Unelmien ratsutila.

Unelmien ratsutila.

Leikitään vähän mielikuvituksella!

Tulevaisuuden suunnitelmia täytyy olla, vaikka toistaiseksi vielä puuttuukin runsas rahoitus! Käyn vähän läpi millainen olisi minun unelmieni ratsutila. Kuviakin liitän paikoista, joissa mielestäni ihanteellinen kohde.

Ensinnäkin sanon, että olen tyytyväinen nykyiseen talliini. Se on enemmän kuin monella muulla on, EU-mitat täyttävä ja toimiva. Kuitenkin se on hieman pieni ja osaltaan vanhanaikainen. Tallimme on rakennettu vanhaan navettaan. Navetta itsessään on vanhempi, mutta karsinat ym. tilat hevosille on tehty v. 2005. Kenttä oli alunperin kasattu vain omaan käyttööni, nyt senkin on pystyttävä tarjoamaan hyvä harrastustila oppilaille. Talliin on tehty uusia suunnitelmia, mutta ne voidaan kuitenkin toteuttaa vasta usean vuoden kuluttua. Tarhat ovat tarpeeksi isot, vaikkakin maapohjaiset eli menevät vesikelillä huonoksi. Puita ja muuta aktiviteettiä löytyy. Meillä myös jokainen tarha on valaistu, mikä lisää turvallisuutta. Mutta nyt ”haavetilaan”:

TALLI

Ihanne tallini olisi noin 20 paikkainen ja kahdella käytävällä varustettu. Esimerkiksi viisi karsinaa – käytävä – kymmenen karsinaa – käytävä – viisi karsinaa. Tilava varustehuone, erillinen kuivatushuone sekä rehuvarasto. Pesukarsina, mutta vain tarvittava pieni vesipiste. En halua lotrausmahdollisuutta veden säästämiseksi. Hevosille ei myöskään tulisi vesiautomaatteja, vaan saavit, kuten nytkin. Saavit täytetään vesipisteen letkulla, näin hevoset saavat juotua kerralla suositellun ja haluamansa määrän. Säästytään lisäksi putkien jäätymisongelmilta.

Minusta Korpikylän ratsastuskeskuksen uusi talli (yläkuva) on viehättävä ja tyyliltään juuri minun mieleeni! Pidän paljon myös Järlepa Manor Dressage Centren tallista (alakuva).

TARHAT

En muuttaisi meidän tarhoja mitenkään muuten kuin, että pohjat uusittaisiin hiekan ja puuhakkeen sekoitukseksi. Pidän isommista tarhoista, siitä, että on mäkiä ja puita. Ei vain ikävystyttävää seisomista ns. postimerkissä. Meillä poikkeuksia lukuunottamatta hevoset myös tarhaavat kaverin kanssa tai laumassa. Harvoin yksin. Hevonen kaipaa ja tarvitsee toisia hevoskontakteja, eikä riitä vain näköyhteys! Pitää tuntea omien hevostensa kemiat, kuka tulee toimeen kenenkin kanssa. Valaistus on superkätevä ja kevät-syksyn verran meillä tietysti myös vesiastiat tarhoissa. Talvella ei ole järkeä, vesi jäätyy samaa tahtia kun sitä kantaa. Jostain syystä meidän tarhakuvat kaikki jossain…

KENTTÄ

Minulle riittäisi vallan mainiosti 20 x 60 metrinen kenttä ja pitkän radan koulukirjaimet sekä peilit siihen päälle! Kunnon aidat, jotta voisi irtojuoksuttaa ja -hypyttää, ei tarvitsisi pelätä, jos ratsastaja putoaa tai ratsastaa energistä nuorta. Valot täytyy olla kohdallaan, mielellään joka sivulla tai kulmassa. En ole kovin nirso pohjan suhteen, kunhan se ei ole liian kova tai pehmeä tai täynnä nyrkinkokoisia kiviä. Meillä omassa kentällä n. 3-5 mm kivihiekkaa, se ei rullaa alta ja kuivuu nopeasti, vaikkei olekaan kangasta ja/tai salaojitusta. Se on rakennettu mäkee siten, että vesi valuu luonnollisesti pois karkeamman alahiekan läpi. En kyllä valittaisi, jos saisimme samanlaisen merenrannan hiekasta tehdyn kentän kuin Järlepassa. 😉 Kokoa sillä 40 x 70 m ja se on vain kesäkäytössä.

MANEESI

Tämä asia on simppeli – IHAN MINKÄLAINEN MANEESI TAHANSA KELPAA! Ai että, kun saisikin ratsastaa omassa hallissa! Henkilökohtaisesti pidän kuitenkin enemmän puurakenteisista maneeseista, kun ns. kaarihalleista. Hienoin maneesi, jossa koskaan olen Suomessa ollut on Talli Wistin maneesi Lohjalla:

Mutta koska en ole miljardööri tai miljoonaperijä enkä saa edes seitsemää numeroa koskaan oikein tai raaputa kolmea samaa kuviota, joudun keskittymään suunnitelma B:hen eli oman paikan fiksaamiseen. Siihen on ehkä joskus mahdollisuus. Tässä pieni pohjapiirrustus ajatuksistani. Maybe some day?

Allekirjoittanut

Pennie
Vaaleanpunaisia unelmia ja karvasta kalkkia tarjoilee kolmenkympin paremmalla puolella oleva nainen, joka profiloi itsensä media-alan freelanceriksi sekä pitkän linjan hevosihmiseksi. Hankalaksi huhuttu, mutta oikeasti ihan kiva.

Vaaleanpunaisia unelmia ja karvasta kalkkia tarjoilee kolmenkympin paremmalla puolella oleva nainen, joka profiloi itsensä media-alan freelanceriksi sekä pitkän linjan hevosihmiseksi. Hankalaksi huhuttu, mutta oikeasti ihan kiva.

2 thoughts on “Unelmien ratsutila.

  1. Mulle ei nyt ihan auennut toi tallin käytävä juttu. voisitko vähän selventää, kun eikö niiden karsinoiden välissä ole koko aika käytävää :D?

  2. Joo, Jessekin myönsi ettei tajunnut. 😀 Eli siis suomeksi selitettynä talli, jossa on kaksi käytävää. Karsinarivit reunoilla sekä tuplarivit keskellä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *