Kakkajuttu.

Kakkajuttu.

Talliyrittämiseen kuuluu päivittäistä ”luovaa” työtä.


Hävettää näyttää teille kuvia meidän maalaistallin karsinoista, mutta… Olen ehkä siitä harvinainen talliyrittäjä, että teen oikeastaan päivittäin itse tallityöt (yleensä Alexin kanssa). Asiaan tietysti vaikuttaa se, että tallimme on pieni ja siten helppohoitoinen, plus etten pysty palkkaamaan tallityöntekijää. Hyvin se menee näinkin ja pysyy jonkinlainen fyysinen kunto yllä… 😉 Työssäoppijoita, TET-läisiä ja muita harjoittelijoita on silloin tällöin. Tässä nyt tällainen pieni kuvamuotoinen postaus, miten meillä siivotaan karsinat. Mielenkiintoista, todellakin.

1. Oikeat työvälineet

Kolmella perusasialla mennään jo pitkälle; kottarit, talikko ja luuta. Kottareitahan on miljoonia eri malleja, suosin tavallisia yksirenkaisia, keskikokoisia kärryjä. Isot kottarit on mielestäni liian raskaita ja vaikeita käsitellä. Keskikokoisiin kottareihin mahtuu riittävästi tavaraa, yksi tosi sotkuinen karsina tai kaksi vähän helpompaa tapausta. Jokaisella on myös oma mieltymys talikkoon, mutta tärkeintä on se kumpi kätinen olet (kahva vasemmalle tai oikealle) ja talikon pituus. Liian lyhyt tai pitkä talikko aiheuttaa käsi- ja selkäkipuja. Ns. koppatalikko on tehokas nopeaan siivoukseen, mutta kokemattomalle hankala kapistus. Halvimmat varret ja talikko-osat hajoaa alle kuukaudessa, kalliimmat kestää ja on pidemmällä tähtäimellä parempi sijoitus. Luudissa suosin Sokevan käsintehtyjä, ne kestää pidempää vaikka ovatkin hintavampia (25 eur / kpl). Muoviset ja halpahallin luudat ei kestä kovassa käytössä.
2. Yleissilmäys

Jokainen hevonen ja poni on yksilö karsinakäyttäytymiseltään. Toiset on oikein siistejä, toiset pahimpia painajaisia… Vieraassakin tallissa oppii nopeasti jokaisen karsinan siivoustaktiikan. Meillä on Akro ehkä pahin, se pyörii kakat ja pissat sekaisin, kun taas Nanna ei pissaa karsinaan ollenkaan (kyllä, sitä täytyy pissittää tai viedä pikapikaa tarhaan) ja tekee kakat yhteen kasaan. 
3. Siivoustekniikka

Kaikkihan tallitöitä tekevät opettelevat omat rutiininsa ja tekniikkansa hoitaa karsinoiden siivouksen. Minä aloitan karsinan kääntämisen oikealta vasemmalle eli vastapäivään. Meillä on purukuivitus eikä siis esim. turvepatjaa, kuten monella tallilla. Karsinat käydään joka päivä kokonaan läpi. Käännän puhtaalta näyttävät ensin reunalta ja jatkan siitä kohti lantakasoja. Matkalla otan eteen sattuvat virtsat ja lantakikkarat. Puhtaat, läpi käydyt purut kasaan keskelle keoksi.
4. Keon levitys

Kun koko karsina on käännetty ja puhtaat purut kasattu keskelle, kerään vielä alle kierineet kikkareet ja levitän sen tasaiseksi ”patjaksi”. Olen oppinut vuosien saatossa, että keskelle jätetty iso keko aiheuttaa ongelmia piehtaroiville yksilöille. Muutaman kerran olen vetänyt riimunnarulla onnettomia varsoja seinän ja kasan välistä… Meillä ei ole purun suhteen käytäntöä ”kottarillinen lantalaan, saman verran uutta purua tilalle” vaan purun saannin mukaan. Ostamme purut suoraan parilta puusepänliikkeeltä, joskus paketeissa Agrimarketista. Nyt olemme miettineet siirtymistä olkipellettiin hinnan ja tehokkuuden takia. Karsinoissa tulee kuitenkin olla aina noin nilkkaan asti kuiviketta tai mielellään enemmän. Taloudellinen siivoaminen ratkaisee paljon, vain likaiset purut pois ja huolellinen puhtaan purun erottelu. Ei siis turhaa tuhlaamista. Tämä yleensä hankalaa, jos on uusia, vähän karsinoita siivonneita apulaisia.
5. Viimeistely


Lopuksi siis keko on levitetty ja puhdasta purua tarvittaessa lisätty. Reunoille jää purua hieman ohuemmalti ja keskellä taas saa olla hieman runsaammin, jotta purut eivät heti ole hevosen piehtaroidessa pitkin seiniä. Meillä karsinassa lakaistaan ”hajurako” oven puolelle, etteivät purut mene käytävälle oven tai seinän alta. Se antaa myös siistin ulkoasun ja loppusilauksen. 
Onko sinulla hyviä kikkoja karsinoiden puhdistukseen? / Miten teillä toimitaan?

Allekirjoittanut

Pennie
Vaaleanpunaisia unelmia ja karvasta kalkkia tarjoilee kolmenkympin paremmalla puolella oleva nainen, joka profiloi itsensä media-alan freelanceriksi sekä pitkän linjan hevosihmiseksi. Hankalaksi huhuttu, mutta oikeasti ihan kiva.

Vaaleanpunaisia unelmia ja karvasta kalkkia tarjoilee kolmenkympin paremmalla puolella oleva nainen, joka profiloi itsensä media-alan freelanceriksi sekä pitkän linjan hevosihmiseksi. Hankalaksi huhuttu, mutta oikeasti ihan kiva.

8 thoughts on “Kakkajuttu.

  1. Meillä tallilla on turve kuivikkeena, muttei kuitenkaan turvepatjaa, joten putsataan samalla tyylillä kuin tekin ja säästölinjalla myös 🙂 Tosin itse otan ensin pissit pois, kun kaikki on ruunia ja pissaa keskelle, paitsi yksi tamma ja sen jälkeen alan kasaamaan kekoa, kuten tekin 🙂

  2. Hyvin kirjoitetyu postaus !! 🙂

    Mulla on aika sama tyyli kuin sulla. Kerään siis puhtaat purut kasaksi. Hyväksi ja nopeaksi todettu kikka kyllä ! Yleensä kyllä jätän joka puolelle noin 10-20cm reunukset ilman purua.

  3. Muutoin siivoan samoin, mutta en kasaa puruja keskelle karsinaa. En myöskään käännä joka kerta välttämättä koko karsinaa, sillä oma ruuna on sen verran puhdas 🙂 Mutta itselleni karsinan siivous on hyvin terapeuttista hommaa, ja ehdottomasti lemppari tallihommista 😉 Kiva postaus, ja itse asiassa ihan mielenkiintoinen 😀

    http://pirinransu.blogspot.fi

  4. Itse olen töissä 34 hevosen tallilla ja meillä on käytössä olkipelletti. Ennen oli puru ja täytyy sanoa että aikaa ja kuiviketta säästyy aivan älyttömästi. Hyvinä päivin (edellisenä päivänä ollaan kuivitettu yms.) yhteen hieman isompaan kottariin mahtuu viisikin "vaikeaa" ja myllättyä karsinaa. Meillä kaksi ihmistä hoitaa päivittäin kaikki karsinat eikä tunnu ollenkaan niin raskaalta kun ennen purun kanssa, kun ei tarvitse kääntää karsinoita ympäri, vaan tehdään patjaa samallalailla kuin turpeen kanssa. 🙂 Suosittelen lämpimästi olkipelletin kokeilemista!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *