Still alive.

Still alive.

…mikä on kun ei onnistu?


Ajattelin nyt taas vihdoin päivittää vähän blogia. Olen viimeiset kaksi viikkoa ollut jonkinnäköisellä sairaslomalla. Tarkoittaen siis käytännössä sitä, että ratsastusta takana ehkä pyöreät nolla tuntia, tallitöitä vähän ja tuntien pitoa jonkin verran. Syynä tähän se, että kärsin erilaisista vatsaongelmista ym. tulehduksista, jotka kaikki stressiperäisiä. En ymmärrä mistä tämä johtuu, ilmeisesti töitä ja menoa ollut vain liikaa. Olen yrittänyt nollata päätä, pysyä levossa ja katsella vaan telkkaria sekä leipoa. Ilman Alexia talli ei pyörisi näin sujuvasti, Jesse pitänyt tunteja ja he ovat Janitan kanssa ratsastaneet Akroa. Mun hieno hevosen viikkosuunnitelmakin kusee pahasti ja ärsyttää, kun ei pysty ratsastamaan edes omaa hevostaan, kun maha niin hellänä…
Olen koko pienen ikäni ollut paha jännittäjä ja saanut vatsanpuruja pienistäkin asioista. Edelleen olen samanlainen osittain, aikuisiällä vaan oppii sietämään, peittämään ja selättämään stressin tai jännityksen. Sitten se vain purkautuu jotenkin näin. Vuonna 2008 oli mennä kaikki pieleen, kun ajauduin opiskeluiden takia burn outin partaalle. Se on jotain, jota ei halua 21-vuotiaana kokea. Onneksi viisas ryhmänohjaajamme ymmärsi tilanteen ja neuvoi jatkamaan yrittäjän oppisopimuksella. Sitä kautta pääsin kuopasta ylös enkä halua sinne enää takaisin!

Pitäisi oppia priorisoimaan elämän asioita tärkeysjärjestykseen. Kaikkeen ei voi vaikuttaa vaikka kovasti tekeekin kaikkensa sen eteen. Pitäisi oppia luovuttamaan ja antaa asioiden järjestyä omalla painollaan. Ja jos ei järjesty, niin shit happens. ”Älä stressaa” on aika tyhjentävä neuvo mitä olen tutuilta kuullut. Jep – sanonkin aivoille ja keholle, että nyt riitti, lopeta huolehtiminen. 
Viikonloppu on vapaa tunneista ja tarkoituksena olisi viettää sunnuntai Helsinki International Horse Show’ssa Alexin kanssa. Viime vuonna olin siellä töissä; nytkin piti, mutta en saanut majoitusta järjestymään. Ehkä parempi näin. Koreilen kuulemma silloin tällöin areenan jättiscreenillä H & R -lehden mainoksessa… Ensi viikolla jatkan normaalisti tuntien pitoa ja koitan päästä jo viikonloppuna satulaan. Kahden viikon kuluttua olisi EqB-Teamin valmennus ja rataharjoitukset. Ajattelin osallistua sekä Akrolla että Romantikalla. Haaveena olisi mennä Akrolla VaB:n ohjelma ihan huvin ja urheilun vuoksi. Vaihdot sujuu jo aika hyvin. P.S. Alexilla on kengitysbisnes alkamassa, kävi jo ekat hevoset laittamassa Janakkalassa. Jos etsitte kengittäjää/vuolijaa Päijät-, Kanta-Hämeen tai Uudenmaan alueelta > http://kengitys.playsson.net/

HUOM! Laittakaa mulle ehdotuksia ja aiheita mistä haluaisitte postauksia!

Allekirjoittanut

Pennie
Vaaleanpunaisia unelmia ja karvasta kalkkia tarjoilee kolmenkympin paremmalla puolella oleva nainen, joka profiloi itsensä media-alan freelanceriksi sekä pitkän linjan hevosihmiseksi. Hankalaksi huhuttu, mutta oikeasti ihan kiva.

Vaaleanpunaisia unelmia ja karvasta kalkkia tarjoilee kolmenkympin paremmalla puolella oleva nainen, joka profiloi itsensä media-alan freelanceriksi sekä pitkän linjan hevosihmiseksi. Hankalaksi huhuttu, mutta oikeasti ihan kiva.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *