Kuolaimet, osa 1.

Kuolaimet, osa 1.

Toiveena oli sarja kuolaimista, joten nyt toteutan sen!

Kuolaimet jaetaan kolmeen perusryhmään niiden vaikutuksen sekä muodon perusteella. Ryhmät ovat nivelet, kanget ja pelham-kuolaimet. Joskus erikseen saatetaan vielä mainita omana ryhmänään gägikuolaimet. Kaikkiin edellä mainittuihin ryhmiin kuuluu ns. erikoiskuolaimia. Moni erikoinen kuolain on kielletty kilpailuissa, tarkemmat tiedot varustesäännöistä löytyvät esim. ratsastus.fi (SRL) -sivustolta!

Tässä ensimmäisessä osassa käsittelemme suurinta ryhmää, eli nivelkuolaimia. Nivelissä ohjat sekä poskihihnat tulevat yleensä samaan kuolainrenkaaseen. Suuhun tuleva osa voi olla suora, muotoiltu tai yhdestä/useammasta kohdasta nivelletty. Suuosa voi olla myös nimestään huolimatta suora, niveletön. Lisäksi siinä voi olla liikkuvia osia, kuten renkaita, rullia tai avaimia. Kuolainrenkaat voivat olla pyörivät tai nivelletyt, varrelliset tai varrettomat. Näiden kaikkien yhdistelmiä on olemassa satoja. Nivelkuolain vie ohjilla tehdyn paineen hevosen suuhun sellaiseen, ilman vipuvarren lisäämää voimaa.

Yksinivelinen nivelkuolain pyörivillä kuolainrenkailla on arkikielessä se tunnetuin kuolainmalli. Se asettuu loivaan kulmaan hevosen kielen päälle kohti yläetuhampaita. Riittävän lyhyt ja riittävän ylös asetettu kuolain ei purista kieltä kuolaimen oikean ja vasemman suukappaleen väliin. Liian matalalla olevan kuolaimen nivelosa taas osoittaa lähes kohtisuoraan hevosen kitalakea. Omien ratsastettavieni kanssa lähden liikkeelle siitä, että hevosen kuin hevosen on toimittava yksinkertaisella nivelkuolaimella. Tarvittaessa tehdään muutoksia asteittain.

Kolmipala eli kaksinivelinen kuolain mielletään usein yksinivelistä vahvemmaksi kuolaimeksi, mutta siitä olen hieman eri mieltä. Selittävämpi termi on, että kolmipala välittää ohjia pitkin enemmän informaatiota, koska liikkuvia osia on enemmän. Kolmipala antaa myös tavallista niveltä laajemman tilan kielelle, mutta se voi aiheuttaa ongelmiakin hevosen kanssa, jolla on levoton kieli/suu. Tässäkin kuolaimessa on monia eri variaatioita, lähinnä keskikappaleen kohdalla (litteä, pyöreä, lyhyt jne.). Se, käyttääkö kuolaimissaan mitään pintaa (kumi, muovi) on sitten ihan makukysymys – ratsastajan tai hevosen. Toisten mielestä kumikuolain on ”pehmeämpi”, mutta kumpaakaan materiaalia ei kannata käyttää, jos hevosen syljeneritys on heikkoa. Kuiva kumi- tai muovikuolain usein hinkkaa suupielet auki.

Kuvan kuolaimet:

1. Perus yksinivelinen nivelkuolain, 2. Yksinivelinen rotary (keskiosassa oleva pallonivel kääntyy joka suuntaan), 3. Vanha messinkinen nivel isoilla renkailla, 4. Baucher eli varsinivel, 5. D-rolleri, 6. D-kumi (eli D-nivel kumiosilla), 7. Rotary-oliivi kolmipaloilla, 8. Horzen oma nivelkuolain (pyörivät renkaat, ehkäisevät kuolaimen nipistelyä). Tekstin alussa oleva kuolain on tavallinen kolmipala pyöreähköllä keskikappaleella.

D-kuolaimet ja oliivit

Ylemmässä kuvassa on D-rolleri, joka viralliselta nimeltään on yksinivelinen D-rengaskuolain pyörivillä kuparirullilla. Kuparin tarkoituksena on lisätä hevosen syljeneritystä ja estävän sitä puremasta kiinni kuolaimeen. Sillä on siis nostava vaikutus. Yleisesti ottaen D- ja oliivikuolaimissa kuolainrenkaat ovat kiinteät. Niissä on vaatimaton vipuvaikutus, siksi D- ja oliivikuolaimia pidetään hieman tavallista nivel- tai kolmipalakuolainta vahvempana. Jos tarvitaan hieman ”kovempaa” kuolainta, valitsen yleensä jomman kumman edellä mainituista.

Apple Mouth Bit, eli kolmipalakuolain muoviosilla.

Baucher eli varsinivel (numero 4)

Tässä kuolaimessa poskihihnat kiinnittyvät nivelkuolaimen määritelmästä poiketen ylempänä oleviin erillisiin pikkurenkaisiin. Vipuvarsivaikutus on hyvin olematon, sillä ohjat ovat samassa tasossa suuosan kanssa. Kuolain aiheuttaa kuitenkin jonkin verran painetta niskaan, jolloin ylävarsien on tarkoitus pitää kuolaimen suuosa samassa asennossa, eli estää kuolaimen kiertyminen. Baucher myös tehostaa kääntämistä ja helpottaa hevosen asettamista. Mukava asia sekin, että baucher on sallittu koulukilpailuissa.

Waterford eli matokuolain

Rajusta ulkonäöstään huolimatta tämä viisipalanivelkuolain sopii (hevosesta riippuen) herkkäsuisillekin. Nivellyksensä takia se on taas astetta vahvempi kuolain ja estää hevosen puremista kuolaimeen kiinni. Tämä kotitreenikäytössä meidän Akrolla.

Fullcheek

Ei sukua Jare Henrik Tiihoselle. Myös viiksikuolaimeksi kutsutussa kuolaimessa on sekä ylä- että alavarret. Varret estävät kuolaimen sivuosien joutumista suuhun ja tehostavat siten kääntävää vaikutusta. Sama idea on 90-luvun hittituotteessa eli kuolaimiin pujotettavissa kumituteissa.

Lopuksi vielä 2-renkainen nivelkuolain, joka on tavallista niveltä vahvempi (huono piirros). Siinä rengas liikkuu vapaasti. Sopii herkkäsuisille hevosille. Lisäksi ohjalla roikkujille, sillä siinä nostava vaikutus.

Todennäköisesti unohdin kaikki tärkeimmät kuolaimet vielä mainita, joten jos joku puuttuu tai askarruttaa mieltänne, mainitkaa rohkeasti! Kuvat ovat minun ottamiani/taiteilemiani, niitä saa käyttää halutessaan. Tutustukaa mahdottoman hyvään kuolainsivustoon, jossa laaja valikoima erilaisia kuolaimia kuvineen eli Hevosfaktan kuolaimiin! Tekstissä käytetty lähde on Jenni Hakosalon lehtijuttu (ProHevonen 2/2009).

Allekirjoittanut

Pennie
Vaaleanpunaisia unelmia ja karvasta kalkkia tarjoilee kolmenkympin paremmalla puolella oleva nainen, joka profiloi itsensä media-alan freelanceriksi sekä pitkän linjan hevosihmiseksi. Hankalaksi huhuttu, mutta oikeasti ihan kiva.

Vaaleanpunaisia unelmia ja karvasta kalkkia tarjoilee kolmenkympin paremmalla puolella oleva nainen, joka profiloi itsensä media-alan freelanceriksi sekä pitkän linjan hevosihmiseksi. Hankalaksi huhuttu, mutta oikeasti ihan kiva.

7 thoughts on “Kuolaimet, osa 1.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *