskeväällä riippuu tietysti ponista. Toiset kypsyvät hitaammin. 4-vuotiaan kanssa ei ole vielä mitään hätää, varsinkin jos kyseessä on shettis. Minulla oli avustajana taitava tyttö nimeltä Roosa ja Lotta otti asian todella hienosti, eikä sitä kiinnostanut oliko selässä silat vai satula. Teimme kuitenkin kaiken taiten, sääntöjen mukaan. Ensin Roosa oli kyydissä hetken mahallaan ja sen jälkeen lyhyitä pätkiä istuen. Siitä siirryimme talutusratsastukseen ja kertasimme apuja samalla lailla kuin ohjasajossa, jotta poni oppi nyt yhdistämään pohkeen käskynä eteenpäin. Mielestäni perustyöt pitää tehdä ensin nuoren kanssa kunnolla, ennen kuin kiirehditään raviin ja laukkaan. Haluan, että poni toimii ratsastajalla hyvin, eli tekee pysähdykset ja kääntyy sujuvasti. Samalla poni oppii myös kääntävän ja taivuttavan pohkeen alkeet sekä sietää ulkoapujen tuen.
Loppukesästä vanhemmat tytöt aloittivat Lotan ratsastamisen niin, että olin mukana neuvomassa. Päästiin ravipätkiin ja lopulta laukannostoihin. Ravi- ja laukkakäskyt on hyvä opettaa liinassa, se helpottaa taas ratsastuspuolta. Koulutusvaiheessa kaikki tehtävät ovat yhteydessä toisiinsa. Syksyllä kokeiltiin lisäksi maapuomeja käynnissä ja ravissa, mutta se ei ole vielä kovin oleellista vaikka poni niistä pitikin. Tänä vuonna, kun Lotta kääntyi 4-vuotiaaksi aloitetaan reippaampi ratsastus. Muutaman kerran viikossa noin 30 minuutin pätkiä. Enemmän siirtymisiä ja laukannostoja sekä hieman maastoilua. Parannetaan ponin ratsastettavuutta. Kesällä otamme startin hyppäämiseen. Lotta ei ole kovin vauhdikas poni, sillä sen mielestä on mukava aina välillä jumittua johonkin kentän nurkkaan. Pitää suhteuttaa ratsastustehtävät ponin energiatason mukaan; laiskalla ponilla paljon herättäviä harjoituksia, kuten siirtymisiä ja reippaalla taas malttia kehittäviä, kuten hidastuksia, pysähdyksiä ja niin edelleen. Shettiksiä yleensä ratsuttavat pienikokoiset ja nuoret ratsastajat, joten valmentajan tai ratsastuksenopettajan tehtävä on auttaa ja kehittää ratsukkoa suunnitelmallisesti!
Mitä ikinä nuoren ponin kanssa tekeekin, täytyy muistaa että etenee rauhassa! Ei pitkiä työpätkiä, vähän kerrallaan, ihan 10-15 minuuttia alkuun. Hyvä muistisääntö on, että 3-vuotiaan kanssa voi puuhailla kolme kertaa viikossa, 4-vuotiaan neljä kertaa ja niin edelleen. Nuori poni oppii oikein tekemisestä eli kiitoksen kautta. Ei koskaan rankaisusta! Tämä on hyvä tehdä selväksi varsinkin lapsille, jotka ovat syystä tai toisesta nuoren ponin kanssa tekemisissä.
Tässäpä tämä aihe tällä kertaa! Selatkaapa blogiani tarkemmin, täällä ajankohtaisesti asiaa ratsutuksesta sekä ohjasajosta. Palataan taas ensi kerralla valmentamisen pariin!
Allekirjoittanut
