Raha virtaamaan ratsastukseen!

Raha virtaamaan ratsastukseen!

Raviurheilu on nerokasta!

Alex ja hassu raviheppa.



Sattuipa sellainen hassunhauska juttu viime keskiviikkona, että löysin itseni Forssasta, Pilvenmäen lounasraveista. Ehkäpä jo tiedätte tai ainakin arvaatte, etten juurikaan ole raviurheilun suurkuluttaja tai himokannattaja. Olen nähnyt sen touhun hyvät ja huonot puolet, enkä ole koskaan tuntenut sen ihmeempää vetoa sinne päin… Oloni on turvallisempi satulassa (no ei nyt enää), kuin kärryillä. Silti silloin tällöin voin käydä huvin vuoksi raveissa ja ehkäpä suurena uhkapelien ystävänä vähän tototakin.

Rahapolitiikka. Tässä asiassa ravi-ihmiset ovat neroja! Niin paljon, kuin lajiemme välillä onkin ennakkoluuloja ja asenneongelmia, on myönnettävä, että raviurheilu on valehtelematta ainoa mahdollisuus tienata hevosalalla rahaa. Sekä tietty laukkaurheilu, mutta se nyt ei kuulu tähän. Saattaa olla, että lauon tästä lauseesta eteenpäin erittäin stereotyyppisiä käsityksiä. Otetaan se riski.

Ajatellaanpa koko raviurheilua konseptina. Jokaisesta ravihevosesta ei tule aikansa rahamagneettia. Silti tsäänssit saada käsiinsä kultajuoksija on kuitenkin todennäköisempää, kuin omistaa edes kv -tason estehevonen. Syynä tähän jo pelkästään se, että etenkin lämminverisiä ”tuotetaan” aikamoista haipakkaa. Varsoja syntyy tehokasta tahtia, joten otanta on laajempi. Osa päätyy ratsupuolelle ja toiset… no, kyllä te tiedätte. Eli pointti 1) jokainen varsa tuo toivoa pulleasta tilistä. Kun varsa alkaa olla parin vuoden iässä, sen treenaaminen alkaa. Tästä saa myös hyvät tienestit, jos olet edes jonkinverran asiasi osaava valmentaja. Tämäkin toki mielipidekysymys. Ravihevosten treenaaminen on mielestäni hienosti hinnoiteltu, enimmäkseen päivä- tai viikkotaksalla. Harvemmin sitä ratsupuolella näkee. 2) Treenaamisesta saattaa jopa tienata jotain. Puhumattakaan sitten ohjastajien ajopalkkioista jne. Jos olet hyvä, tienaat hyvin. Statistiikka kertoo kyllä missä mennään.

Ei nyt jäädä pyörittelemään pelkkää valmennusta, vaan paneudutaan itse asiaan – ravikilpailuihin. Kuinka me ratsuihmiset olemme niin helvetin tyhmiä kilpailujärjestelmän(kin) suhteen? Ensinnäkin, ravilähdöissä ei aina välttämättä ole osallistumismaksuja. Ja tottakai me maksamme riemuiten 20 euroa siitä, että saamme rynkyttää sen K.N. Specialin ja ehkä voittaa näppylähanskat. Raviurheilussa keskitytään olennaiseen, eli rahan tienaamiseen. Millä sitä sitten tehdään? 3) Vedonlyönnillä.

Suurin osa varmaan tietää miten vedonlyönti toimii. On panos, kerroin ja sitä kautta voittosumma. Mitä epätodennäköisempi voittaja, sitä suurempi kerroin ja voitettava raha. Vaikkei olisi missään muodossa hevosihminen, ravien toto -pelaaminen houkuttelee. Kaikki ne kantakuppiloissa roikkuvat sedät tietävät hevosista juuri tarvittavan verran (ei mitään), mutta osaa kertoa kaikista käsiohjelman hevosista omat pelivihjeensä. Tarvitsee vain olla analyyttinen. Pelirahoilla raviurheilu on kannattavaa. Niiden vanavedessä huolletaan raviradat ym. Hypoteettisesti oletettuna hyvän hevosen ympärillä käteen jääkin rahaa. Minun hevoseni ovat aina juosseet rahaa – poispäin tosin. Miksi vedonlyöntiä ei siis voitaisi siirtää myös ratsastusurheiluun?

Suomessa isoimmissa ratsastuskilpailuissa on ollut toto -testausta, esimerkiksi Helsinki International Horse Show’ssa. Tiedänpä pari ihmistäkin, jotka ovat muutaman satkun niissä voittaneet. Totoaminen World Cupin suhteen on ihan järkeenkäypää, kuitenkin tuolla tasolla raha liikkuu muutenkin. Saattaahan tämä olla hieman absurdi ehdotus, mutta miksemme toisi vedonlyönnin jännittävää aspektia vaikkapa 1- tai 2 -tason kilpailuihin (vs. lounasravit)? Miettikää mikä fiilis katsomon puolella, kun äidit ja isät totoaa oman Pirkko-Petterin suorituksesta ja antavat pelivihjeitä toisilleen. ”Ymmärtääkseni Virtasen Lotan poni on ollut rokotuksen jälkeen hetken poissa pelistä.” Pienet lasten ponit saisivat kerrankin arvoisensa kunnioituksen takaperälän seuramestaruuksissa! Kouluratsastuskin muuttuisi mielenkiintoiseksi. Tästähän seuraisi vain nousujohdanne! Kotivalmentajia alettaisiin taas arvostaa, lasten ja nuorten treenaamiseen panostettaisiin, parempia hevosia rantautuisi ihan harrastajille ja ratsastusseurat saisivat tukuttain rahaa pystyttää uusia maneeseja joka torppaan, ihan jo kaupungin puolesta! Ja mikä hienointa – ne (pakkotalli)elämäänsä kyllästyneet poikaystävät ja aviomiehet saataisiin kiinnostumaan muijiensa harrastuksesta ja jopa saamaan rahaa joskus takaisinkin päin…

Okei, taidettiin vähän ajautua ohi realistisuuden. Jossain vaiheessa eteen tulee kuitenkin eettiset ja moraaliset kysymykset. Lajista riippumatta, kuinka kauan ja missä määrin on oikein tienata puolustuskyvyttömän elävän eläimen kustannuksella? Monesti raviurheiluun vedetään mukaan epäeettisyys ja hevosten hyvinvointi. Ääripäitä on myös ratsupuolella. Kuinka hyväksyttäviä ovat tehdasmaiset ratsastuskoulut? Oli ratsu- tai raviurheilussa mukana, harrastelijat eivät ole aina yhtä perillä asioista, kuin huippuammattilaiset. Ravipuolella niitä kaikkein rahakkaimpia hevosia myös hoidetaan sen mukaan, samoin olympiatason ratsuja. Se ehkä ehkäisee isoimpia loukkaantumisia, mutta ei aina. Osaamattomissa käsissä hevonen on aina osana riskipeliä.

Ai niin, tiedättekö miten meillä meni lounasraveissa? Alexin ansiosta voitettiin 31 euroa ja se virtasi suoraan ratsastukseen Maunon uusien suojien muodossa. Jospa raviurheilu alkaisikin rahoittaa ratsastusta…

Allekirjoittanut

Pennie
Vaaleanpunaisia unelmia ja karvasta kalkkia tarjoilee kolmenkympin paremmalla puolella oleva nainen, joka profiloi itsensä media-alan freelanceriksi sekä pitkän linjan hevosihmiseksi. Hankalaksi huhuttu, mutta oikeasti ihan kiva.

Vaaleanpunaisia unelmia ja karvasta kalkkia tarjoilee kolmenkympin paremmalla puolella oleva nainen, joka profiloi itsensä media-alan freelanceriksi sekä pitkän linjan hevosihmiseksi. Hankalaksi huhuttu, mutta oikeasti ihan kiva.

5 thoughts on “Raha virtaamaan ratsastukseen!

  1. Ratsuihmiset on tosiaan tyhmiä tässä suhteessa – meille tarjottiin TOTO-mahdollisuutta HIHS:ssa, mutta kuinka kävi? Vedonlyönti oli niin säälittävän vähäistä, että Fintoto tuli siihen tulokseen, että ratsastusurheiluun ei kannata vedonlyönnin kautta panostaa… Probleema taitaa olla siinä, että ratsupuolen harrastaminen on niin kallista puuhaa, että sieltä ei liikene sitä kymppiä tai kahta vedonlyöntiin, joka järestelmänä tukisi koko lajia, sen sijaan Pirjo-Petteri tarvitsi juuri uudet Equilinen sukat, jotka maksoi 30€…

    1. Pitäisikin miettiä MIKSI ratsastusurheilu on kalliimpaa, kuin esim. ravitoiminta. Oisko asenteessakin ongelmaa, elitistisiksi leimattu…

  2. Rahapelit on maailman yksi tuottavimmista asioista, sillä talohan siitä jää melkein aina voitolle = rahaa lajin tukemiseen. Vähän veikkaan että konsepti ratsastuspuolelle täytyisi hieman muunnella tuosta toto-versiosta ja liiton pitäisi olla tässä mukana. Onnistuuko sellainen? Epäilen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *