Valmennussarja, osa 3.

Valmennussarja, osa 3.

Vastahakoinen shettis.

Marraskuun loppupuolella ilmeistyi edellinen valmennussarjan osa syksyllä hakeneista ratsukoista. Sarjaan on otettu mukaan ihan tavallisia ratsukoita, tavallisien ongelmien kanssa. Yleisön pyynnöstä uusin sarjan loppukeväästä, jolloin on taas mahdollisuus hakea mukaan (+ yksi tästä sarjasta jäänyt)! Tämä osa 3/3 käsittelee 12-vuotiasta Vilmaa ja shetlanninponitamma Hartsaa. Hartsa on 9-vuotias ja perus HeC -ratsukoulutettu. Tamma vain on varustettu normaalilla shettiksen työmotivaatiolla…

Vilma vuokraa Hartsaa ja sainkin ponin omistajalta ensin sähköpostitse tietoja. Ratsukko tähtää esteluokkiin, mutta tällä hetkellä suurimmat ongelmat olivat laukannostojen ja laukan ylläpitämisen kanssa. Päätin, että teemme töitä ympyrällä, joka on sekä valmentajalle että ratsastajalle helpoin. Ja koska kyse on pienestä ponista, ympyrä on myös poniystävällisin vaihtoehto. Aloitimme ihan ensiksi istunnan ja käsien asennon korjaamisella sekä ajatukset siihen, että ponin tulee liikkua reippaasti eteenpäin kohti tuntumaa. Vaikka shettiksellä onkin lyhyet takajalat ja lyhyt runko, voi ratsastaja silti pyytää käyntiä eteen ja jalkaa pitkälle mahan alle. Asettelin ympyrälle molemmin puolin puomit kavalettivalmiuteen. Vilma ratsasti puomeja ensin käynnissä, haettiin oikeaa ”ponnistuspaikkaa”, asetusta, taipumista ja hyvää käyntiä. Painotin siihen, että tämän ponin tulee liikkua reippaasti!

Kevyessä ravissa ratsastimme ensin puomien takaa ja ratsastajan tuli etsiä hyvää ravin rytmiä sekä aina oikea kevennys. Hartsaa vaadittiin jälleen liikkumaan eteenpäin. Ratsastajan pohkeista ja raipan naputuksista ei juuri ollut apua. Pyysin Vilmaa tekemään muutamia temponvaihteluja ja poniin tuli hiukan eloa. koska Hartsalla oli ajettu, otin avuksi maastakäsin käskyttämiseen kouluraipan, jolla ”ajoin” ponia tarvittaessa, siihen koskien vain pari kertaa. Tämän jälkeen jatkoimme kavalettien ratsastamista ympyrällä. Puomit olivat puolittaisesti laatikoiden varassa, korkeutta keskeltä n. 20 cm. Muutaman kerran poni nosteli hienosti jalat kavaleteistä yli! Onneksi tällaisella tahmakavioponilla oli satulassa niinkin napakka ja taitava nuori ratsastaja kuin Vilma!

Siirryimme sitten laukannostoihin. Poni nosti kyllä, mutta hitaasti ja viivellä. Päätin toteuttaa tavallisen shettisharjoituksen eli ns. salamaseepranostot. Tämä tarkoittaa sitä, että Vilman tuli ratsastaa pitkällä sivulla ponia ravissa eteen ja taas kasata se hyvin hitaaseen raviin lyheyllä sivulla (ks. temponmuutokset). Sitten jälleen ravi ratsastetaan reippaaksi, tehdään nopea puolipidäte (= pieni hidastus) ja todella käskevä laukannosto heti perään! Ensimmäisen kerran Hartsa säpsähti ja nosti heti laukan jatkaen sitä seuraavalle pitkälle sivulle. Toteutetun tempun jälkeen Hartsa päättikin sitten olla enää onnistumatta tehtävässä. Jouduimme muutaman kerran tekemään toistoja, jotta laukat alkoivat nousta ja laukka jatkuikin pidempään kuin kaksi askelta. Vasemmalle Hartsa oli selvästi huonompi. Tämänlaisessa tapauksessa ratsastajat usein ”paukuttavat” laukkaa eteenpäin ja/tai nostavat laukat ravista kiihdyttäen. Pointtina onkin se, että käännetään tilanne päinvastaiseksi. Ponia pyydetään liikkumaan ja sitten hidastetaan, pohje säilyy kyljessä > paine kohti ohjaa kasvaa ja laukka nousee helpommin. Samaan tyyliin laukkaa ei jatketakaan niin, että poni rikkoo raville, vaan ratsastaja siirtää itse sopivassa kohdassa. Käänteispsykologiaa poneihin soveltaen!

Kun ratsastaja ymmärsi tämän pointin saimme vielä lopuksi pari todella hyvää nostoa! Tulimme kerran kaksi laukassa kavalettia lyhellä sivulla. Mitä helpommaksi laukannostot tulevat, sitä pidempiä pätkiä laukkaa voi ottaa. Hartsa on kuulemma maastossa ”kuumakalle” ja nostaa siellä hyvin. Käskin kuitenkin tehdä maastossa myös hallittuja nostoja lyhyillä laukkapätkillä. Tämän opin voi taas siirtää kentälle. Jokatapauksessa ratsukko teki hienosti töitä koko demotunnin ajan ja toivon mukaan saivat jotain työkaluja jatkoon! Kuvista kiitos Erkko Annukalle!

Allekirjoittanut

Pennie
Vaaleanpunaisia unelmia ja karvasta kalkkia tarjoilee kolmenkympin paremmalla puolella oleva nainen, joka profiloi itsensä media-alan freelanceriksi sekä pitkän linjan hevosihmiseksi. Hankalaksi huhuttu, mutta oikeasti ihan kiva.

Vaaleanpunaisia unelmia ja karvasta kalkkia tarjoilee kolmenkympin paremmalla puolella oleva nainen, joka profiloi itsensä media-alan freelanceriksi sekä pitkän linjan hevosihmiseksi. Hankalaksi huhuttu, mutta oikeasti ihan kiva.

2 thoughts on “Valmennussarja, osa 3.

  1. Heh, shettikset on parhaita! Muistan kun itsekin tuli kehiteltyä jos jonkinlaisia kikka kolmosia, joilla pikkusiskon shettis saatiin huijattua tekemään, mitä tarvittiin. Sen asenne oli tietysti että mitään ei voi tehdä, ainakaan nostaa oikeaa laukkaa…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *