Elämäni hevosenomistajana.

Elämäni hevosenomistajana.

”Homman nimi on siis se, että sinun täytyy kertoa millainen hevosenomistaja olet. Mitä haluaisit itsessäsi parantaa, ja mistä asioista olet ylpeä? Muistattehan olla rehellisiä, muuten tästä menee kokonaan maku.”

Minulta pyydettiin myös postausta haaveistani, tavoitteistani sekä erilaisista
hevosista elämässäni. Niinpä kopsasin sopivasti Lauran blogista tämän haasteen joka ehkä hieman sivuuttaa noita aiheita!

Minusta on suhteessa kaikkeen tullut hevosenomistaja kovin aikaisin, olin
reilu 13-vuotias. Vanhempani eivät olleet hevosihmisiä eivätkä siis tienneet karvakorvista juurikaan mitään. Ensimmäisen kesän poni asui naapurissa
kaverini ulkotallissa ja laitumella heidän tuttunsa NF-tamman kanssa.
Kun syksu ja pakkaset tulivat muutimme 800 metrin päähän kartanon tallille,
joka oli ns. yhteishoitotalli, eli kaikki hoitivat itse hevosensa. Siellä
meillä sitten oli lopulta neljä ponia ja oma tallikin sikalan alakerrassa.
Kartanolla aikaa menikin useampi vuosi, kunnes v. 2005 saimme ihan oma talli
muutettuamme tänne Hämeenkoskelle.

Olen aina ollut tarkka hevosten asioissa karsinan siivoamisesta yleiseen
hoitoon. Vanhalla tallilla olin vitsi, koska poimin bokseista pienimmät
kakkakikkareet marjanpoimijalla… 😀 Minulla on ollut vastuuta varhaisteinistä
lähtien, sillä hoidin itse ponini ja niiden liikutukset ym. käytännön jutut.
Äiti tietysti osallistui rahallisesti ja piti minua silmällä. Sen jälkeen,
kun hankimme toiset ponit tuli äidistäkin pikkuhiljaa täyspäiväinen heppatäti.
Parin ponin kanssa oli helppoa olla pikkutarkka; pesin suitset jokaisen
ratsastuksen jälkeen – nyt hyvä kun tulee pestyä ennen kisoja… Kun kuvioihin
tuli oma talli, on asioita alkanut katsoa laajemmassa mittasuhteessa. Alkuun
oli totuteltava siihen, että talli oli nyt omassa pihassa ja kentälläkin
sai mennä rauhassa koska vain! Myöhemmin vastuu suurentui täysihoitohevosiin,
ratsutettaviin sekä tietysti ratsastajiin, meidän asiakkaisiin.

Nykyään jaan hevoseni omiin ja ”omiin”. Omilla tarkoitan opetuskäytössä
olevia ns. kaikkien hevosia. Niiden kanssa harvemmin teen mitään erikoista,
toiminta rajoittuu päivän hoitotilanteisiin. Opetusratsuja toki yritän
läpiratsastaa säännöllisesti, mutta esim. shettisten kohdalla se on vaikeaa.
”Omiin” hevosiin lasken sitten ne, jotka ovat vain minun henk.koht. käytössä.
Nämä ovat Voody ja Topi. Toki nekin välillä tekevät opetushommia, mutta
paljon tarkemmassa syynissä. Voodysta on tarkoitus tulla minulle hevonen
kilpakäyttöön, siksi panostan siihen.

Tästä päästään sujuvasti tavoitteisiin… Ratsastusmaailmassa kaikki liittyy
toisiinsa, se on näppärä oravanpyörä. Jos ei ole nimeä, ei saa valmennettavia
ja hyviä hevosia. Jos ei ole hyvää hevosta, ei saa kisatuloksia. Jos ei saa
kisatuloksia, ei saa nimeä. Ja näin olemme lähtöruudussa. Minä olen tässä
noidankehässä. Sanonta rahalla saa ja hevosella pääsee kuvaa ehkä parhaiten.
Nyt olen saanut omalla työlläni ja tuloillani hankittua hevosen, josta
TODELLA pidän. Se on juuri sopiva ja sellainen minkälainen hevosen tulee olla.
Se tuleeko Voodysta sen tasoinen hevonen, kun haluan, on eri asia. Sillä
on taustalla vaativan tason asiat, joten minun tehtäväni on kaivaa ne taidot
sieltä, treenata se kuntoon ja oppia itse samalla. Minä kun en ole luonnostaan
kouluratsastaja. Menneisyyteni on esteradoilla, joilla olisin vieläkin,
jos fysiikka kestäisi…

Olen ylpeä siitä mitä olen hevosten parissa jo saavuttanut ja siitä, että
voin jakaa saamiani tietoja eteenpäin valmentamisen muodossa. Ihmisillä
on ikävä käsitys siitä, ettei nuori voisi olla taitava. Joku on maininnut
aikaisemmin, että en voi olla hyvä valmentaja koska suurin osa oppilaistani
ovat minua vanhempia. Se ei sovi, mitä hittoa? Eiköhän jokainen valitse
valmentajansa/opettajansa omien tarpeidensa mukaan. Onneksi. Minulla on
haaveena päästä kilparatsastuksessa mahdollisimman pitkälle ja päästä
myöhemmin ulkomaille. Valmennus ja ratsutus on myös kiinnostavia alueita.

Minulla ollut useita hyviä opettajia, joilta olen oppinut paljon.
Ensimmäinen ”oikea” ratsastuksenopettaja oli Mäntsälässä Marja Siirtola,
joka nykyään vaikuttaa vaan westernpuolella. Omien hevosten kautta olen
päässyt mm. Minna Kemppaisen koulutunneille, jotka olivat
oikein kehittäviä, vaikka estehevosella niihin osallistuinkin (tai ehkä
juuri siksi)! Kuten olen maininnut, suurin idolini on kuitenkin Marika Vunder,
joka avannut minulle ovia moneen suuntaan. Suhteita kannattaa aina luoda!

Takaisin hevosenomistajuuteen. Se on elämäntapa. Ei sitä enää ajattele.
Jokainen hevonen on yksilö ja olen ylpeä myös siitä, että osaan toimia
monen erilaisen hevosen kanssa. En etsi tietyn muotin hevosta, kaikki on ok.
Missä voisin parantaa? Olen siis SURKEA varusteiden huoltamisessa! En
pese juuri koskaan suistia tai muuta, minulla on laatikkotolkulla irstaan
saastaisia varusteita. Kun satulahuopa tai riimu likaantuu, ostan uuden.
Onneksi on meidän tallityttöjä, jotka pitää huolen kamoista ja pesevät
minunkin hevosten tavarat ennen kisa- tai valmennusreissua!! 😉 Edustuskamat
pidän aina erikseen jemmassa…

Olipahan taas liibalaabaa aivan asian vierestä! Toivottavasti kykenitte lukea.
Loppuun vielä pätkä Voodyn tämän päivän kirmailusta. Voodysta ei tule
estehevosta, vaan ravuri… Älkää välittäkö lopun läskipäästä, olen kipeänä
ja luonnostaan ruma. 😀

Allekirjoittanut

Pennie
Vaaleanpunaisia unelmia ja karvasta kalkkia tarjoilee kolmenkympin paremmalla puolella oleva nainen, joka profiloi itsensä media-alan freelanceriksi sekä pitkän linjan hevosihmiseksi. Hankalaksi huhuttu, mutta oikeasti ihan kiva.

Vaaleanpunaisia unelmia ja karvasta kalkkia tarjoilee kolmenkympin paremmalla puolella oleva nainen, joka profiloi itsensä media-alan freelanceriksi sekä pitkän linjan hevosihmiseksi. Hankalaksi huhuttu, mutta oikeasti ihan kiva.

3 thoughts on “Elämäni hevosenomistajana.

  1. Nostan sulle kyllä hattua. Nuoresta iästä huolimatta sulla on paljon heppakokemusta takana, sulla on oikea asenne ja oot sinnikäs ja aikaansaava! 🙂 Sen lisäks oot monipuolinen hevosalan yrittäjä, arvostan!

  2. Tosi kiva postaus! 🙂 Jotenki alko naurattaan tuo "poimin bokseista pienimmät kakkakikkareet marjanpoimijalla…" 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *