You don’t miss it, until it’s gone.
Tein pari viikkoa sitten hankalan päätöksen juteltuani tuttujen kollegojen ja ratsuttajien kanssa. Päätin, että Akro haetaan takaisin kotiin, jotta voin seurata paremmin sen treeniä ja osallistuakin siinä. Lotta piti ruunasta hyvää huolta ja olenkin hänelle kiitollinen kaikesta. Kuitenkin tuntui, että jokin puuttui kun Akro ei ollut kotona… Pieni ongelma tuli siinä vaiheessa eteen, kun meiltähän puuttuu tällä hetkellä kuljetuskalusto. Vetoauto tulee vuoden vaihteessa, mutta traileri puuttuu. Niinpä meidän hevoshieroja Minna lähti omalla maasturillaan ja kopillaan mukaan ja saatiin Akro haettua Tapaninpäivänä Ypäjältä. Reissuun meni viitisen tuntia. Akro-parka vaan on niin iso, ettei meinannut edes tuollaiseen extraleveään Umeåån mahtua. Onneksi ruuna on kiltti ja jöpötti paikallaan koko matkan nätisti. Kotona ilme kirkastui, kun tajusi missä ollaan!
Seuraavana päivänä pääsi Tessan kanssa tarhaan ja aloitti heti oksien karsimisen koivuista (sohi yhdellä myös Tessaa). Roosa ratsasti illalla hetken ilman satulaa ja Akro oli oma itsensä. Ja siksi ilman satulaa, että myin epäsopivan Kiefferin pois. Tänään hain aamulla postista paketin, jossa oli meille Stübben Romanus -koulusatula. Jännitti, mutta sopi se sitten kuitenkin! Roosa ratsasti uudestaan päivällä ja otin vähän kuvia. Kivasti kulki! Kenttä oli vielä jonkin aikaa sitten järkyttävässä kunnossa, kun maa jäätyi. Nyt parempi, kun lunta tullut ja kuopat tasoittuneet. Meillä kun ei ole peltoa missään sängellä, ainoastaan kynnettynä… Huomenna voisi harkita maastoon menemistä!
Ja hei – käykää tykkäilemässä mun postauksista Hippolassa!
Allekirjoittanut
Hei, eli satula kävi? Hienoa!
Löysinkin blogisi Hippolasta 🙂
Juu sopi, kiitos! Tosin jouduttiin laittamaan Mattesin Correction Pad alle kun ruunalla niin vähän säkälihaksia… :/