Perjantaista sunnuntaihin.

Perjantaista sunnuntaihin.

Menoviikonloppu osa 2. pe-su 19.-21.8.

Perjantaina puoli kolmelta hevoset kyytiin ja ajeltiin Lahteen
Takkulan ratsastuskeskukseen. Ohjelmassa oli hartaasti odotettu Piia
Pantsun valmennus. Mukana auttamassa oli Manta ja Aliisa sekä äippä.

Kuten aikaisemmassa valmistautumispostauksessa mainitsin, hieman jännitti
kyseinen tunti Topin kanssa. Aluksi Piia kyseli kaikilta missä mennään
ja sanoikin heti Töpsän näyttävän kenttähevoselta, kun tuli puhetta
sen suvusta (isänä Cajus Aminoffin Rant xx). Aloitimme tunnin sileän työskentelyllä,
joka oli erittäin mieluisaa! Ratsastimme suoralla linjalla kolmea puomia
ravissa ja laukassa, säilyttäen tahdin ja laukassa tietyn askelmäärän.
Topin kanssa Piia käski tehdä paljon puolipidätteitä, jotta ei lähde
juoksemaan alta pois. Tämä jo varsin tuttua… Sitten työskentelyä ympyrällä;
takaosan väistättämistä, pysähdyksiä, peruutuksia, taivuttelua, siirtymisiä
käynnistä raviin ja ravista laukkaan. Paljon tehtävää, mutta oikein antoisaa!
Sain Topin keskittymään olennaiseen ja melkeinpä ensimmäistä kertaa
ruuna tuntui “normaalilta” hevoselta! Piia sanoi, että näkee meidän molempien
(Jessen kanssa) treenaavan enemmän koulupuolta; ei juuri sanottavaa käsissä tai
istunnassa.

Kuvista kiitos Anna Vuoriselle!

Hypyissä teimme puomi / este / puomi -harjoitusta isolta ympyrälinjalta.
Me Töpselin kanssa teimme lähestymisiä hillityssä laukassa ja ravissa,
koska ongelmana ollut liiallinen veto esteelle. Lisäksi syyllistyn yliratsastamiseen
useasti ennen estettä. Kaikkein hienointa oli, että sain Topin tulemaan
tehtävälle rauhassa ja suoriutumaan siitä! Kun muut hyppäsivät vielä
pientä rataa, me jatkoimme erikseen laukka-askelten löytämistä puomeilla.
Pitäisi kuulemma hypätä enemmän, neuvoi Piia, mutta omalta kohdaltani
vastaan tulee sitten fyysiset ongelmat… Jesse olkoon tämän perheen
estestara! Itse en osallistunut enää lauantaille, koska Topi selvitti
perjantain tunnin niin hyvin. Jesse sen sijaan oli Sallin kanssa toisenakin
päivänä, silloin heillä ratatreenit kilpakorkeudella. Tässä Jessen (n. 100-110 cm):

Kerta kaikkiaan uskomaton valmentaja; niin positiivinen ja kannustava!
Osaa muokata tehtäviä kaikentasoisille (lue: Topille) ja neuvoa!
Kiitos Takkulan väelle, tulemme varmasti uudestaan!

Näistä kuvista kiitos Mantalle!

————————————————————————–

Eilen illalla eli lauantaina Jessen valmennuksen jälkeen pakkasin
hevosauton uudestaan, siivottiin tallit sekä pidin kotona parille valmennettavalle
tunnin. Tämän jälkeen Elli autoon ja suuntima kohti Ypäjä Cityä.
Kyydissä tuttuun tapaan myös heppatytöt Malppa ja Palppa. Oltiin perillä
kahdeksan jälkeen ja saatiin Elli hienosti yökylään lainakarsinaansa.
Siitä sitten parin kilometrin päähän Paijaan, josta oltiin vuokrattu
meille omaa yöpymistä varten mökki – hyvin pieni sellainen (ehkä 10 neliötä).
Tämä matkan olimme suunnitelleet kulkevamme pyörillä, mutta eihän siitä
mitään tullut (kiitoksia vaan hilpeästä ajomatkasta), joten loppureissut
ajettiin autolla. Elzan iltaruuan jälkeen totesimme ettei mökissä ole
uunia ja kävimme keskustassa pizzeriassa. Illalla suihkun kautta nukkumaan,
kunhan tytöt saatiin hiljaiseksi joskus keskiyön jälkeen…

Aamulla seiskalta ylös ja tallille, jossa ystävällisesti olikin jo Elli
sovitusti ruokittu. Hevonen kiiltämään ja kamat päälle. Sitten n. 20 min
ratsastusmatka Nuorten Hevosten Festivaalin kilpailupaikalle. Elli ei
ole koskaan ollut niin hyvä kuin tänään – sekä verkassa että radalla!
Ainoa pieni “moka” sattui vasemmassa laukassa, kun tammaa alkoi kesken
kaiken kakattaa ja rikkoi raville… Pitää vielä keskustella siitä miten
pask*nnetaan vauhdissa.

Tuli sekin sitten koettua, jota koskaan en olisi todeksi uskonut, eli
MINUN ja hevosenkin ensimmäinen alueKOULUkilpailu! Prosenteissa jäätiin
tavoitteesta hilkun päähän, saimme 54 %. Jonkunhan sitä häntäpäätäkin täytyy
tuloslistassa pitää… Tuomareilta kovin eroavat pisteet, toiselta mm.
maininta, että “hevosella kauniit korvat ja silmät”, mutta nuoren
pitäisi olla hieman energisempi. Energia on Ellille täysin tuntematon sana…
Ajatuksena minulla oli jättää tämä kausi tähän, mutta haluan kyllä
vielä käydä yhdet seurakisat – jos vaikka osuisi samanlainen groove päälle!

Ellin siltaseikkailu.

Manta kuvasi, kiitos!

Valmentautumisrintamalla ensi sunnuntaina kouluklinikka Hämeenlinnassa,
haetaan sieltä uusia eväitä sekä omalta kohdaltani 17.9. ruotsalaisen
GP-kouluratsastaja Nina Bengtssonin valmennus Virossa Marikan luona
(http://www.dressagebynina.se).

Teitä ilahdutan seuraavaksi jonkinnäkoiselle videopostauksella!

Allekirjoittanut

Pennie
Pennie
33 -vuotias hevosalan (ex-)ammattilainen, liiketalouden merkonomi sekä SRL:n I-tason valmentaja. Toimin Playsson.netin ja Hevoslehti RIDE:n taustalla, keskittyen hevosmedian tuottamiseen eri muodoissa. Opiskelen tällä hetkellä kansainvälistä liiketaloutta englanninkielisellä linjalla LAB:issa sekä työskentelen media-alan freelancerina.

33 -vuotias hevosalan (ex-)ammattilainen, liiketalouden merkonomi sekä SRL:n I-tason valmentaja. Toimin Playsson.netin ja Hevoslehti RIDE:n taustalla, keskittyen hevosmedian tuottamiseen eri muodoissa. Opiskelen tällä hetkellä kansainvälistä liiketaloutta englanninkielisellä linjalla LAB:issa sekä työskentelen media-alan freelancerina.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *