Ratsastus ja valmennus.

Ratsastus ja valmennus.

Toivepostausten purkamista.

Sain paljon hyviä postausaiheita, joita nyt pikkuhiljaa alan käydä läpi.
Suurin osa toiveista koski omaa ratsastustani sekä ratsastus/valmennustuntien
pitoa. Jotenka yritän selvittää minun ajatusmaailmaani ratsastuksen suhteen!

Kuinka suunnittelet ratsastuskertojasi? Onko sinulla etukäteen suunnitelma? Onko sinulla jonkinlainen kaava, jota toteutat aina ratsastaessasi? Vai menetkö aina vaan fiiliksen mukaan?

Kaikki riippuu paljon siitä, millä ja millaisella hevosella ratsastan. Onko kyseessä
oma vai asiakkaan hevonen, ollaanko kotona, vieraalla tallilla vai maneesilla.
Ratsastan paljon ympyröillä, sillä olen oppinut vuosien varrella ottamaan niistä
hyödyn irti. Ympyrällä saa helpoiten asiat läpi, kuten sisäpohkeen, taivutuksen
ja ulkoavut. Saatan ensin ratsastaa verryttelyt uralla ja isolla keskiympyrällä
kevyessä ravissa. En juurikaan suunnittele esimerkiksi viikon tarkkoja liikutusohjelmia, koska tiedän aina, että tilanteet muuttuvat enkä välttämättä
pysty ohjelmaa noudattamaan. Kalenteriin kyllä merkkaan kuka liikkuu ja milloin.

Kaava löytyy siinä mielessä, että teen asiat aina tietyssä järjestyksessä. Ensin
alkukäynnit 10-15 minuuttia, jonka aikana aloittelen jo työt. Sitten kevyttä ravia
reippaassa tempossa juurikin ympyröillä ja kaarilla. Sen jälkeen tarvittavat
treenaukset harjoitusravissa (avot, sulut, väistöt) ja muutama laukannosto.
Kun hevonen on laukannostoilla herätetty, teen laukkatyöskentelyn, joka on
varmasti lyhin osuus. Talvisin on turvallisinta laukata isolla linjalla ja
tehdä siirtymisiä, sulalla kentällä teen myös vastalaukkoja, vaihtoja ja kulmia.
Tämä koskee tietysti vain ”valmiita” ja vanhempia hevosia, nuorten ja ratsutettavien
kanssa edetään erilailla ja harjoitellaan toivottuja asioita eri tehtävämuodoissa.
Niitä varten käyn omistajan kanssa toive- ja tavoitekeskustelun.

Ennen kilpailuja harjoittelen ohjelman palasina ja treenaan hankalia kohtia.
En juuri koskaan mene kokonaan ohjelmaa kuin ehkä kerran tai kaksi läpi.
Yhdistän tehtävät sitten radalla yhdeksi pätkäksi, sillä tiedän miten hevonen
toimii silloin tai jättää toimimatta. Jos olisi jättisuuri kenttä tai maneesi
kotona, harjoittelisin varmasti erilailla (meidän kenttä siis n. 20 x 40 m).

Eli en tee yksityiskohtaisia suunnitelmia, mutta ajattelen alkukäyntien aikana
mitä voisin tehdä ja mistä olisi sillä hetkellä eniten hyötyä. Ympyröiden lisäksi
tykkään eniten ratsastaa pitkiä, loivia väistöjä ja siirtymisiä. Perusratsastusta.
Meidän kenttä on suhteessa kovin pieni, joten mitään järjettömän hienoja kuviota
siinä ei pysty tekemään. Hion ratsastusta sitten aina valmennustunneilla ja
maneesilla käydessä. Oikeastaan minulla on OMAN ratsastukseni suhteen todella
huono mielikuvitus!

Kuinka usein ja kuinka pitkiä aikoja liikutat hevosiasi? Pidätkö hevosillasi vapaita tai kevyempiä päiviä?

Meillä eniten liikkuvat opetuskäytössä olevat hevoset ja ponit. Ne tekevät töitä
n. 4-6 päivänä viikossa, 1-2 tuntia päivässä (per hevonen). Vapaapäivät ovat
niille tärkeitä, silloin ne saavat levätä ja olla rauhassa. Levossa myös
lihakset kehittyvät.

”Omat” ratsuni eli mm. ratsutettavat liikkuvat 2-4 kertaa viikossa. Sen mukaan
mitä omistajan kanssa on sovittu. Varsinkaan nuorta ei ole järkevä rasittaa
montaa kertaa viikossa. Ratsutus kestää hevosesta ja päivän tilanteesta riippuen
30-45 minuuttia, vanhemmilla joskus tunnin verran. Ratsutukseen kuuluu mahdolliset
alkuverryttelyt liinassa (= nuorilla energian purku).

Henkilökohtaiset hevoseni Voody ja Topi liikkuvat sen mukaan, kun muiden
hevosilta ehdin. Voodyn yritän ratsastaa itse ainakin kolme kertaa viikossa.
Muina päivinä käy Voodyn hoviratsastaja tunneilla tai juoksutan sen vielä illalla.
Vapaapäiviä sille tulee 1-3 kpl viikossa. Topin kanssa tilanne on huonompi,
sillä sen suhteen minulla ei ole kilpatavoitteita. Se on harrasteratsun roolissa.
Otan sen välillä osaaville aikuisille opetukseen, joskus sillä käy lainaratsastaja
ja pyörittelen sitäkin liinassa. Itse pyrin käymään sen selässä ainakin kerran
viikossa, jotta tiedän missä mennään. Pitäisi tsempata sen kanssa… Harvoin
ratsastan millään yli tuntia. Päiväohjelman takia ratsastan kerrallaan 30-50 min.
Maastossa käy nykyään säälittävän vähän. Olisi kiva käydä useammin ja siitä
olisi paljon hyötyä. Mäkien kiipeilyt, metsäpolut, pellot…

Vapaita siis tulee kaikille, mutta en ole koskaan pitänyt hevosillani usean
viikon vuosilomaa, kuten toisilla on tapana. Meillä hevoset ovat lyhyitä aikoja
laitumella, vaikkakin ovat miltei koko kesän tarhoissa yötkin ulkona.
Talvisinkin ratsastusliikunnan lisäksi tarhailuaikaa on 6-11 tuntia päivässä.

Jos hevonen on hyvä ja läpiratsastettu jo 20 minuutin töiden teon jälkeen, niin onko silloin hyvä lopettaa?

Tämäkin on ihan hevos- ja tilannekohtaista. Nuoren kanssa voinkin lopettaa tuolloin,
samoin jos edessä on vanhemman kanssa tiukempi kisa- tai valmennusviikonloppu.
Muuten en perusta ”pikaratsastuksista”, sillä jo pelkkä verryttely vie ainakin
15-20 minuuttia käyntien kanssa. Miten siis ehtisi ratsastaa kunnon läpiratsastuksen
tuossa ajassa? Mielestäni se vaatii ainakin sen 30-40 minuuttia verkkailuineen.
Jos aika on rajallista, niin juoksutus on parempi vaihtoehto. Ratsastus sitten,
kun on aikaa keskittyä ja tehdä hyvä treeni. Kaikki ovat tyytyväisempiä!

Miten ratsastustunti rakennetaan? Milloin suunnittelet tunnit, miten ja mitä ajattelet silloin?

Ensin täytyy tietysti miettiä minkälaisia ja tasoisia ratsastajia on tunneilla.
Henkilökohtaisesti teen viikottain yhden suunnitelman, josta teen helpomman
ja vaikeamman version, joita käytän ratsastajien iän/tason mukaan. Tarvittaessa
pystyn aina tunnin aikana siis myös vaikeuttamaan tai helpottamaan tehtäviä.
Aihetta vaihdan joka viikko, mutta sama aihe voi tulla uudestaan muutaman
kuukauden kuluttua tosin eri tehtävämuodossa. Yhdestä aiheesta kun voi tehdä
useita erilaisia harjoituksia. Viikon aiheen saatan kirjoittaa muistiin kalenteriin,
kaikkein parhaimmista teen paperiversiot.

Yleensä viikon tuntisuunnitelman/t teen sunnuntaina tai maanantaina. Tiistaina
alkaa aina ensimmäiset tunnit. Ne ryhmät tai ratsastajat joilta on syystä tai
toisesta jäänyt edellisen viikon tehtävät tekemättä, tekevät ne seuraavalla.
Näin ollen pitää pysyä perässä kuka on tehnyt ja mitä, jotta päästään etenemään.
Suunnitteluvaiheessa täytyy ottaa huomioon kentän tilanne ja koko. Talvella
ei lumessa voi tehdä yhtä reipastempoisia tehtäviä kuin kesällä sulalla hiekalla
tai maneesissa. Uskokaa tai älkää, parhaat tuntisuunnitelmat saan aikaiseksi
vessakeikalla tai suihkussa… Tästä muodostunut jo vitsi meidän tallilla.

Tunti jaetaan useampaan osaan. Ensin n. 10 minuutin käyntityöskentely, jossa
perehdytään päivän tehtäviin helpolla kertoimella. Sitten siirrytään verryttelyyn
kevyessä ravissa ja sitä kautta harjoitusravissa saman tai muunnetun tehtävän
pariin. Ennen puolta väliä (30 min kohdalla) otetaan välikäynnit. Sen jälkeen
laukkaharjoitukset tai pelkkiä siirtymisiä/nostoja ympyrällä. Lopuksi 5-10 minuutin
loppuverryttelyt kevyessä ravissa ja sitten 10 minuutin loppukäynnit vapaalla
ohjalla. Tuntia pitäessäni minun ei tarvitse enää tuijottaa kelloa juurikaan,
se menee jo omalla painollaan. En pelaa minuuttipeliä; jos jollain ratsastajalla
on ongelmia, emme lopeta heti kesken vaan vasta sitten kun ollaan tyytyväisiä.

Estetunnit toteutan eri tavalla, silloin mietin tarkemmin ratsastajien ja
hevosten tasoa. Harjoitellaanko puomeja, kavaletteja vai hypätäänkö ihan
rataa tai isompia tehtäviä? Niissä myös jaksottaminen on erilaista, sillä
tehtävät suoritetaan yleensä yksi kerrallaan, jolloin käyntiä tulee enemmän.

Mitä katsot ensimmäisenä ratsukossa ekalla tunnilla?

Ennen paikan päälle menemistä selvitän tietysti ratsukon ongelmat ja tavoitteet.
Meille kotiin tuleviin ratsastajiin suhtaudun aina tietyllä varauksella ja
annan heille yleensä ensimmäisellä kerralla helpoimmat hevoset. Mutta otetaan
esimerkiksi ulkopuolinen ratsukko.

Ensimmäisellä kerralla tehdään yleispäteviä, helppoja perustehtäviä, joiden
perusteella näen miten ratsastaja toimii ja miten hevonen siihen reagoi.
Kerron miten minä ratsastuksen näen ja mitä haluan ratsastajan tekevän.
Miten itse parannan hevosteni ratsastettavuutta. Opetan samalla tavalla,
kuin itse olisin satulassa.
Sitä kautta lisään mukaan tehtäviä, jotka
auttavat ratsukon yhteistyötä. Mietittyäni ratsukkoa viikon verran ehdin hyvin
valmistella seuraaville kerroille sopivia harjoituksia. Jos ratsukolla ei
ole erityisiä haasteita, käytän samoja aiheita kuin kotioppilaillani.

Oletko sitä mieltä, että kannattaa etsiä se yksi oma valmentaja? Pitäisikö
ratsastajan mielestäsi päästä ratsastamaan aina kotivalmentajansa silmän alle?

Jokaisella pitäisi olla joku joka auttaa korjaamaan virheet ja kehuu
onnistumisista viikottain. Se joku voi olla oma valmentaja, äiti/isä/puoliso
(sellainen, joka tietääkin jotain) tai vaikkapa samalla tallilla oleva
kilparatsastaja. Ammattitaitoinen valmentaja tai ratsastuksenopettaja/ohjaaja
on tietysti paras vaihtoehto. Viikottainen katsaus on aina hyväksi ja se
tuo rutiinia harjoitteluun.

Siltikään minusta ei pidä jumiutua yhden ihmisen mielipiteisiin. On ikävää,
ettei monille talleille saa pyytää ulkopuolisia valmentajia, vaan on aina
pakko vaivautua lähtemään itse jonnekin. Se syö motivaatiota. Kannattaa käydä
kurssimuotoisesti muidenkin tunneilla, varsinkin, jos isoja ”nimiä” on saatavilla.
Heillä on täysin erilainen tietämys ja näkemys kuin kotivalmentajalla. Vielä
parempi olisi, jos kotivalmentaja tulisi mukaan kuulemaan neuvoja toiselta
valmentajalta. Se vaan on monelle hankala asia. Vieras valmentaja näkee varmasti
sellaisia asioita, joita kotivalmentaja ei (enää) näe.

Meillä kotona vaihtelemme Jessen kanssa säännöllisesti ryhmiä, jotta kumpikin
voi korjata toisen ”vakiratsastajien” vikoja ja kertoa mielipiteensä. Sen
lisäksi meillä käy myös ulkopuolisia valmentajia, joita aina lämpimästi suosittelen
meidän ratsastajille. Ja minusta on mukavaa, kun nuoremmat tytöt käyvät
kesäisin muualla leireillä – se on myös minulle palautetta. Viime kesänä
oma oppilaani voitti ratsastusleirillä olleet estekisatkin ja sai kehuja
taidoistaan…

Hohhoh, tulihan taas tekstiä! Kommentoikaa, jos on jotain – täydennän mielelläni!

Allekirjoittanut

Pennie
Vaaleanpunaisia unelmia ja karvasta kalkkia tarjoilee kolmenkympin paremmalla puolella oleva nainen, joka profiloi itsensä media-alan freelanceriksi sekä pitkän linjan hevosihmiseksi. Hankalaksi huhuttu, mutta oikeasti ihan kiva.

Vaaleanpunaisia unelmia ja karvasta kalkkia tarjoilee kolmenkympin paremmalla puolella oleva nainen, joka profiloi itsensä media-alan freelanceriksi sekä pitkän linjan hevosihmiseksi. Hankalaksi huhuttu, mutta oikeasti ihan kiva.

One thought on “Ratsastus ja valmennus.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *