Bambestiina

Esteratsastuksen lajiominaisuuksia.

Joku henkilö toivoi estepainotteista postausta – tässä tulee!

Minkälainen on hyvä esteratsukko?

Ratsukolla on paljon yhteisiä ominaisuuksia erillisinä urheilijoina. Erityisesti
heillä tulee olla rohkeutta ja epäröimättömyyttä. Ratsastajalla tulee olla hyvä kyky ennakoida tilanteita, ratsastaa jokaista hevosta tason ja yksilöllisyyden mukaan ja kyky toimia nopeasti eli korjata virheet. Hyvä fyysinen kunto ja paineiden
sietokyky kuuluvat kilparatsastajan ominaisuuksiin. Kehonhallinta, vahvat jalka- ja selkälihakset. Ratsastajan tulee pystyä toimimaan kilpailutilanteessa. Tähän
liittyy myös ns. estesilmä, taito ratsastaa rata “etukäteen”.

Ominaisuuksia voi kehittää monella eri tavalla. Taitoa ratsastamalla paljon erilaisia
hevosia, psyykkisellä valmentautumisella, näkemällä oppimisella ja ratsastettavilla
harjoituksilla. Haastavien ratsastustehtävien lisäksi kannattaa ratsastaa
tapapainoa ilman jalustimia tai harrastaa vapaa-ajalla kuntourheilua. Siihen
kuuluu myös terveellinen ruokavalio ja elämäntavat.

Mielestäni Jessellä & Bambella on hyvä estefysiikka.

Estehevosen tulee – kuten muidenkin kilpahevosten – olla terve ja omata
hyvä kestävyys. Tämä tarkoittaa fyysistä ja psyykkistä sietokykyä kilpailusuorituksissa. Kaikki tietävät, millaista on matkustella hevosen kanssa,
joka ei pysty olemaan rauhassa vierailla paikoilla. Esteratsulla on monia
jalostukseen liittyviä tarpeita; ketteryys, rakenne ja liikkeet. Rakenteeseen
kuuluu vahva takaosa ja kinnernivelet sekä pitkät jalat. Liikkeiden puolesta
pitäisi löytyä vahva, kimmoisa ja elastinen laukka sekä hyvä ponnistusvoima.
Hevosen tulee myös sopia halutulle tasolle, eli on kapasiteetiltaan oikea. Sillä pitää olla “estepää”. Jos ratsastaja pystyy ratsastamaan heikompia hevosia, olisi toivottavaa, että hevosellakin olisi “kyky” pelastaa heikompi ratsastaja. Tärkeintä on kuitenkin ratsukon yhteistyö.

Estehevosen ominaisuuksia voi taas parantaa sillä, että hevosella on oikea
koulutus ja oikeat harjoitteet sekä treenaus ja ruokinta. Pitkällä aikavälillä omaisuuksiin vaikuttaa jalostus (esim. luonne) ja mahdollinen suku sekä rakenne.

Ratsukon yhteistyö kehittyy säännöllisellä harjoittelulla ja peruskunnon
ylläpidolla. Siihen kuuluvat puomitehtävät, mäkitreeni, erilaiset hyppy-
ja lähestymisharjoitukset ja ehkä tärkeimpänä kilpailukokemus. Ratsastajan
ja hevosen keskeinäisen luottamuksen saa pilattua nopeasti teettämällä
ratsastajalle liian vaativia korkeuksia tai liian pitkiä ja vaikeita ratoja.
Sama koskee, jos tehtävät ovat hevosen tasoon nähden liian vaativia tai
hyppyjä tulee liikaa yhteen treenikertaan.

Taidot radalla

Asia mikä tuntuu suomalaisilla esteratsastajilla olevan hukassa on verryttely.
Verkassa otetaan 50 hyppyä kesähelteellä ja sitten ihmetellään kun ei
poni kulkenut. Verryttelyaikataulu tulee siis suunnitella huolella. Mikä
on omalle hevoselle riittävä? Pari kolme hyppyä per suunta ja este?
Kun sitten lähdetään kilparadalle haluamme tehdä parhaimman mahdollisen
suorituksen. Suorituksen pitäisi olla rento, tasapainoinen sekä saada
ratsastettua tiet ja rytmi oikein. Ratsastajan tulee ratsastaa ongelmitta
suhteutetut, sarjat, pidemmät välit, kaarteet sekä eri estetyypit- ja materiaalit.

Jatketaan ensi kerralla siitä, miten voi edellä mainittuja harjoitella!

Tasapaino on yllättävän vaikea asia…

Allekirjoittanut

Pennie
Pennie
31 -vuotias hevosalan (ex-)ammattilainen, liiketalouden merkonomi sekä SRL:n I-tason valmentaja. Toimin Playsson.netin ja Riders Magazinen taustalla, keskittyen hevosmedian tuottamiseen eri muodoissa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *