Minä ratsastajana.

Minä ratsastajana.

Foorumilla esillä olleesta aiheesta innostuneena teen oman määritelmän itsestäni. Luvassa siis useamman pykälän verran omakehua!

1. Sisäinen perfektionisti


Kaiken pitää onnistua prikulleen tai treenit jatkuu siihen asti, kunnes ollaan edes lähellä haluttua tulosta. Tästä johtuen myös pitämäni valmennustunnit venyvät 60 minuutin sijasta yleensä vartilla tai parillakymmennellä minuutilla yli. Todennäköisesti täydelliseen tulokseen ei päästä, mutta haluan silti saada tyydyttävän tuloksen. Tästä johtuen olen oman ja välillä muiden ratsastuksen suhteen lyhytpinnainen. Siihen vaikuttaa se, että vaadin itseltäni ja tietyiltä ratsastajilta tiettyä tasoa. Kuitenkin olen tarvittaessa myös:

2. Pitkäjänteinen


Nuorten hevosten ja ratsastajien (tädeistä puhumattakaan) kanssa täytyy löytyä malttia. Ratsuttajan ja valmentajan työ vaatii hermoja. Vaikka olisikin temperamenttinen, ei töitä saa tehtyä, mikäli ei osaa pitää myös päätään kasassa. ”Tabula rasa” -termi on kuvaava, pitää tietää mitä tauluun kirjoittelee ja missäkin mielentilassa. Nuorta hevosta on hankala korjata, jos joutuu paikkaamaan jonkun hutilointivirheitä.

3. Määrätietoinen


Kun aloitan ratsastuksen, tiedän mitä olen tekemässä, miten ja miksi. Se on sitten asia erikseen onnistuuko (ks. sisäinen perfektionisti)… Olen tietoinen siitä, millälailla minun tulee työskennellä, jotta hevosta saadaan ratsastettua haluttuun suuntaan. Enkä sano tätä siksi, että pätisin omaa taitavuuttani, vaan siksi, että olen omalla tietyllä systeemilläni ratsastanut erinäisen määrän hevosia nollasta kisakuntoon. Lisäksi uskallan komentaa hevosta tarvittaessa, mutta kehun ja kiitän heti oikeasta reaktiosta. Kuten mainittu, hevonen oppii kiitoksen kautta.

4. Mukautumiskykyinen


Poni, hevonen, nuori, ex-ravuri, kilpahevonen… Kaikkia malleja tulisi pystyä ratsuttajan ammatinkuvauksen mukaan ratsastamaan omalla tasollaan ja siitä eteenpäin. Suurena vahvuutenani pidän kykyä lukea hevosta nopeasti. Pääsen normaaleja poikkeuksia lukuunottamatta pian ”kiinni” hevosen nappuloihin. Voin käydä valmennettavani hevosen selässä ja neuvoa häntä sitten toimimaan ehkä erilailla, kuin miten neuvoin maastakäsin tilanteen nähdessäni.

5. Tavallinen kuolevainen


Työkseen ratsastavana ihmisenä ja jonkin sortin kilparatsastajana koen myös kirveleviä, katkeria pettymyksiä. Melkein päivittäin. Tämä ala on kova ja vaatii paksun nahan. Silti on välillä tirautettava muutama kyynel ja todettava hävinneensä tämän erän. En ole täydellinen, en tiedä kaikesta kaikkea ja ihmisillä on eri mielipiteitä. Silloin on nieltävä pettymys, painettava leuka rintaan ja marssittava kohti uusia pettymyksiä! Sillä, kun niitä on tullut tarpeeksi, osaa ehkä jo suhtautua oikein ja riemuita pienistäkin voitoista ja valonsäteistä!

Minkälainen ratsastaja koet itse olevasi?

Allekirjoittanut

Pennie
Vaaleanpunaisia unelmia ja karvasta kalkkia tarjoilee kolmenkympin paremmalla puolella oleva nainen, joka profiloi itsensä media-alan freelanceriksi sekä pitkän linjan hevosihmiseksi. Hankalaksi huhuttu, mutta oikeasti ihan kiva.

Vaaleanpunaisia unelmia ja karvasta kalkkia tarjoilee kolmenkympin paremmalla puolella oleva nainen, joka profiloi itsensä media-alan freelanceriksi sekä pitkän linjan hevosihmiseksi. Hankalaksi huhuttu, mutta oikeasti ihan kiva.

5 thoughts on “Minä ratsastajana.

  1. Moikka, en tiedä vastailetko ratsastukseen liittyviin kysymyksiin täällä blogissa, mutta etsin keinoa omaan ratsastukseen.

    Hevonen on liikkeiltään hidas, liikkuu itse eteenpäin ihan ok alkuverkkojen jälkeen, mutta tosiaan hyvin hidas liikkeinen. Yritän keksiä hevoselle ratsastassa paljon tekemistä, mutta saattaa ihan yhtäkkiä "pelästyä" jotain ja sinkoaa päin vastaiseen suuntaan kovalla vauhdilla. Ei ole väliä onko kyseessä "kovempi treeni" vai alkuverkkoja vaiko loppuverrytelyt eteen ja alas kun on rentona. Tekee koska vain varoittamatta, jännittyy tästä aina ja lähes mahdoton ratsastaa rehellisesti selän yli. Ajoittain painaa kädelle ja kulkee kuolaimen alla, tätä olen yrittänyt karsia hyvin kevyellä tuntumalla, pienillä pidätteillä, siirtymillä, tms. (Tosin tästä ongelmasta ruvetaan jo pääsemään yli).
    Mutta miten "pitäisi" mielestäsi ratsastaa tälläistä hevosta, joka varoittamatta säikkyy ja ei rehellisesti kuitenkaan liiku selän yli vaikka rentoutuisi muuten (on avauilla)? Astuu kyllä reippaasti yli, kaula menee automaattisesti "oikeaan asentoon" mutta selkä jää kokonaan hommasta pois ja hieman laahaa kaikkia jalkojaan.

    Vaikea varmaan sanoa näkemättä hevosta, mutta mielenkiinnolla kyselen.. 🙂
    http://kouluratsastuksenmatkassa.blogspot.fi

    1. Kuten mainittu, todella paha sanoa näkemättä yhtään mitään. Pitäisi omin silmin todeta missä tilanteessa hevonen reagoi noin ja miten. Sillä, onko kaula "muodossa" tai astuuko hevonen yli ei ole juuri mitään merkitystä nimenomaan siksi, jos ylälinja on poissa pelistä ja takaosa tallissa.

      Ensimmäinen veikkaus tuon tapauksen suhteen on se, että hevonen kusettaa ratsastajaansa. Työmotivaatio ei ole kohdallaan, joten liikkuu vähän "sinne päin" ja kun työ ei enää huvita, alkaa perseily.

      Hevonen, joka lämpenee (painaa kädelle) tai jännittyy vaatii ratsastusta entistä enemmän. Sitä ei saa ns. jättää yksin. Napakan salamasiirtymiset on hyviä, kunhan ne toteuttaa oikein. Paljon töitä ja tekemistä, ei vain huviajelua ympäri kenttää. Livenä olisi toki helpompi neuvoa…

  2. Selitin ilmeisesti hieman huonosti omaa näkemystäni, mutta toki itsekin tiedostan sen asian että en ole hakemassa mitään muotoa vaan selkää käyttöön ja takaosan alle.
    Työmotivaatio on hevosella kyllä hieman hukassa, tosin nyt ollaan maastoiltu paljon pienen ajan sisään että saataisiin motivaatiota kenttätyöskentelyynkin, hyppääminen tämän kanssa ehdoton ei koska pelkää jo pelkästään puomeja.
    Mietin myös tuota kusetushommaa, mutta sekin on vähän niin ja näin kun en ole ainoa jonka kanssa tätä harrastaa. Useampi kokeneempi tämän kanssa työskennellyt, mutta säikkyillyt silti (tosin enhän voi olla varma ovatko hekään antanut tarpeeksi hommia tälle, mutta luulisin kyllä).

    Millaisia harjoituksia suosittelisit? Kädelle painaminen voi johtua voimattomuudesta, oli talven lomalla ja nyt muutamia kuukausia työskennelty. Muutaman päivän olen nyt ajatellut pelkkää super kevyttä kättä (hyvin kevyt ote ohjista, pienet puolipidätteet, tms) ja yrittänyt saada nopeaksi pohkeelle. Tämä on toiminut yllättävän hyvin siihen asti kun aina pinkaisee.
    Mutta tähän nyt on varmaan vaikea sanoa mitään näkemättä, mutta voisin kokeilla vielä näitä tehdä vielä nopeampia siirtymisiä ja kokeilla antaa vielä enemmän jotain ohjelmaa että jos se johtuisi vain siitä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *