Vastaus shettisratsukoista.

Vastaus shettisratsukoista.

”Mitä mieltä olet shetlanninponien ratsastajien painorajoituksista ja pituusrajoituksista? Mikä on mielestäsi hyvä?” – Kenttäratsastajaksi Pyrkivä

Kun puhutaan pikkuponien, etenkin shetlanninponien ratsastajien kokoon liittyvistä asioista, saadaan paljon kuohuntaa aikaiseksi. Usein pointtejaan laukovat ihmiset, jotka eivät sen enempää asiasta tiedä tai ole tutustuneet kyseiseen rotuun. Shetlanninponi on vahva ja sitkeä pieni hevonen, joka raatoi vuosisadan verran kaivoksissa vetäen painavia hiilikuormia. Tässä suora lainaus Suomen Shetlanninponiyhdistyksen (shettis.com) sivuilta: ”Shetlanninponin ratsastajan tulisi olla sopivan kokoinen, jotta ratsastus olisi mukavaa sekä ponille, ratsastajalle kuin sitä seuraavillekin. Voidaan ajatella, että isompikokoisen (säältään yli metrisen) ja hyväkuntoisen sekä niin sanotusti ”oikein päin kulkevan” shetlanninponin ratsastajan painoraja olisi n. 50 kiloa. Pienemmillä, 90-100 cm korkeilla, shettiksillä ratsastajan pituus on erityisen huomion arvoinen. Yhdistys suosittelee, että alle 100 cm korkuisen ponin ratsastaja olisi alle 140 cm ja yli 100 cm korkuisen ponin alle 150 cm pitkä. Ratsastajan kokoon tulee kiinnittää erityistä huomiota etenkin säännöllisessä liikutuksessa.”

Minä en ole määrittänyt koskaan shetlanninponieni ratsastajille yhtä tiukkia kokorajoituksia (ja minulla on shettiksiä ollut aika liuta). Mielestäni terve maalaisjärki on sitäkin parempi mittapuu. Pitkä, laiha ratsastaja voi hallita raajansa – jotka tässä tapauksessa siis jalat – paremmin, kuin lyhyt, tukevampi ratsastaja. Omilla shettiksilläni olen pitänyt ”noin” mittana, että yli metrisillä shettiksillä max.160 cm ja 55 kg ja alta metrisillä max. 150 cm ja 50 kg. Sekin riippuu paljolti ponin rakenteesta. Vanha englantilaistyylinen shettis jaksaa paljon paremmin ns. isompaa ratsastajaa, kuin kevyt ruotsalaistyyppinen raviponi. Shettisratsastajien koon puolesta ollaan vähän liian herkkiä…

En tarkoita, että jokainen jättipitkä tai raskasluinen ratsastaja voisi näillä perusteilla mennä kaikilla yli 100 cm shettiksillä. Järki päässä pääsee jo pitkälle. Silti joka vuosi esim. shetlanninponien mestaruuksissa ynnä muissa tapahtumissa on liian pitkiä ratsastajia. Ratsastajan jalat eivät saisi häiritä ponin suoritusta. Ei ole reilua, jos lahjakas poni tiputtelee puomeja sen takia, että kuskin jalat raahaa perässä… Joka tapauksessa jonkunhan ne shettikset täytyy myös ratsuttaa ja valitettavasti edes ohjatut lapset eivät pääse sellaisiin tuloksiin, kuin ammattimainen pieni aikuisratsastaja.

Ratsastajan kokoa tärkeämpää mielestäni on shetlanninponien oikeanlainen hoito ja treenaus. Valitettavan yleistä on, että ns. näyttelyponeja seisotetaan ympäri vuoden ja juuri ennen näyttelyitä tai käyttöluokkia sitten juoksutetaan tai ohjasajetaan isoimmat köhimiset pois. Hyvällä rehulla ja säännöllisellä liikutuksella shettis on sellaisessa lihaskunnossa, että selviää helposti hieman normaalia rankemmastakin treenistä. Ihmiset unohtavat, että shettiskin on hevonen, joka ei elä kourallisella heinää tai pelkkänä lasten lemmikkinä. Loppuun vielä kuvia shettisratsukoista, kevyen arvostelun kera:

Elge ylempänä vielä sopiva, mutta alempana jo yläkroppa alkaa olla pitkä…


Molemmat yo. kuvien ponit alta metrin, tässä sopivan kokoiset kuskit.

Palppa siinä ja siinä vielä shettismitoissa. Enää ei toivoakaan… 🙂

Allekirjoittanut

Pennie
Vaaleanpunaisia unelmia ja karvasta kalkkia tarjoilee kolmenkympin paremmalla puolella oleva nainen, joka profiloi itsensä media-alan freelanceriksi sekä pitkän linjan hevosihmiseksi. Hankalaksi huhuttu, mutta oikeasti ihan kiva.

Vaaleanpunaisia unelmia ja karvasta kalkkia tarjoilee kolmenkympin paremmalla puolella oleva nainen, joka profiloi itsensä media-alan freelanceriksi sekä pitkän linjan hevosihmiseksi. Hankalaksi huhuttu, mutta oikeasti ihan kiva.

3 thoughts on “Vastaus shettisratsukoista.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *