Gunilla ”Mini” Wahlbergin MINIMOI -kurssi.
Olimme eilen Hannen kanssa Mäntsälässä Ruohojärvellä Mini Wahlbergin MINIMOI -kurssilla kuunteluoppilaina. Tämän ns. tekniikan ajatusmaailma perustuu apujen minimointiin sekä istunnan käyttämiseen. Viitteitä saadaan Centered Ridingin parista.
Ensin oli noin tunnin teoriaosio, jonka alussa minulle tuli heti ”been there, done that” -fiilis, eli aloin miettiä mitä uutta tässä nyt sitten on? Olen ainakin kymmenen vuotta ratsastanut samalla idealla, pienillä avuilla. Keskeyteltyäni kysymyksilläni Miniä ahkeraan sainkin tietää, ettei nykypäivän ratsastajat oikeasti tiedä vähäisten apujen käytöstä, vaan ratsastus on lähinnä jatkuvaa pohkeella tuuppaamista ja ohjista vetämistä. Tuli todella tyhmä olo, tätähän ihmisille jatkuvasti opetetaan tai ainakin pitäisi opettaa – miksei se mene perille?
Teimme muutamia kuivaharjoittelutehtäviä, joiden tarkoituksena oli saada ymmärtämään, että ratsastajan keho etsii jatkuvasti tasapainoa. Jos esim. alaselkä on notkolla, kroppa korjaa viemällä hartioita toiseen suuntaan ja päätä eteen. Korjaamme siis kehoamme aina ristiin. Seistessämme normaalisti, kehon painopiste hakeutuu jaloista muodostuvan neliön keskelle. Sama pätee satulassa istuessamme. Miten laskeudut, jos hevonen ”viedään” alta?
Ratsastaja, jonka tyyliä ihailen!
Jos joku mielestäsi istuu hevosen selässä hyvin, hän luultavasti osaa myös liikkua koko kehostaan satulassa hyvin. Hän ei siis vastusta liikettä. Jos kehossa jännittyy yksikin lihas, koko keho vastustaa. Liikkeen tulee siis mennä ”läpi” ja tulla jostain ulos, useimmiten jalan kautta. Jalka siis saa heilua maltillisesti. Ratsastajilla paha tapa puristaa reisillä satulaa, reisien alla pitäisi menossa pysyä mukana ja ehjänä kaksi kanamunaa. Kyrakin on sanonut, että hevosen selässä saa pomppia, kunhan pomppii samaan tahtiin. 😉
Teorian jälkeen siirryimme maneesiin seuraamaan 3 x 45 min x 2 ratsastajan ratsastustunteja. Idea oli hyvin selkeä; minimoi avut, 1-2 sekuntia, jos mitään ei tapahdu > vahvista. Raippa auttaa kerran ja napakasti, jos pohje ei tehoa. Mini neuvoi ratsastajia antamaan pohjetta vain joka kolmannella askeleella. Jälleen viittaan Kyraan ja potkukelkkailmiöön; kun vauhti lakkaa, annetaan lisää. Ratsukot tekivät lähinnä käynnissä ja ravissa pysähdyksiä sekä siirtymisiä. Viimeinen ryhmä harjoitteli myös peruutuksia. Tärkeänä pointtina oli myös myötääminen, jota ratsastajat eivät kuulemma osaa tehdä tarpeeksi. Hittolainen, sitähän minä aina painotan tunneillani sekä omassa ratsastuksessani! Tuli todella hyvä fiilis, että olen ollut samoilla linjoilla jo pitkään. Osaan sittenkin jotain!
Myötäys > rento hevonen, joka saa kiitoksen.
Kurssin ratsukot jatkavat vielä tänään ratsastuksella, mutta valitettavasti en pääse seuraamaan! Olen aina ollut kovin skeptinen CR -metodin sekä kaikenlaisten luonnollisten ja kengättömien/kuolaimettomien suhteen. En pidä ihmisistä, jotka tekevät uskonnon tietysti asiasta, kuin se olisi AINOA oikea tapa. Mini painotti, että se ei olekaan hyväksi. Kaikesta pitäisi ottaa vähän itselleen oppia, MINIMOIkin on vain apuväline normaaliin ratsastukseen. Jos vain tulee mahdollisuus, tutustukaa MIMIMOIntiin!
Mulla oli samanlainen tunne teoriatunnilla. Ne jutut oli tuttuja ja osa tuntuu jopa ihan itsestäänselvyyksiltä, mutta kun kapuaa hevosen selkään, not. Käytännössä saattaa olla niin vaikea toteuttaa että hitsi vieköön! 😀 Ratsastus on liian vaikeeta.
Siinähän se, että saa ne sitten lihasmuistiin. 😉