Eniten vtuttaa toiset hevosihmiset.

Eniten vtuttaa toiset hevosihmiset.

Siis ARGHHH!!



No niin, nyt on sitten taas hyvä aika vetää kukkahattu tiukasti korviin asti ja laittaa ruusunpunaiset lasit päähän. Sen jälkeen voitte kommentoida minulle jotain nasevaa. Tiedän, että suututan taas ne tietyt ihmiset tällä. 😉 Mutta olen niin kyllästynyt toisiin hevosihmisiin! Mikään ei ole niin susi Hevosihmiselle, kuin toinen Hevosihminen! Jonkin aikaa olen seuraillut ihmisten Facebookkeja ja nähnyt kisoissa ym. tapahtumissa väkeä ja voi kiesus. Enkä nyt aio nostaa itseäni muiden yläpuolelle ja olla yltiöpäisen tekopyhä. On minussakin ollut ja on vieläkin vikaa hevosihmisenä, mutta uskokaa tai älkää, olen oppinut nöyryyttä.

1. Oma kehu haisee – ja pitkälle


Mikä siinä on, että oma on aina paras? Ja vaikkei olisikaan paras niin öö… on silti? Mielestäni positiivisuus ja ylitsevuotava kehu on kaksi eri asiaa. Vaikka oma valmennettava ratsukko tai itse olisikin viimeinen, niin vika oli saletisti tuomarissa tai ratamestarissa. Tai sitten oma kasvatti on niin helkutan lahjakas, että kaikki valmentajat kehuu sitä, näytti se sitten pellossa kasvaneelta tai ei. Valmentajilla ja ratsastuksenopettajilla meneen AINA tunnit ihan superhyvin. Koskaan ei kukaan putoa tai ole ymmärtämättä harjoituksia. Ihan oikeasti, melkein 10 vuotta valmentaneena voin sanoa, että silloin tällöin tunnit on ihan sietämättömiä hevosen, ratsastajan tai itse opettajan puolesta. Silloin pitää vaan tsempata ja vetää tunti pokalla läpi. Minusta on erittäin hyväksyttävää olla ylpeä tai kehua, kun siihen on aihetta. Turhan päiväinen oma mahtavuuden pönkittäminen ja käsittämätöntä. Hevosihmisen pitää aina olla paras.

2. Älä ihmeessä suosittele muita


Ja sitten tämä, liittyen vähän edelliseen omakehuun. Hevosihminen ei juuri koskaan voi kehua tai suositella toista Hevosihmistä. JOKAISESSA on jotain vikaa tai muita outoja piirteitä, mikä estää ko. henkilön palveluiden käyttämisen. Ja jos ei itsellä ole huonoja kokemuksia, niin naapurin Pirkolla ainakin. Ja odotappa jos erehdyt kysymään suosituksia Foorumilla. JOKAINEN on paska tai hevosen rääkkääjä. Tai mielenvikainen, luonnevammainen tai veloissa. Tai sitten suositellaan niitä kahta henkilöä, joita kukaan ei uskalla (lukuunottamatta niitä kahta rohkeaa valittajaa) haukkua tulosten perusteella, olivat ne kuinka mulkkuja tahansa oikeasti. Kaikilla hevosihmisillä pitäisi olla nyrkkisääntöjä se, että pitää mielessä, jos joku tekee jotain alaa hyvin. Silloin voisi ihan hyvin vinkata tarvitsevalle. Joskus voisi myös vaikka satunnaisesti kehua jota kuta, eikä vaieta. Pitää olla rohkeampi kehujen suhteen!

3. Valita aina


Mikään ei ole Hevosihmisellä koskaan hyvin. Kerta toisensa jälkeen löytyy uutta valitettavaa. Huono hoito tallilla, liian lyhyt tarhausaika, ratsastuskoulun opettaja ei opeta tarpeeksi, loimet kastuu sateella, kengittäjä on kallis jne. jne. Kaikki pitäisi olla mutkatonta ja ilmaista, mutta hei – welcome to the life. Miltei jokaiselle asialle voi loppupelissä tehdä jotain, mutta se on sitten kiinni omasta panoksesta ja jaksamisesta. Sitten jos valitat jostain oikeasta asiasta, niin liioittelet, olet väärässä tai valitat turhasta (ks. tämän kappaleen alkuteksti). Tähän liittyy myös tuo 2. kappaleessa mainittu kehuminen. Ei voi kehua, negatiivinen palaute on aina kannattavaa ja toimii ”rakentavana kritiikkinä”. Kummallista, että toiset ovat aina tyytyväisiä vähään ja pieniin asioihin.

4. Vedetään esiin kateuskortti


Jos sitten joku Hevosihminen antaa toiselle ”rakentavaa kritiikkiä” aiheesta oli siihen syytä tai ei, vedetään esiin se perinteinen kateuskortti. ”Sanot noin, koska taidat olla itse kateellinen.” Kertokaa miksi olisin kateellinen esim. ex-ravureiden ratsastajille, omistaessani useamman puoliverisen? Koska sisäisesti halavan ex-ravuria palavasti? Ei kai… (Ehkä siksi, että he ylipäätään voivat ratsastaa, toisin kuin allekirjoittanut.) Koskaan ei voi sanoa omaa mielipidettään, ilman että joku leimaa kateelliseksi. Olemmeko me hevosihmiset aina niin kateellisia, jotta sitä on helppo käyttää (teko)syynä? Joskus voisi miettiä, onko kritiikillä perua ja jopa muuttaa omaa mielipidettään, kuunneltuaan toisen perusteet. Jos emme olisikaan aina vain kateellisia vaan omaisimme asiaamme pointin.

5. Seli seli seli seli


Hevosihmiset ovat taitavia selittelijöitä ja selittäjiä. Juttua löytyy asiasta ja todella kaukaa sen vierestäkin. Jos jokin mättää hevoshommissa, osaa Hevosihminen varmasti selitää asian pohjimmiltaan. Tällöin kukaan ei varmasti epäile, että Hevosihminen olisi tehnyt jotain ehkäpä väärin. Minulle sanottiin aikoinaan eräällä tallilla, että minulla on töiden suhteen aina selitys. Piti silloin paikkansa ja pitää nytkin. Hevosalalla oppii selittelemään, kuten huippu-urheilussa konsanaan pitääkin. Niinhän Suomen olympiapurjehtijakin tuli viimeiseksi, koska peräsimeen oli perkeles vie tarttunut muovipussi! Hevosihmiset ovat myös auttamattomasti avuttomia. Välillä kysytään sellaisia kysymyksiä, että herää jo itsessään kysymys, miksi tuo omistaa edes hevosen. Avuttomuuden paras kohta on selittely. ”En ole täysi idiootti, mutta kun…” Toinen rasittava Hevosihmistyyppi on selittäjät. He selittävät ummet ja lammet kaikesta mahdollisesta oman hevosen vaivoista globaaliin ilmastonlämpiämiseen. He selittävät vaikkei kukaan olisi mitään kysynytkään ja äärettömän mielellään jakavat myös neuvoja muille (halusivat he tai eivät). Selittäjillä on joka kerta ratkaisu ongemiin, he ovat hevosmaailman besserwissereitä parhaimmillaan. Välillä heiltä saattaa saada jotain hyödyllistäkin neuvoa.

Puuh. Näitä olisi voinut jatkaa enemmänkin, ehkäpä tulee kakkososa? Ja olen aika varma, ettei kukaan uskalla tulla enää mulle puhumaan kilpailupaikoilla tai tallissa, etteivät joudu leimatuksi. 😉 Arvatkaa vaan, löytyykö minusta jokaista edellä mainituista. Liika ylpeä (ja huumorintajuton) ihminen ei pysty myöntämään sitä.

Anyhow. Olemme ensi viikonlopun Ypäjällä, joten palataan asiaan sieltä. Sillä välin kannattaa seurata meitä Instagramissa nimillä pennieplaysson ja alexsuuri.




Allekirjoittanut

Pennie
Vaaleanpunaisia unelmia ja karvasta kalkkia tarjoilee kolmenkympin paremmalla puolella oleva nainen, joka profiloi itsensä media-alan freelanceriksi sekä pitkän linjan hevosihmiseksi. Hankalaksi huhuttu, mutta oikeasti ihan kiva.

Vaaleanpunaisia unelmia ja karvasta kalkkia tarjoilee kolmenkympin paremmalla puolella oleva nainen, joka profiloi itsensä media-alan freelanceriksi sekä pitkän linjan hevosihmiseksi. Hankalaksi huhuttu, mutta oikeasti ihan kiva.

11 thoughts on “Eniten vtuttaa toiset hevosihmiset.

  1. Jep! Näitä löytyy joka lähtöön… Enkä voi sana etten itse olisi muutamassakin roolissa käynyt 😉 nää tekstit avaa silmiä siihen, että kun löytää osan itseään tästä alkaa miettiä, että mitä ihmettä siellä oikein tekee. Ja voisko mahollisesti vaihtaa roolia ? Kirjotappa jossain vaiheessa teksti hyvästä hevosenomistajasta – joko huumorilla tai ilman.

  2. Hahah, aivan huippu teksti! Pisti vähän miettimään omaa ja muiden käytöstä. Heti tunnistin muutamat ihmiset tästä tekstistä, minä mukaan lukien. 😀 Lisää tällaisia!

    Milla // Milla Anniina

  3. Osu ja uppos kyllä ihan reippaasti! Kuinka monta kertaa oon itsekin ajatellu noita kaikkia asioita. Ja kyllä olen varmasti myös syyllistynyt niihin 🙂

  4. Tää oli tosi kiva postaus ja oot niiin oikeassa! Huomasin kans itsessäni jotain noista piirteistä, esim. tää selittäjä 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *